Pointelle-sukat

Näiden sukkien tarina alkoi jo viime jouluna. Kaipasin punaisia joulusukkia, ja totesin, että sukkavarastostani löytyy kyllä muita punaisen sävyjä, mutta ei tavallisen punaisia. Niinpä sitten kevään Käsityötarvikemarkkinoilta löysin punaisen sukkalankavyyhdin Handun tiskiltä ja nappasin matkaan, että varmasti saan ensi jouluksi punaiset sukat! Ja hyvissä ajoin tulikin valmista :)

Ensimmäisen sukan kudoin viikossa joskus pääsiäisen tienoilla. Varsin koukuttava malli, vaikkakin hieman vaikea, kun koko ajan piti lukea kaaviota. Ei siis mikään telkkarineule!

Toisen sukan ääreen ehdin vasta heinäkuussa, ja valmista tuli taas nopsaan, mutta ei ihan viikossa sentään tällä kertaa!

Malli: Pointelle kirjasta Sukkia. Rakkaudella
Lanka: Handun perussukkalanka, vajaa 100 g
Puikot: 2,25 mm
Koko: L (sopii hyvin omaan jalkaan)

Malliksi valikoitui Pointelle joululahjaksi saamastani sukkakirjasta. Joka kerroksella kuvio hieman muuttui ja toinen sukka tehtiin tietysti peilikuvana. Koko ajan oli syytä olla kärryillä siitä, millä kerroksella ollaan menossa. Mutta sepäs näissä koukutti selvästi, kun valmista tuli joutuin! 

Ja puikkokoko oli nappi. Aiemmin tekemissäni Rhombus-sukissa jäin pohtimaan puikkokokoa, kun kirjan ohjeissa käytetään 2,25 mm puikkoja, ja tuolloin käytin 2,5 mm puikkoja. Pienempi on parempi.

Mutta sitten kantapää, se ikuinen murheenkryyni.

Löysin silloin keväällä jonkun vinkin, kuinka kantapään silmukat voisi siististi poimia. Ja ensimmäisessä sukassa noudatin ko. ohjetta. Mutta en ottanut ohjeen linkkiä mihinkään talteen, niin en tietenkään osannut poimia toisen sukan kantalapusta silmukoita samalla tavalla, vaikka yritin muistella, miten se tehtiin. Yllä eron huomaa etenkin vasemmanpuoleisessa kuvassa: päällimmäinen sukka on se ensin kudottu, ja mielestäni siistimpi, vaikka siinä onkin pieniä silmukan kiemurteluja. Oikeanpuoleisessa kuvassa eroa ei juuri huomaa, siistejä molemmat. Mutta, jätän kantalapun tarkastelut tähän, käyttösukat näistä silti tuli!

Lopuksi puutarhakevennys:

Käsityöihmisen parveketomaatit kasvavat komeasti bambupuikolla tuettuna :)

Pienet sammakot, pienet sammakot

Kukas se siellä kurkistaa, krassien keskellä?




Pikkuinen sammakohan se, ja sen kaveri.




Lähipiirissäni syntyi äskettäin vauvoja ihan liukuhihnalta, kun neljän päivän sisällä putkahti kolme vauvaa maailmaan! Ja vauvoja ajattelin muistaa muun muassa tällaisilla pehmosammakoilla. Kun mietin vauvalahjoja, muistin kaavat, jotka olin löytänyt jo joku aika sitten Ottobren nettisivuilta. Kankaitahan löytyi omista varastoista, nappeja myös. Siniraitainen sammakko sai oikein räpsyripsisilmät, kun napeissa oli koristukset kohdillaan!




Tämä tunikan jäännöspaloista tehty sammakko on jo päätynytkin uudelle omistajalleen.

Kaikkiin pehmoihin pistin myös kulkusen sisään, joten ovat samalla helistimiä. Olipa vaikea löytää kulkusia keskellä kesää, onneksi Hakaniemen hallin Punaiseen lankaan oli joululta jääneitä kulkusia!

Tämä sammakko pääsi esittelemään palstan raparperisatoa, joka on ollut runsas.




