perjantai 28. tammikuuta 2011

Norjalaisvillapaidan uusi tuleminen

Tämä on tarina eräästä norjalaishenkisestä villapaidasta ja sen viimeisimmistä vaiheista. Tarina alkaa 90-luvulta, jolloin ainakin pohjoisen hiihto- ja laskettelupiireissä norjalaisvillapaidat olivat kovasti pinnalla.




Ehkäpä ne olivat muotia muuallakin maassa, sillä Suuri Käsityölehti julkaisi neuleohjeita norjalaishenkisiin kirjoneulepaitoihin. Minä olin tuolloin lukioikäinen, ja päätin tarttua puikkoihin ja kutoa itselleni tällaisen villapaidan lasketteluvarusteeksi. Malli siis löytyi Suuresta Käsityölehdestä ja langat paikallisesta lankakaupasta. Lanka oli muistaakseni islantilainen Lett Lopi, eikä ollut mitenkään ohjeen mukainen paksuudeltaan (olin jo silloin taipuvainen muokkaamaan ohjeita haluamalleni langalle, erinäisin tuloksin). Muistaakseni ohjeessa kuului tehdä pilkkuja pitkin paitaa, mutta jätin ne pois, ja tein vain helman ja hihansuiden siksakit ja rinnuksen tähtikuvion.




Leikkasin muuten silloin ensimmäisen, ja toistaiseksi ainoan kerran hiha-aukot, sillä kudoin kirjoneuleosion pyörönä. Äiti neuvoi leikkaushommassa, ja onnistuin oikein hyvin.

Käytin paitaa hyvin ahkerasti lasketellessa sekä toppatakin alla (juu, laatikkomaisesta ja väljästä muodosta huolimatta se mahtui toppiksen alle, silloin!) ja ihan päällimmäisenä vaatekertana (koska väljyyden vuoksi alle mahtui paljon lämmikettä). Villapaita pääsi myös alkuperäismaisemiinsa Norjan Stryniin juhannuspäivänä 90-luvun puolivälin maissa.



Onpa mulla pitkä tukka, ja roikkuuko tuo paita nyt vähän hassusti...

Mutta muoti muuttui, ja villapaita ei enää tuntunut sopivan lasketteluvarusteisiini. Paita jäi mökille varapuseroksi, mutta eipä sitä tainnut kukaan enää pitkään aikaan siellä käyttää. Sieltä sen sitten otin mukaani joululomalla. Kirjoneuleosio on niin herkullinen, että siitä pitää saada jotain kivaa aikaiseksi. Saa muuten heittää ideoita, mitä siitä tekisin! Se on säästetty, sillä näin alkuun tein hihoista vähän kokeiluja. Ihan ensimmäiseksi pesin puseron 40 asteessa ja se huopui ihan kivasti. Sitten leikkelin siitä pohjalliset, kun näin Kummitustalon joulukalenterissa näppärän ohjeen.




Tein ensin pohjalliset itselleni saappaiden pohjallista mallina käyttäen. Reunat on siistitty pykäpistoin Lucca-langalla. Pohjalliset pääsivät heti käyttöön ja ovat olleet todella lämpimät ja mukavat. Toiset pohjalliset tein ihan hiljattain, kun toinen MaMa-haaste maanantaina ilmestyi. Aiheena oli villa, ja nämähän ovat täyttä villaa, joten sopii mainiosti haasteeseen! Ellei se sitten ole haasteen ohjeiden vastaista, että ensimmäiset vastaavat on tehty jo aikaisemmin...?




Nämä toiset pohjalliset ovat isommat kuin omani, katsotaan löytyisikö kotikotoa käyttäjää näille. Tästä kuvasta näkee, kuinka omani (vasemmanpuoleinen) on käytössä muotoutunut ja huopunut lisää.

Pohjallisten reunoille jäi suikaleita, joista tein vielä kukkakoristeen.





