tiistai 24. tammikuuta 2012

Villatakki viisivuotiaalle

Serkkuni tytär oli kasvanut ulos pari vuotta sitten tekemästäni villatakista ja siellä kaipailtiin uutta takkia tilalle. Toki otin tilauksen vastaan. Onneksi syksy oli lauha ja villatakilla ei ollut tulenpalava kiire, neule siis valmistui sopivasti näille pakkasille!



 
Malli: Sovellettu eri ohjeita sieltä täältä, kudottu ylhäältä alaspäin, 2 o 2 n joustinta sivuilla ja hihan alareunassa
Langat: harmaa Any sukkalanka (Pronksi Lõngapood, Tallinna), vaaleanpunainen Schoppel Wolle Admiral, vihreä Araucania Ranco solid, valkoiset Novitan Nallea ja Woolia ja mahdollisesti Gjestalin Maijaa. Kaikenkaikkiaan lankaa kului vähän reilu 200 g
Puikot: 3 mm
Napit omista varastoista

Langat löytyivät omista varastoista, harmaa ja punainen olivat korkkaamattomia keriä, vihreää lankaa oli puoli kerää jäljellä ja valkoiset olivat tosi jämiä, pikkukeräsiä ja nyttyröitä. Harmaata ja punaista jäi edelleen aika reilusti, vihreä kului melkein finaaliin ja valkoiset sain kulutettua kokonaan. 






Neule on kokoluokkaa 110 cm. Sain tytön trikoopaidan malliksi, ja se oli tosiaan hyvä vertailukohde, mihin sovitella neuletta matkalla. Neuleesta tulikin sitten juuri sopiva, ja lankaa jäi sen verran, että hihoja voi hyvin jatkaa tarvittaessa. Sain toiveen joustavasta neuleesta, jossa riittää kasvunvaraa, niin keksin kutoa sivuille ja hihan alle joustinneuletta. Se kokoaa tässä vaiheessa tarpeettoman kasvunvaran.




Kudoin i-cord-reunuksen kaulukseen ja etureunoihin ja napinlävet virkkasin. Reunukset tein ensimmäistä kertaa tällä tavalla, ja minusta tämä oli kyllä siisti ja nopea tapa reunuksiin.

Neule pääsee kuulemma heti käyttöön, mikä on kutojalle mukavaa kuultavaa, on ainakin todelliseen tarpeeseen tämä neule! Niin ja se pieneksi jäänyt villatakki, se on päätynyt pikkuveljelle, kuten parin vuoden takaisessa jutussa kerroinkin.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Ompelukoneharjoituksia

Tunikan valmistuttua jätin ompelukoneen hollille, ja päätin vähän kokeilla koneen ominaisuuksia ja uusia tekniikoita. Lainasin ison pinon erilaisia ompelukirjoja (lähinnä tilkkutyö) ja niistä löytyi kaikenlaisia ideoita ja tietoa ompelukoneen eri mahdollisuuksista, ja innostuin vähän harjoittelemaan. Harkkojen lopputuloksena tuli pari valmista tuotetta. 




Tilkkutyökokeiluna tein pienen pussukan. Etsin kangaslaatikoistani tuohon pöllötilkkuun sopivanvärisiä puuvillakankaita, ja löysin myös passelia polvekenauhaa. Pöllötilkku on joskus käsityömessuilta ostettu, Naavalaisen valikoimaa.




Ei tämä ihan niin hienosti onnistunut kuin visioin, mutta kokeiluksi kuitenkin aika hyvä. Tarkoituksena oli leikellä tilkuista eri levyisiä ja sijoitella ne varta vasten vähän vinksalleen, ettei tarvisi kohdistaa saumoja, mutta aika lähelle ne meni. Ja nyt näyttää siltä, että vahingossa on mennyt saumat vinkkuraan!




Vetoketju oli vähän reilunmittainen, niin ompelin häntäpäähän yksivärisen tilkun. Vuorikankaana on kukkakangasta, ja silitin tilkkukankaan nurjalle puolen tukikankaan tukevoittamaan pussukkaa.




