Ehkäpä ne olivat muotia muuallakin maassa, sillä Suuri Käsityölehti julkaisi neuleohjeita norjalaishenkisiin kirjoneulepaitoihin. Minä olin tuolloin lukioikäinen, ja päätin tarttua puikkoihin ja kutoa itselleni tällaisen villapaidan lasketteluvarusteeksi. Malli siis löytyi Suuresta Käsityölehdestä ja langat paikallisesta lankakaupasta. Lanka oli muistaakseni islantilainen Lett Lopi, eikä ollut mitenkään ohjeen mukainen paksuudeltaan (olin jo silloin taipuvainen muokkaamaan ohjeita haluamalleni langalle, erinäisin tuloksin). Muistaakseni ohjeessa kuului tehdä pilkkuja pitkin paitaa, mutta jätin ne pois, ja tein vain helman ja hihansuiden siksakit ja rinnuksen tähtikuvion.
Leikkasin muuten silloin ensimmäisen, ja toistaiseksi ainoan kerran hiha-aukot, sillä kudoin kirjoneuleosion pyörönä. Äiti neuvoi leikkaushommassa, ja onnistuin oikein hyvin.
Käytin paitaa hyvin ahkerasti lasketellessa sekä toppatakin alla (juu, laatikkomaisesta ja väljästä muodosta huolimatta se mahtui toppiksen alle, silloin!) ja ihan päällimmäisenä vaatekertana (koska väljyyden vuoksi alle mahtui paljon lämmikettä). Villapaita pääsi myös alkuperäismaisemiinsa Norjan Stryniin juhannuspäivänä 90-luvun puolivälin maissa.
Onpa mulla pitkä tukka, ja roikkuuko tuo paita nyt vähän hassusti...
Mutta muoti muuttui, ja villapaita ei enää tuntunut sopivan lasketteluvarusteisiini. Paita jäi mökille varapuseroksi, mutta eipä sitä tainnut kukaan enää pitkään aikaan siellä käyttää. Sieltä sen sitten otin mukaani joululomalla. Kirjoneuleosio on niin herkullinen, että siitä pitää saada jotain kivaa aikaiseksi. Saa muuten heittää ideoita, mitä siitä tekisin! Se on säästetty, sillä näin alkuun tein hihoista vähän kokeiluja. Ihan ensimmäiseksi pesin puseron 40 asteessa ja se huopui ihan kivasti. Sitten leikkelin siitä pohjalliset, kun näin Kummitustalon joulukalenterissa näppärän ohjeen.
Tein ensin pohjalliset itselleni saappaiden pohjallista mallina käyttäen. Reunat on siistitty pykäpistoin Lucca-langalla. Pohjalliset pääsivät heti käyttöön ja ovat olleet todella lämpimät ja mukavat. Toiset pohjalliset tein ihan hiljattain, kun toinen MaMa-haaste maanantaina ilmestyi. Aiheena oli villa, ja nämähän ovat täyttä villaa, joten sopii mainiosti haasteeseen! Ellei se sitten ole haasteen ohjeiden vastaista, että ensimmäiset vastaavat on tehty jo aikaisemmin...?
Nämä toiset pohjalliset ovat isommat kuin omani, katsotaan löytyisikö kotikotoa käyttäjää näille. Tästä kuvasta näkee, kuinka omani (vasemmanpuoleinen) on käytössä muotoutunut ja huopunut lisää.
Pohjallisten reunoille jäi suikaleita, joista tein vielä kukkakoristeen.
Tämä on toinen MaMa-haastetehtäväni tähän villa-haasteeseen, vaikkakin on näin pieni ja samaa henkeä kuin edellinen!
Mutta muoti muuttui, ja villapaita ei enää tuntunut sopivan lasketteluvarusteisiini. Paita jäi mökille varapuseroksi, mutta eipä sitä tainnut kukaan enää pitkään aikaan siellä käyttää. Sieltä sen sitten otin mukaani joululomalla. Kirjoneuleosio on niin herkullinen, että siitä pitää saada jotain kivaa aikaiseksi. Saa muuten heittää ideoita, mitä siitä tekisin! Se on säästetty, sillä näin alkuun tein hihoista vähän kokeiluja. Ihan ensimmäiseksi pesin puseron 40 asteessa ja se huopui ihan kivasti. Sitten leikkelin siitä pohjalliset, kun näin Kummitustalon joulukalenterissa näppärän ohjeen.
Tein ensin pohjalliset itselleni saappaiden pohjallista mallina käyttäen. Reunat on siistitty pykäpistoin Lucca-langalla. Pohjalliset pääsivät heti käyttöön ja ovat olleet todella lämpimät ja mukavat. Toiset pohjalliset tein ihan hiljattain, kun toinen MaMa-haaste maanantaina ilmestyi. Aiheena oli villa, ja nämähän ovat täyttä villaa, joten sopii mainiosti haasteeseen! Ellei se sitten ole haasteen ohjeiden vastaista, että ensimmäiset vastaavat on tehty jo aikaisemmin...?
Nämä toiset pohjalliset ovat isommat kuin omani, katsotaan löytyisikö kotikotoa käyttäjää näille. Tästä kuvasta näkee, kuinka omani (vasemmanpuoleinen) on käytössä muotoutunut ja huopunut lisää.
Pohjallisten reunoille jäi suikaleita, joista tein vielä kukkakoristeen.
Tämä on toinen MaMa-haastetehtäväni tähän villa-haasteeseen, vaikkakin on näin pieni ja samaa henkeä kuin edellinen!