Tämä on toinen MaMa-haastetehtäväni tähän villa-haasteeseen, vaikkakin on näin pieni ja samaa henkeä kuin edellinen!

torstai 20. tammikuuta 2011

Sekalaista settiä

Isä sai minulta jouluna lahjakortin, jossa lupasin toteuttaa ompeluksen tai kudelman, ja isä toivoi uudet säärystimet hiihtovarusteisiinsa. Pistin säärystimet sitten heti puikoille, kun joululomalta kotiuduin.




Malli: aikalailla hatusta vedetty silmukkamäärä (mittoja otettu vanhoista säärystimistä), ensin jokunen kerros 1 o 1 n joustinta ja sitten 3 o 2 n joustinta raidoittaen sopivasti
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm
Kirppisnapit koristuksena ja myös merkkinä siitä, että säärystimet tulevat oikeinpäin, joko napit ylös tai alas.

Säärystimet on toimitettu pohjoiseen, ja testattukin hetimiten tositoimissa hiihtoladulla. Kuulemma toimii hyvin, vaikka ehkä pituutta voisi lisätä. No, jatko-osuudet voidaan toteuttaa seuraavalla pohjoisen reissulla, lankaa kuitenkin jäi!

Huomasin hauskan Mahdottomasti Materiaalia -haasteen 37 tuntia vuorokaudessa -blogissa. Päätin osallistua ainakin tähän ensimmäiseen nappihaasteeseen, ja varmasti ajan ja innostuksen puitteissa muihinkin. Materiaalia mun huushollista löytyy moneen lähtöön, eikä ne vissiin ole tarkoitettu säilöttäväksi ikuisiksi ajoiksi! Ja saahan noista muiden tekemistä jutuista taas mainioita ideoita.

Säärystimissä on napit, eli sopivat haasteeseen. Lisäksi virkkailin vähän kukkasia.




Isompi on tehty Virkkaajan vinkit -kirjan ohjeella Novitan Floricasta ja toisesta harmaasta langasta (nimetön nyttyrä lankalaatikossa) kaksinkertaisena. Koukku oli 3,5 mm. Tämä kukkanen päätyy ehkä rintakoruksi, pitäisi vielä ommella hakaneula taustalle.




Pienempi on pelkkää Floricaa, virkkasin tällä ohjeistuksella, koukku taisi olla 2 mm. Kukkasen lähetin ystävälleni kutomani Rinsessa-pipon mukana, että hän voi laittaa sen pipon koristukseksi jos haluaa. En nyt saanut piposta julkaistavaa kuvaa ennen kuin pistin sen postiin, mutta Rinsessa-pipohan on tuttu Ullaneuleen ohje.

Aikaa nappihaasteessa on sunnuntaihin saakka, katsotaan ehdinkö värkätä vielä jotain muuta nappiaiheista. Idea kyllä on!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Pussukka tärkeille tavaroille

Vuoden ensimmäiset synttärijuhlat on juhlittu, kun serkun tytär täytti 4 vuotta. Ompelin hänelle pienen pussukan tärkeitä tavaroita varten.




Valitsin kangasvarastostani kankaat, joissa on vaaleanpunaista, koska sehän on tietysti tämän 4-vuotiaan prinsessan lempiväri! Tarvikevarastostani löytyi myös sopivan pinkki vetska ja nauhavarastosta pinkkiä polvekenauhaa koristeeksi. Olen vähän keräillyt tarvikkeita tällaisia pikkupussukoita varten, ja nyt sitten sain osan käyttöön.




Päällikangas on Eurokankaan puuvillalaarista ja vuorikangas on Marimekon poistomyynnistä ostettu tilkku, kuosina Keisarinna (sopii siis vallan mainiosti prinsessalle!). Silitin tukikankaan päällikankaaseen, niin pussukasta tuli vähän tukevampi. Pussukan kokoa en mitannut tarkalleen, mutta vetoketju oli 15 cm, ja korkeutta taitaa olla vähän enempi. Osviittaa otin Hipun pussukkaohjeesta. Mulla on aina hankaluuksia ompelujärjestyksen kanssa, kun teen jotain vuorillisia juttuja, niin tällaisista perusteellisista ohjeista on todella hyöytyä!




