Aurinkoinen takki

Tytär sai keväisen hienostelu/kaupunkitakin, pirteän keltavalkoraitaisen punaisella höystettynä.

Muuten kaikin puolin sellainen takki kuin mielikuvissani suunnittelin, mutta liian leveä. Hiippahupun halusin ehdottomasti, vaikka eihän huppu mitenkään käytännöllinen ole.

Kaava löytyi vanhasta Suuri Käsityölehdestä (3/2009, fleecehuppari). Oli niin kiirus saada takki tehtyä, niin en ehtinyt etsiä kaavoja kirjaston valikoimasta vaan tyydyin oman lehtivaraston antimiin. Leikkasin siis hupparin etukappaleen kokonaan auki vetoketjua varten. Ja tein takkiin fleecevuorin, hihansuuresorit ja hupunreunusresorin. Ompeluohjeistusta tutkailin myös Tosimummon ohjeista. 

Kangas on löytö Sisustusbloggaajien kirpputorilta, vanha puuvillainen verho tai pöytäliina. Kangasta oli sen verran reilusti, että sain siitä myös keittiöön verhokapan! 

Takki on vuoritettu Ikean fleecehuovalla ja hupun vuori on Eurokankaan pallotrikoota. Laitoin pari sopivaa nauhanpätkää koristukseksi hupunreunaan ja takahelmaan, ripustuslenkki on samasta nauhasta.

Harmi, kun ei löytynyt punaista vetoketjua, se olisi kruunannut kokonaisuuden!

Toimikoon tämä takki koekappaleena. Jos takki osoittautuu tarpeelliseksi tamineeksi, saatan tehdä uuden, ja jos näin käy, yritän tehdä kapeamman ja istuvamman.

Kukkatunika ja pipo kevääseen

Ihastuin tähän hupputunikaan jo viime kesänä, kun ensimmäisen kerran kyseistä Ottobre-lehteä selasin. Halusin kuitenkin odottaa, että tytär vähän kasvaa, niin tunika huppuineen olisi käyttäjäystävällisempi. Arvelin, että enimmäkseen selällään köllöttelevälle parikuiselle vauvalle tämä voisi olla vähän hankala vaatekappale. Tätä synttärilahjatunikaa tehdessä muistin kaavan, ja totesin, että kangasta jäi jäljelle sen verran, että sitä riittää hyvinkin yhteen huppariin. Ja lisäksi yhteen pipoon. Ja vieläkin jäi pari suikaletta!

Malli: Ottobre 3/2013
Kangas: ohutta collegea Ottobre shopista
Napit: Majapuusta
Koko: 80 cm

Rypytykset kuului tehdä framilon-joustonauhalla, mutta mulla ei mennyt se oikein putkeen. Nappilistan alapuolelle tein rypytyksen ompelemalla pitkällä tikillä pätkän ja rypyttämällä. Joustonauha ei rypyttänyt jostain syystä tarpeeksi. Helman onnistuin kuitenkin saamaan joustonauhalla sopivaksi. Ihan hyvä, sillä helman on syytä olla joustava, jos tytär alkaa piakkoin harppomaan kävelyaskelia!

Napitushalkioon en jaksanut hakata neppareita, vaan laitoin ommeltavat nepparit ja päälle vain koristeeksi nuo napit. Toimii ja tykkään!

Koko on vielä hieman reilu, mutta eiköhän tämä pääse silti saman tien käyttöön.

Samaan syssyyn tein vielä kevätpipon tyttärelle, kun kangasta oli vielä sopivia paloja. Ompelin reunakäänteen ompelukoneen koristetikillä, joka ei kylläkään ohjekirjan kuvassa näyttänyt ihan samalta, mutta ei paha silti!

Sammalmetsän aarteita

Sammalmetsä-kangas houkutteli kovasti, ja kävin sitä kuolaamassa Majapuun sivuilla useampaakin otteeseen. Kunnes sitten tilasin! Vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on mun makuun, ja harmaa ja valkoinen höystää kuosia kivasti. Samaan syssyyn ostin sopivaa harmaata trikoota.
 