Tilkkukirjoissa ohjeistettiin tikkaamaan tilkut, ja laitoin sitten pöllötilkun reunoille oikein koristetikkauksen. No, lehtiköynnös ei ihan näytä samalta kuin ompelukoneen ommelvalikossa!




Pussukalla on kokoa jotakuinkin 21 cm x 21 cm. Pistän sen lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa kohdetta.
 
Kokeilin myös vapaata konekirjontaa hyvin pieneen (mutta tarpeelliseen) tuotteeseen: 



Tein lasinalusen olkkarin työpöydälle tietokoneen viereen, muuhun sisustukseen sopivasta kankaasta tietysti. Meillä on Vallilan Bulevardi-kankaasta taulun lisäksi myös sohvatyynyt, ja näistä jääneet jämätilkut pääsivät nyt hyötykäyttöön. Surauttelin molemmille puolille pientä tikkausta ja toiselle puolen uskaltauduin pyöräyttämään pikkulinnun puhelinlangalle! On muuten hauskaa tuo vapaakirjonta. Laitoin kangaspyörylöiden väliin molemminpuolin liimautuvaa tukikangasta ja ompelin reunaan useamman kierroksen suoraa ommelta. Eiköhän näillä harjoitteluilla voi siirtyä isompiin tikkailuihin!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Välipäivien ompelus

Joulun lomareissulla piipahdin Ottobren myymälässä, ja sen valtavista ihanista kangasvalikoimista tarttui mukaan vadelmanpunaista pellavaa tunikan verran. Kaava piti löytää heti samantien, joten oli poikettava vanhempien lähikirjastoon selaamaan käsityölehtien valikoima. Sieltä löytyi hyvät kaavat, ja sattui kyllä niin istuva malli, että ei ole tosikaan! 




Kaavat: Suuri Käsityölehti 8/2007, nuoren suunnittelijan malli kuvitetuin ohjein (ohjenumeroa en muista)
Kangas: 100 % pellava ja kauluksen alavarana poikaystävän vanha paita
Koristuksena pitsiä Sysimetsä Designin mallistosta, sattui vielä sopivan värinen

Pidensin kaavaa n. 13 cm ja muotoilin kaula-aukon pyöreäksi (kaavassa se oli neliönmallinen). Tunika tuli ommeltua melkein hetkessä, tosin lanka loppui kesken kun helman käännettä oli enää 30 cm jäljellä, joten se hidasti hieman. Koristuksia miettiessä meni myös tovi, kun olisi ollut niin paljon ideoita, millä olisi voinut tunikaa somistaa, mutta piti malttaa mieli ettei kaikkea tunge samaan ompelukseen!



Pitsiä laitoin tuohon rinnukseen ja taskun reunaan. Pitsi on hankittu aikaa sitten käsityömessuilta, mutta se oli sattumalta lähes samanvärinen kuin pellava. Pakkohan se oli käyttää tähän!




Takakappaleelle kirjoin pienen kukkasen. Silitin sen kaksipuoleisella liimakankaalla kiinni ennen ompelua, ja sitä jäi näköjään vähän reunoilta yli.




Tässä tunika vielä takaa, mutta ei se kukkanen oikein erotu tuosta (hankalat kuvausolosuhteet...). Ja hieman on ryppyjä havaittavissa helmassa, kun tunika oli tänään käytössä jo.




Alavaraan löysin aika passelia ruutukangasta paidoista, joita olen tarvikevarastooni haalinut.

Tästä tuli kyllä ihana käyttövaate, tosin aloin jo haaveilla villaneulostunikasta, kun tämä tuntui näin talvikelillä vähän viileältä pelkän trikoopaidan kera.

Kuvien taustalla on mun keskeneräinen puutyötekele heinäseipäistä, saa nähdä saanko siitä valmista... Puu ei jotenkin tottele samaan malliin kuin nämä pehmeämmät materiaalit!