Ja ketäs sieltä kurkistaakaan! Pussin sisälle pistin lisäksi sorminukke
kaverukset lehmän ja hepan.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Joulupaketeista paljastunutta, osa 2

Näin on pistetty viime vuosi pakettiin ja käännetty uusi vuosi kalenterista. Hyvää alkanutta vuotta siis!

Palataan kuitenkin hetkeksi vielä joulutunnelmiin ja siskon joululahjaan. Värimaailma jatkuu samana kuin edellisessä postauksessa esitellyissä äitin villiksissä.





Ja näistä rullista paljastuu....




... sukat, melkein polvipituutta.

Malli: perussukka kärjestä aloittaen, raidoitus neljällä kerroksella, tiimalasikantapää, varren levennykset hatusta heittäen
Lanka: Novita Tico tico puna-keltainen ja Bärengarne Tom Klassik (löytö Menitan alekorista), yhteensä n. 100 g
Puikot: 2,5 mm
Varren päättelyssä käytin Elizabeth Zimmermann's sewn bind off -tekniikkaa, mikä oli tähän sukanvarteen ihan oivallinen ja joustava päättely. Tosin hieman työläs normaaliin päättelyyn verrattuna.

Muuta: Tein ensimmäiseen sukkaan heti alussa virheitä, jotka piti muistaa toistaa oikeassa järjestyksessä toiseenkin sukkaan! Eli silmukoita tuli lisättyä kärjessä kaksi liikaa ja kerrosten vaihtumiskohta tuli sivulle, ei keskelle taakse. Nämä molemmat erheet huomasin vasta kantapäätä aloittaessa, joten purkamista en harkinnut!

Aloitin sukat varmaan jo elokuussa, ja ne kulkivat mukana työmatkaneuleena koko syksyn. Mietin, annanko sukat siskolle jo synttärinä marraskuussa vai vasta jouluna, ja kun keksin tämän liivin synttärilahjaksi, niin nämä päätyivät joulupakettiin.

Sukan vartta koristaa pieni virkattu kukkanen ja nappi:




Nämä sukat tein siis ennen äitin villiksiä, ja kun lankaa jäi sukkien jälkeen vielä n. 50 g per kerä, niin sain hyvät pohjalangat villahousuihin.

Annoin sukkien raidoittua omaan tahtiinsa eikä niistä tullut symmetriset, mutta näin ne on kyllä hauskemmat! En tykännyt Tico tico -langan kaikista väreistä, ja katkaisinkin jossain vaiheessa pitkän pätkän persikan sävyä pois. Tiesin, että siskoni ei välitä kaikista näistä väreistä, mutta kuulemma hyviä värejä oli kuitenkin ihan riittävästi!




Sukkien lisäksi sisko sai lahjakortin tilaustyöhön, eli lupasin tehdä jonkun vaatteen ommellen tai kutoen. En tosin ole vielä saanut tilausta! Isä sai samanmoisen lahjakortin, kun en millään keksinyt, mitä hänelle tekisin joululahjaksi. Tilaus tulikin samantien, isä tarvitsee uudet säärystimet. Hän kun hiihtäessään tykkää pitää säärystimiä ja edelliset mun tekemät on jo kertaalleen korjattu, ja on ne vähän venyneet ja huopuneet käytössä.

Aikalailla raidallisvoittoisia on olleet mun viime aikaiset kudelmat! Mutta on ne kivoja kutoa ja raitaneuleet on pirteännäköisiä, ja saahan raitoihin kivasti pieniäkin lankakeriä tuhottua.