Ensimmäisenä kankaista tuli setti tyttärelle. Tunika koossa 80 cm on vielä vähän reilu, mutta ruttulegginsit koossa 74 cm on juuri sopivat. No, ehkä niitä ennättää vielä settinäkin käyttää!

Housujen takamuksessa on sammalmetsän pöllö piristyksenä. Tunikan yläosaan laitoin pitsiä sekä eteen että taakse.

Tunikan/mekon kaava: Ottobre 6/13, Jerseymekko

Kangas: Majapuun Sammalmetsä-trikoo

Koko: 80 cm

Onko tämä nyt sitten mekko vai tunika, samapa tuo, yläosa joka tapauksessa!

Laitoin tunikan yläosaan alavaran harmaasta trikoosta, jolla käänsin kaula-aukon. Taakse tein napinläveksi silmukan trikoosta. Herttainen nappi löytyi omasta nappilaatikosta.

Legginsit on tässä kuvattu ennen käyttöönottoa. Harmittavasti tuo harmaa trikoo on nyt muutaman käyttökerran jälkeen vähän nuhjaantunut polvista, mutta niin taitaa käydä kaikille tyttären housuille tässä konttausvaiheessa.

Legginsin kaava: Ottobre 1/14 ruttulegginsit, hyväksi todettu ja jo neljät housut tehty
Kangas: Majapuulta
Koko: 74 cm

Nämä trikoot on olleet jo käytössä, harmaa kun sopii niin monen yläosan kanssa. 

Alla vielä kuva koko setistä, housut on otettu suoraan pyykkinarulta, kun narun jälki näkyy, ups! Näin kauempaa polvien nuhjaantuminen ei onneksi näy.

Nalletunika ja kaverit

Vuoden seuraavia 1-vuotissynttäreitä vietettiin viikolla, tällä kertaa siskontytön. Hänelle löysin osuvan kankaan, josta tein lyhythihaisen tunikamekon.

Arvelin mustavalkoisen kuosin olevan ainakin siskoni mieleen, ja turkoosi höystää kivasti kuvioita. Tein kaveriksi ruttulegginsit, vähän eri sävyisestä raitakankaasta jota löytyi kangasvarastostani, mutta eiköhän näitä voi kimpassa käyttää.

Kaavat: mekko OB 3/13 trikoomekko, jota muokattu matkan varrella; ruttulegginsit OB 1/14
Koot: mekko 80 cm, legginsit 74 cm
Kankaat: nallekangas Nanulta, raitakangas Nosh organics Puhde-puodista, mustat taskut ja reunukset omasta vanhasta t-paidasta

Mekon kanssa oli mutkia matkassa. Kaavan mukaan kaula-aukko olisi pitänyt ensin rypyttää joustonauhalla ja sen päälle ommella resorikantti. Se ei onnistunut sitten millään, vaikka kaksi kertaa sen tein, joten leikkasin kankaista ylimääräistä pois, ja tein kaula-aukon ja hihat ilman rypytyksiä. Kaula-aukkoon jäi silti vähän ylimääräistä, joten ompelin siihen pienen laskoksen ja laitoin päälle ohuesta satiininauhasta rusetin.

Mekko on vielä vähän reilu, mutta parempi näin! 

Innostuin tässä myös tuunaamaan tyttären kirppispaitaa.

Turkoosi paita tuntui jotenkin kaipaavan merellistä seuraa, ja valaskuvio löytyi viime kesän Ottobrestä 3/13. Kangastilkut on kiinnitetty ensin silitettävällä liimaharsolla ja sitten ommeltu suoralla ompeleella reunoista. Ja hei, kuvassa näkyvät auringonsäteet, joista pitkästä aikaa eilen saatiin nauttia!

Tunika syntymäpäivälahjaksi

Viime vuonna lähipiiriin syntyi vauvoja tiiviillä tahdilla, ja kaikki vieläpä tyttöjä! Välissä putkahti maailmaan se omakin tyttö. No, ensimmäisen viimevuotisen tyttösen 1-vuotissynttäreitä juhlistettiin eilen, ja tein lahjaksi talvisen tunikamekon.

Malli: Ottobre 6/2013
Kankaat: Kukkakangas Ottobre shopista, taskun trikoo EK:n palalaarista
Koko: 80 cm

Koska nyt on periaatteessa talvi, valikoin kangasvarastoistani vähän paksumpaa kangasta, oisko tämä sitten nimeltään svetarineulosta. Kangas ei ole yhtä paksua kuin college, mutta ei ohutta kuten trikoo. Sisäpinta on pehmeän nukkainen.
 
 

Mallissa kaula-aukon halkio oli edessä, mutta se näytti omaan silmään hassulta, niin vaihdoin sen taakse ja tein omalla sovelluksellani. Vihreä nappi on vain koriste, kiinnitys on ommeltavilla pikkuneppareilla.

Taskuja mallissa oli kaksi, tein yhden. Oliko sitten laiskuutta vai kiirettä ilmassa!

Kangasta jäi vielä isohko palanen, jotain siitä voisi ommella omalle tyttösellekin.

Raitahaalari ja tunika

Olipa hyvä, että ehdin ennen tytön syntymää ommella pari juttua loppuun, ei jäänyt keskeneräisiä ompeluksia (neuleista ei puhuta...) pahemmin pyörimään nyt kun kädet on täynnä vauvanhoidosta! Tässäpä näitä ompeluksia siis. 

Löysin kivan raitavelourin Käsityötarvikemarkkinoiden second hand -pisteestä, ja nappasin matkaan. Se näytti heti siltä, että siitä tulisi kiva haalari. Kaavatkin löytyivät sattumalta kevään Suuri Käsityölehdestä. Vielä kivana lisänä bongasin pitsireunaisen vetoketjun, joka sopi haalariin kuin nakutettu!

Kaava: Suuri Käsityölehti 2/2013
Koko: 68 cm, jää siis odottelemaan vauvan kasvua
Kangas: alkuperältään Eurokankaan
Vetoketju: Majapuulta

Kaavaan tein sen verran muutoksia, että en tehnyt kaikkia saumoja ja taskuja, mitä ohjeessa oli. Lisäksi korvasin nappi-vetoketjulistan kokonaisuudessaan vetoketjulla. Ihastuin todella tuohon pitsivetskaan, ja haluan itsellekin jonkun vaatteen, johon voisin vastaavanlaisen vetskarin laittaa! Kaikkea muutakin ihanaa tuolta Majapuusta löytyy.. Yksi kangas odottelee ompelijaa :)

Lisäksi ehdin ommella yhden synttärilahjan. Ystäväni tytär täyttää piakkoin 5 vuotta, ja tein hänelle lahjaksi tunikan. 

Kaavat: Ottobre 1/2012 Mail Express tunika
Koko: reilu 116 cm
Kankaat: keltainen trikoo Eurokankaan palalaarista ja kissapuuvilla samaa kuin edellisen postauksen haalarissa

Tytön lempivärejä ovat viime aikoina kuulemma olleet keltainen ja pinkki. Toivottavasti maku ei ole muuttunut!

Kiitossukat ja ompelus

Kiitokseksi erinnäisistä vaatelainoista kudoin ystävälleni sukat.

Kysyin toiveita värin ja mallin suhteen, ja toive oli ohuet sukat, mutta värillä ei väliä. Joten kaivelin lankavarastojani ja löysin tällaisen väriyhdistelmän, toivon mukaan kelpaa!

 

Malli: Broken seed stitch socks varpaista varteen kudottu, kiilakantapäällä varustettu

Langat: valkoinen Bärengarne Tom Klassik, kirjava Schoppel Wolle Admiral (bambu-silkki-villa)

Puikot: 2,5 mm

Kirjava lanka oli vyyhdillä kaunis, enkä tajunnut, että väritys onkin pätkitty. Kuvittelin väriliukuja jotenkin pitemmiksi. Mietin pitkään, mihin saisin tämän langan käytettyä, kun ei se yksistään näyttänyt todellakaan hyvältä, kokeilin kyllä. Mutta tämä mallineule on kyllä mainio, sillä saa rauhoitettua pätkävärjäyksen! Kuvista vasta huomasin, kuinka väritys menee hauskasti spiraalina.

Tässä lanka vielä kerällä malliksi.

 

Nyt vain toivon, että lanka kestää sukanpohjassa, kun siinä ei ole mitään vahviketta.

Yksi pikainen ompeluskin tuli tuossa tehtyä, kun tuli akuutti juhlavamman vaatteen tarve. Ja sopivaa päällepantavaa ei tietysti löytynyt kaapista :) No, ei ole ollut pahemmin juhlia viime aikoina, että olisi tarvinnut näille mitoille mitään hankkia.

Tarvitsin sopivan yläosan mustan hameen kaveriksi, ja muistin yhtäkkiä kangaslaatikkoon hautaamani liehukepaidantekeleen. Kaivoin sen esille, ja kappas, sehän mahtui päälle! Veikkaus onkin, että se on ollut silloisilla mitoilla liian iso, ja hautautunut siksi laatikon pohjalle. Tähän ei tarvinnut enää muuta tehdä kuin huolitella pääntie ja hihansuut, ja lisäsin helmaan vielä solmimisnauhan. Alkuperäinen idea on Sisäisen villapaidan korallipaidasta. Itse en leikannut kangasta kahtia vaan taittelin puoliksi ja leikkasin pääaukon keskelle taitetta. Hihansuut on myös kapeammat, mutta varmasti ihan tarpeeksi liehuvat! Kangas on Eurokankaan palalaarin sifonkia, ei rypisty eikä pienet ompelukurtut näy. Mutta aivan hirvittävän vaikea ommeltava, muistan, että hiha-sivusaumojen kanssa taistelin pitkään että sain oikeankokoiset ja suurinpiirtein samanlaiset kummallekin puolen. Tällä yläosalla pitäisi nyt selvitä kaksista kevään juhlista.

Vihdoin valmis villatakki

Olipa pitkä prosessi tämän villatakin valmistuminen, mutta tulihan siitä valmista näille lumille vielä!
 

Tosin taitaa jäädä tältä talvelta kyllä tämä villatakki käyttämättä, kun se ei ole mitoitettu tälle vartalotyypille ja talven kylmimmät kelitkin taitavat olla meilläpäin ohi! 

Tämän villiksen tarina alkoi viime heinäkuussa kesälomamatkalla. Jyväskylä oli matkan varrella ja koska lounastimme keskustassa, poikkesin myös Titityyssä. Tiesin, että siellä oli muuttomyynti meneillään, joten pientä taktikointia saattoi olla tässä reittivalinnassa, minä kun toimin kartanlukijana! Mukaan tarttui harmaata Rowan felted tweediä 6 kerää, kaupan viimeiset harmaat. Ajatuksena oli tehdä yksinkertainen perusvillatakki, ja sellaiseen olisi tämä lankamäärä hyvin riittänyt.

Kutomisen aloitin varmaan joskus elokuussa, ja kutoessani takkia idea raidallisista reunuksista heräsi, joten ostin vielä Menitasta kerän vihreää, vaaleanpunaista ja keltaista. Varsinaista mallia ei takilla ole, vaan ideoin matkan varrella. Silmukkamääriin ja muotoiluihin otin vinkkiä Baby cables -paidan ohjeesta, kun neuletiheys näytti vastaavalta.

Kutominen eteni jouhevasti alkusyksyllä, mutta sitten tuli stoppi. Oliko se muutto tai ihan vain inspiksen katoaminen, mutta takki hautautui pussiinsa. Tosin muuton jäljiltäkin sijoitin sen sohvan viereen, että hyvin olisi voinut tarttua puikkoihin. Mutta ei vain tullut tartuttua, vaikka jäljellä oli enää toisen hihansuun viimeiset raidat ja kaulus. Tartuin kutomiseen uudelleen vasta parisen viikkoa sitten, ja ei siinä enää kauan nokka tuhissut, kun valmista tuli. 
 

Malli: raglan ylhäältä alas kudottuna, ideoita sieltä täältä ja omasta päästä, silmukkamäärät ja muotoilut Baby cables -paidasta, värit tulivat mukaan matkan varrella
Lanka: Rowan felted tweed, harmaa 300 g (kaikki harmaat upposivat!), n. puoli kerää vihreää, vaaleanpunaista ja keltaista
Puikot: 4 mm
Napit: Lankatalo Priimasta (tuhottoman kalliit...)

Väriraidoista tuli mieleen Priimassa aiemmin näkemäni kookosnapit, joita arvelin löytyvän sopivan värisinä. Nehän oli sitten saatava, kun ne sopivat kokonaisuuteen. Ja halusin ehdottomasti kaikkia värejä! Ne on kyllä piste iin päälle, vaikka itse sanonkin :)

Arvelin, että ylimpiä nappeja voisi pitää myös auki, mutta tulin tehneeksi langanpäättelyt vähän turhan näkyvästi, joten ei kannata käyttää näin.

Se, mikä tässä takissa vähän harmittaa, on vyötärömuotoilut. Tein takista ehkä turhan kapean, kun en oikein kokeillut matkan varrella. Nyt on tietysti hankala sanoa, miten tämä passaa normaalimittoihini! Tästä olisi tullut rennompi malli, jos en olisi tehnyt vyötärömuotoiluja lainkaan. Mutta sellaisestakin on hankala etukäteen sanoa, miltä olisi päällä näyttänyt. Niin ja nuo kainalot näyttää vähän pussittavan, ehkä raglanhihat ei ole se kaikista istuvin malli. 

Mutta en anna näiden häiritä, villatakki on muuten niin ihana, kevyt ja lämmin!

Pientä lämmintä

Ajattelin varautua hyvissä ajoin yläosan lämmikkeellä rintatulehdusuhkaa varten, vaikka lämmikkeen varsinainen tarve ilmenee (jos on ilmetäkseen) vasta alkukesästä! Ilmeisesti sellainen tulehdus siis voi iskeä kesälläkin. Tietty voihan tätä pikkuliiviä käyttää jo nyt, etenkin kun tämä ei kiristä massua!

Lumoava lanka ilmoitti loppuunmyynnistä heti vuoden vaihteen jälkeen, niin tilasin sieltä ihanaista ruskeaa Silkbloom Finoa kolme kerää pientä liiviyläosaa varten. Lanka on suosikkiani silkkivillasekoitteista, eikä sitä tietääkseni saa täältä Helsingin lankakaupoista.

Liivin ohje oli jo mielessäni lankoja tilatessa, olenhan aiemmin kutonut vastaavan, mutta huonolla menestyksellä. Nyt mittailin ja laskin silmukoita vähän tarkemmin, niin sain oikein passelin kokoisen lopputuloksen.

Malli: Drops 118-13 Pieni pitsineuleliivi

Lanka: BC Garn Silkbloom Fino, alun kolmatta kerää eli n. 110 g

Puikot: 3,5 mm

Napit nappilaatikon kätköistä, kirppislöytöjä

Tässä vielä kuva stailattuna korulla, se unohtui aiemmista kuvista :)

Onneksi tällä kertaa liivi onnistui! Tämä on kiva pikkulämmike.

Puikoille kiilasi myös tällainen tekele:

 

 

Sain joku aika sitten lahjaksi kassillisen Jussi- ja 7-veljeslankaa saatesanoilla, että näistä voisi tehdä vauvalle jotain. No, hetihän se idea syntyi ja ohjekin löytyi, tämä on koukuttavaa kudottavaa.

Tarviikohan kesällä villatakkia?

Joskus talvella aloin Sylvin-takin vastapainoksi kutomaan itselle ohuemmasta langasta neuletakkia. Koskapa kudoin tätä muiden neuleiden ohella, eteni työ pikkuhiljaa, mutta mihinkä sitä kiire valamiissa maailmassa!

Viime keväänä ostin Moda-lehden irtonumerona juuri tämän neuleen takia, mutta ohje jäi hautumaan ja odottelemaan lankoja. Viime syksynä Priima-lankakaupassa oli ystävämyynti ja sieltä sitten ostin ohjeen mukaista ihanan punaista lankaa tarvittavan määrän. Mutta langat saivat odotella tovin vielä puikoille pääsyäkin, mitä lie ruuhkaa puikoilla.

Malli: Okrankeltainen jakku (ohje nro 9), Moda 3/2011
Koko: M
Lanka: Malabrigo Sock, reilu 250 g 
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Neule aloitetaan kauluksesta ja kudotaan kohti helmaa. Tein mallitilkut 3,5 mm ja 4 mm puikoilla ja pienemmillä puikoilla kudottu näytti siistimmältä, joten aloitin niillä (ohjeessa käskettiin kutoa 4 mm puikoilla....). Kudoin kainaloihin saakka ja mittasin. Kappas, ei täsmännyt, vaan jäi lyhyemmäksi ohjeen mukaisesta, tietysti kun pienemmillä puikoilla kutoo. No, pakkohan se oli purkaa, kun en jaksanut alkaa säveltämään. Siinä olisi varmaan lanka loppunut kesken tai jotain, jos olisin vain kutonut lisää hihalisäyksiä niin että olisin saavuttanut halutun mitan :) Mutta en purkanut ihan kaikkea, vaan suora kaulusosa jäi ennalleen. Koko loppuosa neuletta on sitten kudottu 4 mm:n puikoilla. Näin neuleesta tuli sopivan kokoinen, ja lankaakin jäi melkeinpä puoli vyyhtiä!

Lankaa ostin siis kolme vyyhtiä, silmämääräisesti samansävyisiä. Kuitenkin yksi vyyhdeistä oli tasaisemman punainen kuin kaksi muuta. Langanvaihtokohta näkyy aika selkeästi, mutta en anna asian vaivata, eläväinen pinta käsinvärjätyissä langoissa vain kuuluu asiaan. Lanka oli mukavaa kudottavaa ja neule on ihanan kevyen tuntuinen päällä. Mutta täyttä villaahan tämä on, joten varmasti on myös lämpöinen.

Neule on kokonaisuudessaan hyvin yksinkertainen: sileää neuletta, jossa piristyksenä lisäyksiä ja kavennuksia reikäkuviolla höystettynä. Hihansuihin tehtiin hauskat rypyt noukkimalla silmukoita alemmilta kerroksilta.

Neule oli mukana helatorstai-viikonlopun Barcelonan-matkalla, mutta ei päässyt kuvauksia enempään käyttöön, kun siellä oli lämmin sää, vaikkakin ajoittain (kuten kuvaushetkellä) pilvinen.

Toivon mukaan Suomen kesä on lämmin ja vähäluminen, eikä tälle villatakille tulisi kovasti käyttöä ennen syksyä! Tänään keli oli ainakin ihanan kesäinen täällä Helsingissä, ja samaa on luvassa koko viikolle.

Välipäivien ompelus

Joulun lomareissulla piipahdin Ottobren myymälässä, ja sen valtavista ihanista kangasvalikoimista tarttui mukaan vadelmanpunaista pellavaa tunikan verran. Kaava piti löytää heti samantien, joten oli poikettava vanhempien lähikirjastoon selaamaan käsityölehtien valikoima. Sieltä löytyi hyvät kaavat, ja sattui kyllä niin istuva malli, että ei ole tosikaan! 

Kaavat: Suuri Käsityölehti 8/2007, nuoren suunnittelijan malli kuvitetuin ohjein (ohjenumeroa en muista)

Kangas: 100 % pellava ja kauluksen alavarana poikaystävän vanha paita

Koristuksena pitsiä Sysimetsä Designin mallistosta, sattui vielä sopivan värinen

Pidensin kaavaa n. 13 cm ja muotoilin kaula-aukon pyöreäksi (kaavassa se oli neliönmallinen). Tunika tuli ommeltua melkein hetkessä, tosin lanka loppui kesken kun helman käännettä oli enää 30 cm jäljellä, joten se hidasti hieman. Koristuksia miettiessä meni myös tovi, kun olisi ollut niin paljon ideoita, millä olisi voinut tunikaa somistaa, mutta piti malttaa mieli ettei kaikkea tunge samaan ompelukseen!

Pitsiä laitoin tuohon rinnukseen ja taskun reunaan. Pitsi on hankittu aikaa sitten käsityömessuilta, mutta se oli sattumalta lähes samanvärinen kuin pellava. Pakkohan se oli käyttää tähän!

Takakappaleelle kirjoin pienen kukkasen. Silitin sen kaksipuoleisella liimakankaalla kiinni ennen ompelua, ja sitä jäi näköjään vähän reunoilta yli.

Tässä tunika vielä takaa, mutta ei se kukkanen oikein erotu tuosta (hankalat kuvausolosuhteet...). Ja hieman on ryppyjä havaittavissa helmassa, kun tunika oli tänään käytössä jo.

Alavaraan löysin aika passelia ruutukangasta paidoista, joita olen tarvikevarastooni haalinut.

Tästä tuli kyllä ihana käyttövaate, tosin aloin jo haaveilla villaneulostunikasta, kun tämä tuntui näin talvikelillä vähän viileältä pelkän trikoopaidan kera.

Kuvien taustalla on mun keskeneräinen puutyötekele heinäseipäistä, saa nähdä saanko siitä valmista... Puu ei jotenkin tottele samaan malliin kuin nämä pehmeämmät materiaalit!

Epäonnisia neulomuksia

Nyt tulee juttua epäonnistuneista neulomuksista, lähinnä koko on mennyt näissä kaikissa pieleen. Aloitan kuitenkin tästä, mikä on vielä korjattavissa!



Näitä myssyjä kudoin jo aiemmin ja tein niitä vielä lisää. Tämä vaaleanpunainen myssy oli muuten sopiva uudelle omistajalleen, mutta hihnaa pitää vähän pidentää. No, se ei ole ongelma, mutta harmittaa tietysti, kun ei kerralla onnistunut. Ja tein ihan ohjeen mukaan, kerrankin... Kyseessä on siis Aviatrix baby hat ja lankana Novitan Bambu. Tässä myssyssä käytin 3 mm puikkoja (kun aiemmin olin tehnyt yhden 3,5 mm puikoilla). Nappi on minusta aika herttainen, se on kirppislöytö.

Sitten niihin epäonnisempiin:




Tässä on samaisesta Bambu-langasta kudotut myssyt, jotka värjäsin Dylon-konevärillä. Värjäystulos on loistava, tasaisen punaruskea. Mutta pesukonekyyti kutisti myssyt niin pieniksi, että eivät sovi pariviikkoiselle... Eikä edes hihnojen pidentäminen auta! Olin kuvitellut, että Novitan Bambu ennemminkin löystyisi ja venyisi pesussa, mutta näin ei todellakaan käynyt. No, en lannistu, annan jollekin lähipiirin tyttösten nukeille!

Mutta ei se epäonni tähän lopu. En saanut hamstraamiani bambulankoja kulutettua vauvan myssyihin, joten päätin tehdä itselleni pienen kesäliivin. Pieni siitä sitten tosiaan tuli:




Malli: Dropsin Pitsineuleliivi
Lanka: Novita Bambu, vaaleanpunainen värjätty Dylon-pesukonevärillä ruskeaksi
Puikot: 3,5 mm

Kudoin m-koon mukaan, kun tosiaan arvelin, että bambulanka venyy ja löpsähtää. Mutta kuten kuvasta näkyy, liivi ei mene kiinni ja kiristää kainaloista. Että näin. Pitänee kaupata jollekin pienempikokoiselle tutulle.

Malli oli kyllä kiva, ja ajattelin tehdä joku kerta sopivamman version. Tällainen olisi kiva hihattoman mekon kanssa kesällä.

Näin tällä kertaa, ehkä seuraavalla kerralla onnistaa!

Kesäisiä ompeluksia

Olen nyt innostunut näistä ompeluksista, ja tällä kertaa ompelin itselleni. Olen kaipaillut jotain tunikamaista yläosaa kesäksi, jonka voisi heittää t-paidan ja housujen seuraksi. Ja voisi toki pitää ilmankin t-paitaa. Löysin Marimekosta kivan kangaspalan ja kaavatkin oli tiedossa, niin ei muuta kuin ompelemaan.




Kaavat: Joka tyypin kaavakirja 1, nro 7 yläosa. Muokkasin kaavaa a-linjaiseksi ja tein vain etukappaleen sivuille sisäänotot. Samalla kaavalla tein viime kesänä vähän toisenlaisen yläosan.
Kangas: Marimekon Silkkikuikka tehtaanmyymälän palalaarista.

Muokkasin tosiaan kaavaa sen verran leveäksi, että ei tarvinnut laittaa vetoketjua vaan tunikan saa puettua päälle ilmankin. Mietin kyllä, olisiko pitänyt ommella lisää sisäänottoja ja tehdä tyköistuvampi yläosa, mutta päätin jättää tällaiseksi ainakin toistaiseksi.




Kyllähän tuo vähän pönköttää tuolta selkäpuolelta, mutta en anna sen haitata! Ihanan väljä yläosa on rento ja reipas. Ja voihan tuota vielä korjailla helpostikin, jos myöhemmin alkaa vaivata.




Olen jo pitänyt tunikaa parina päivänä, ja tykkään kyllä kaikinpuolin. Kangas on kakkoslaatua, mutta huomasin sen vasta kun olin leikannut osat. Onneksi kankaan painatuksen ainoa virhe osui sattumalta kainaloon, eikä sitä muutenkaan kovin huomaa, pientä värien leviämistä vain.




Tykkään kyllä näistä Joka tyypin kaavakirjojen kaavoista ja kattavista muokkausohjeista. Minulla on molemmat osat ja niistä löytyy kaavoja joka lähtöön.

Ompelin myös toisen yläosan, yöpaidan itselleni.




Yöpaita on ommeltu poikaystäväni paidasta (siniraitainen) ja Ikean parin euron lakanasta (valkoinen). Mallia otin omasta vanhasta yötopista, jonka olin heittänyt materiaalivarastooni. Pitensin vain helmaa reilusti, että sain mekkomallisen yöpaidan. Tätäkin olen jo käyttänyt paljon, on aivan ihana kesäyöpaita! Siniraitainen paitakangas on puuvillaa ja pellavaa, ja oli sen vuoksi pakko ottaa käyttöön, vaikka sinisestä en muuten tykkää.

Nyt on päästy jo hellelukemiinkin, ihana kesä on täällä! Ja palstalla kylvöt tehty, nyt vain odottamaan satoa.