Parhaillaan on tällaista tekeillä, aiheesta lisää myöhemmin:

Kesäisiä ompeluksia

Olen nyt innostunut näistä ompeluksista, ja tällä kertaa ompelin itselleni. Olen kaipaillut jotain tunikamaista yläosaa kesäksi, jonka voisi heittää t-paidan ja housujen seuraksi. Ja voisi toki pitää ilmankin t-paitaa. Löysin Marimekosta kivan kangaspalan ja kaavatkin oli tiedossa, niin ei muuta kuin ompelemaan.




Kaavat: Joka tyypin kaavakirja 1, nro 7 yläosa. Muokkasin kaavaa a-linjaiseksi ja tein vain etukappaleen sivuille sisäänotot. Samalla kaavalla tein viime kesänä vähän toisenlaisen yläosan.
Kangas: Marimekon Silkkikuikka tehtaanmyymälän palalaarista.

Muokkasin tosiaan kaavaa sen verran leveäksi, että ei tarvinnut laittaa vetoketjua vaan tunikan saa puettua päälle ilmankin. Mietin kyllä, olisiko pitänyt ommella lisää sisäänottoja ja tehdä tyköistuvampi yläosa, mutta päätin jättää tällaiseksi ainakin toistaiseksi.




Kyllähän tuo vähän pönköttää tuolta selkäpuolelta, mutta en anna sen haitata! Ihanan väljä yläosa on rento ja reipas. Ja voihan tuota vielä korjailla helpostikin, jos myöhemmin alkaa vaivata.




Olen jo pitänyt tunikaa parina päivänä, ja tykkään kyllä kaikinpuolin. Kangas on kakkoslaatua, mutta huomasin sen vasta kun olin leikannut osat. Onneksi kankaan painatuksen ainoa virhe osui sattumalta kainaloon, eikä sitä muutenkaan kovin huomaa, pientä värien leviämistä vain.




Tykkään kyllä näistä Joka tyypin kaavakirjojen kaavoista ja kattavista muokkausohjeista. Minulla on molemmat osat ja niistä löytyy kaavoja joka lähtöön.

Ompelin myös toisen yläosan, yöpaidan itselleni.




Yöpaita on ommeltu poikaystäväni paidasta (siniraitainen) ja Ikean parin euron lakanasta (valkoinen). Mallia otin omasta vanhasta yötopista, jonka olin heittänyt materiaalivarastooni. Pitensin vain helmaa reilusti, että sain mekkomallisen yöpaidan. Tätäkin olen jo käyttänyt paljon, on aivan ihana kesäyöpaita! Siniraitainen paitakangas on puuvillaa ja pellavaa, ja oli sen vuoksi pakko ottaa käyttöön, vaikka sinisestä en muuten tykkää.

Nyt on päästy jo hellelukemiinkin, ihana kesä on täällä! Ja palstalla kylvöt tehty, nyt vain odottamaan satoa.

Syysväreissä

Innostuin niin kovasti Titityystä ostamastani syksyisen värisestä lankavyyhdistä, että se oli pakko samantien keriä vyyhdiltä ja pistää puikoille! Päätin heti, että en raski kutoa tästä langasta sukkia, vaikka sukkalankaa varsinaisesti onkin. Lanka tuntui niin ihanan pehmoiselta, että päätin tehdä huivin. Mietin kyllä siinä kutoessani, että minkä ihmeen takia ostin tämän värisen langan, eihän mulla ole edes siihen sointuvaa pipoa, ja sopiiko se edes minkään takin kanssa! Kunnes huomasin, että onhan mulla punainen syystakki, ja voihan tätä huivia pitää ennen pipokauttakin..




Malli: Multnomah
Lanka: Punta Yarns Merisock, vajaa 100 g
Puikot: 4,5 mm

Malliksi valitsin monen kutoman Multnomahin. Se oli tarpeeksi yksinkertainen ja kuitenkin siinä on pieni ripaus sitä jotain, eli reunapitsi. Langan väritys on sen verran vaihteleva, että mitään perinteistä pitsihuivia en halunnut tästä toteuttaa.




Tässä on kyllä niin syksyiset ruskan sävyt, ja yllättäen alkaa luontokin vaihtaa väriä näihin sävyihin! Mutta vielä on vähän kesää jäljellä parvekkeella. En millään viitsi heittää krasseja pois, kun ne kukkii vielä ja nuppujakin on. Huivihan sointuu näihin krassinkukkiin loistavasti!




Viljelyspalsta tuotti muuten hyvin satoa. Perunaa, naurista ja porkkanaa on vielä maassa ja niiden lisäksi salaattia, kurkkua ja raparperia on tullut. Sadonkorjuutyöt on seuraavaksi tiedossa.

Kesäjakkunen

Edellisen postauksen juhlabolero kiilasi ohi kaikkien keskeneräisten neuleiden, kun uusi yläosa piti yhtäkkiä saada ystävän häihin. Ehdin kuin ehdinkin saada sen valmiiksi juhlapäivän aamuna! Edellisenä iltana sain neuleen pingottumaan ja juhla-aamuun jäi lankojen päättely ja kiinnityssysteemin miettiminen. Piti kehitellä väliaikaisratkaisu, sillä ohjeenmukaisia kiinnitysnaruja en olisi ehtinyt kutoa. No, kaikki hyvin loppujen lopuksi, ja juhlat muutenkin olivat oikein onnistuneet. Lisää bolerosta sitten kun saan kuvia siitä.

Kun häät saatiin juhlittua, palasin taas keskeneräisten neuleiden pariin. Äiti oli jo jonkun aikaa haikaillut kesäistä lyhythihaista jakkua, ja tässä keväällä tuli sopiva sauma sellaisen kutomiseen. Langatkin löytyivät omista varastoista, tarttuneet mukaan joku kerta Novitan Lauttasaaren myymälästä ja käyttötarkoitusta vain on mietitty jo tovinen.




Malli: Moda 3/2008, 31 Lyhythihainen pusero, muokkasin sen jakuksi ja v-pääntien vaihdoin pyöreään
Lanka: Novita Tennessee n. 450 g
Puikot: 3,5 mm, nappilistat ja kaulus 3 mm
Napit: Sypressin muuttomyynnistä keväällä ostettu

Tein pieniä sovelluksia neuleessa noiden yllä mainittujen lisäksi. Aloitin jakun tuosta pintaneuleosiosta rinnan alta, eli loin virkkausaloituksella silmukat. Kudoin ensin yläosan, jonka jälkeen poimin silmukat alareunasta ja kudoin helman. Ja tietysti tein etu- ja takakappaleet yhtäaikaa! Hihat kudoin suoraan kiinni miehustaan poimimalla silmukat pyöriöstä ja kutomalla lyhennettyjä kerroksia. Nappilistat tein jälkikäteen ainaoikealla, ja kaulukseen kudottiin vain kerros nurjaa. Niin ja olkapäät on kiinnitetty kolmen puikon päättelyllä, joten yhtään ommeltavaa saumaa ei neuleessa ollut!




Tulipahan kokeiltua useita kikkakakkosia samaan neuleeseen, ja tuota hihan kutomista suoraan miehustaan aion kyllä jatkossakin käyttää. Tosi kätevää ja aika siistiä jälkeäkin tuli, pakko todeta!

Saapa nähdä, miten jakku istuu äitin päälle, kun mulle se oli vähän epäsopiva selkäpuolelta. Mutta me ollaankin vähän erimallisia!




Kuvaus tapahtui taas kerran parvekkeella itselaukaisimella. Taustalta voi sitten bongata mun krassit, jotka on kasvaneet hyvää vauhtia, ja muutama nuppukin siellä on! Taitaa kukkia ennemmin kuin osasin odottaakaan. Viljelypalsta voi myös hyvin, muutamat istutukset jo itää! En oikeasti ole ollut mikään kova viherpeukalo, mutta oon kyllä aika innoissani palstasta. Tässä vielä pieni otos tiluksilta perunanistutuksen jälkeen: