Vihdoin valmis villatakki

Olipa pitkä prosessi tämän villatakin valmistuminen, mutta tulihan siitä valmista näille lumille vielä!
 

Tosin taitaa jäädä tältä talvelta kyllä tämä villatakki käyttämättä, kun se ei ole mitoitettu tälle vartalotyypille ja talven kylmimmät kelitkin taitavat olla meilläpäin ohi! 

Tämän villiksen tarina alkoi viime heinäkuussa kesälomamatkalla. Jyväskylä oli matkan varrella ja koska lounastimme keskustassa, poikkesin myös Titityyssä. Tiesin, että siellä oli muuttomyynti meneillään, joten pientä taktikointia saattoi olla tässä reittivalinnassa, minä kun toimin kartanlukijana! Mukaan tarttui harmaata Rowan felted tweediä 6 kerää, kaupan viimeiset harmaat. Ajatuksena oli tehdä yksinkertainen perusvillatakki, ja sellaiseen olisi tämä lankamäärä hyvin riittänyt.

Kutomisen aloitin varmaan joskus elokuussa, ja kutoessani takkia idea raidallisista reunuksista heräsi, joten ostin vielä Menitasta kerän vihreää, vaaleanpunaista ja keltaista. Varsinaista mallia ei takilla ole, vaan ideoin matkan varrella. Silmukkamääriin ja muotoiluihin otin vinkkiä Baby cables -paidan ohjeesta, kun neuletiheys näytti vastaavalta.

Kutominen eteni jouhevasti alkusyksyllä, mutta sitten tuli stoppi. Oliko se muutto tai ihan vain inspiksen katoaminen, mutta takki hautautui pussiinsa. Tosin muuton jäljiltäkin sijoitin sen sohvan viereen, että hyvin olisi voinut tarttua puikkoihin. Mutta ei vain tullut tartuttua, vaikka jäljellä oli enää toisen hihansuun viimeiset raidat ja kaulus. Tartuin kutomiseen uudelleen vasta parisen viikkoa sitten, ja ei siinä enää kauan nokka tuhissut, kun valmista tuli. 
 

Malli: raglan ylhäältä alas kudottuna, ideoita sieltä täältä ja omasta päästä, silmukkamäärät ja muotoilut Baby cables -paidasta, värit tulivat mukaan matkan varrella
Lanka: Rowan felted tweed, harmaa 300 g (kaikki harmaat upposivat!), n. puoli kerää vihreää, vaaleanpunaista ja keltaista
Puikot: 4 mm
Napit: Lankatalo Priimasta (tuhottoman kalliit...)

Väriraidoista tuli mieleen Priimassa aiemmin näkemäni kookosnapit, joita arvelin löytyvän sopivan värisinä. Nehän oli sitten saatava, kun ne sopivat kokonaisuuteen. Ja halusin ehdottomasti kaikkia värejä! Ne on kyllä piste iin päälle, vaikka itse sanonkin :)

Arvelin, että ylimpiä nappeja voisi pitää myös auki, mutta tulin tehneeksi langanpäättelyt vähän turhan näkyvästi, joten ei kannata käyttää näin.

Se, mikä tässä takissa vähän harmittaa, on vyötärömuotoilut. Tein takista ehkä turhan kapean, kun en oikein kokeillut matkan varrella. Nyt on tietysti hankala sanoa, miten tämä passaa normaalimittoihini! Tästä olisi tullut rennompi malli, jos en olisi tehnyt vyötärömuotoiluja lainkaan. Mutta sellaisestakin on hankala etukäteen sanoa, miltä olisi päällä näyttänyt. Niin ja nuo kainalot näyttää vähän pussittavan, ehkä raglanhihat ei ole se kaikista istuvin malli. 

Mutta en anna näiden häiritä, villatakki on muuten niin ihana, kevyt ja lämmin!

Tarviikohan kesällä villatakkia?

Joskus talvella aloin Sylvin-takin vastapainoksi kutomaan itselle ohuemmasta langasta neuletakkia. Koskapa kudoin tätä muiden neuleiden ohella, eteni työ pikkuhiljaa, mutta mihinkä sitä kiire valamiissa maailmassa!

Viime keväänä ostin Moda-lehden irtonumerona juuri tämän neuleen takia, mutta ohje jäi hautumaan ja odottelemaan lankoja. Viime syksynä Priima-lankakaupassa oli ystävämyynti ja sieltä sitten ostin ohjeen mukaista ihanan punaista lankaa tarvittavan määrän. Mutta langat saivat odotella tovin vielä puikoille pääsyäkin, mitä lie ruuhkaa puikoilla.

Malli: Okrankeltainen jakku (ohje nro 9), Moda 3/2011
Koko: M
Lanka: Malabrigo Sock, reilu 250 g 
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Neule aloitetaan kauluksesta ja kudotaan kohti helmaa. Tein mallitilkut 3,5 mm ja 4 mm puikoilla ja pienemmillä puikoilla kudottu näytti siistimmältä, joten aloitin niillä (ohjeessa käskettiin kutoa 4 mm puikoilla....). Kudoin kainaloihin saakka ja mittasin. Kappas, ei täsmännyt, vaan jäi lyhyemmäksi ohjeen mukaisesta, tietysti kun pienemmillä puikoilla kutoo. No, pakkohan se oli purkaa, kun en jaksanut alkaa säveltämään. Siinä olisi varmaan lanka loppunut kesken tai jotain, jos olisin vain kutonut lisää hihalisäyksiä niin että olisin saavuttanut halutun mitan :) Mutta en purkanut ihan kaikkea, vaan suora kaulusosa jäi ennalleen. Koko loppuosa neuletta on sitten kudottu 4 mm:n puikoilla. Näin neuleesta tuli sopivan kokoinen, ja lankaakin jäi melkeinpä puoli vyyhtiä!

Lankaa ostin siis kolme vyyhtiä, silmämääräisesti samansävyisiä. Kuitenkin yksi vyyhdeistä oli tasaisemman punainen kuin kaksi muuta. Langanvaihtokohta näkyy aika selkeästi, mutta en anna asian vaivata, eläväinen pinta käsinvärjätyissä langoissa vain kuuluu asiaan. Lanka oli mukavaa kudottavaa ja neule on ihanan kevyen tuntuinen päällä. Mutta täyttä villaahan tämä on, joten varmasti on myös lämpöinen.

Neule on kokonaisuudessaan hyvin yksinkertainen: sileää neuletta, jossa piristyksenä lisäyksiä ja kavennuksia reikäkuviolla höystettynä. Hihansuihin tehtiin hauskat rypyt noukkimalla silmukoita alemmilta kerroksilta.

Neule oli mukana helatorstai-viikonlopun Barcelonan-matkalla, mutta ei päässyt kuvauksia enempään käyttöön, kun siellä oli lämmin sää, vaikkakin ajoittain (kuten kuvaushetkellä) pilvinen.

Toivon mukaan Suomen kesä on lämmin ja vähäluminen, eikä tälle villatakille tulisi kovasti käyttöä ennen syksyä! Tänään keli oli ainakin ihanan kesäinen täällä Helsingissä, ja samaa on luvassa koko viikolle.

Hyvä Sylvi sentään!

Tässä se on, vihdoin ja viimein: siskon Sylvi-takki! Sisko saikin odotella sen valmistumista reilun vuoden.

Mutta odottaminen palkittiin aika passelinoloisella takilla. Sisko kuulosti olevan takista mielissään.

Malli: Sylvi, Mari Muinonen

Lanka: Cascade 128, väri walnut 8013, vähän vajaa 1100 g

Puikot: 6,5 mm

Napit: puiset duffelinapit Oulusta nappikaupasta Lumoavan langan vierestä

Ostin langat viime keväänä Kädentaitomessuilta Titityyn osastolta. Mallitilkun olen näköjään kutonut viime maaliskuussa, pian messujen jälkeen. Homma lähti liikkeelle hihoista, ne valmistuivat nopsaan. Hihansuut tein toisella tavalla kuin ohjeessa: kudoin ensin nurjaa muistaakseni viisi kerrosta, sitten oikeaa viisi kerrosta ja taas nurjaa, jonka jälkeen aloin suoraan helmineuleen. Ohjeessa tehdään hihansuun käänteet ensin erikseen poikittain kutoen ja ommellaan viimeiseksi hihansuihin.

Sitten tuli takakappaleen vuoro, ja siinä taisi tulla kesäkin väliin, ennen kuin palmikot oli pyöräytelty. Lanka oli aavistuksen ohuempaa kuin ohjeessa, joten senkin vuoksi oli vähän säätöä ja haastetta matkan varrella.

Hankalinta tässä oli se, että meillä on siskon kanssa välimatkaa melkein 1000 km, joten välisovituksia ei pystytty tekemään. Minä otin välillä takista mittoja, ja käskin siskoa vertaamaan omiin mittoihinsa. Meillä on myös kokoeroa, niin en voinut sovittaa takkia itselleni.

Välillä insipraatio kutomiseen oli hakusessa, ja joululahjaneuleet veivät oman aikansa. Loppumetreillä lanka loppui, ja sitä piti tilata lisää yksi vyyhti. Onnekseni Titityyssä oli edelleen samaa väriä, ja vyyhti sattui olemaan jopa samaa värjäyserää!

Mutta kaikista haasteista ja hidastuksista huolimatta tykkäsin kutoa Sylviä ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen! En ole nähnyt livenä siskon päällä tätä, vain noissa kuvissa, mitä hän minulle toimitti. Vein takin mökille kun kävimme siellä hiihtolomalla, mutta sisko ei ehtinyt samaan aikaan mökille vaan haki takin omalla reissullaan myöhemmin.

Kuvat, missä siskoni on takin sisällä, on otettu nyt pääsiäisenä, kiitos kuvaajalle ja mallille! Kuvat, joissa takki on henkarissa roikkumassa, on otettu meidän hiihtolomalla muutama viikko sitten.

Villatakki viisivuotiaalle

Serkkuni tytär oli kasvanut ulos pari vuotta sitten tekemästäni villatakista ja siellä kaipailtiin uutta takkia tilalle. Toki otin tilauksen vastaan. Onneksi syksy oli lauha ja villatakilla ei ollut tulenpalava kiire, neule siis valmistui sopivasti näille pakkasille!

 
Malli: Sovellettu eri ohjeita sieltä täältä, kudottu ylhäältä alaspäin, 2 o 2 n joustinta sivuilla ja hihan alareunassa
Langat: harmaa Any sukkalanka (Pronksi Lõngapood, Tallinna), vaaleanpunainen Schoppel Wolle Admiral, vihreä Araucania Ranco solid, valkoiset Novitan Nallea ja Woolia ja mahdollisesti Gjestalin Maijaa. Kaikenkaikkiaan lankaa kului vähän reilu 200 g
Puikot: 3 mm
Napit omista varastoista

Langat löytyivät omista varastoista, harmaa ja punainen olivat korkkaamattomia keriä, vihreää lankaa oli puoli kerää jäljellä ja valkoiset olivat tosi jämiä, pikkukeräsiä ja nyttyröitä. Harmaata ja punaista jäi edelleen aika reilusti, vihreä kului melkein finaaliin ja valkoiset sain kulutettua kokonaan. 

Neule on kokoluokkaa 110 cm. Sain tytön trikoopaidan malliksi, ja se oli tosiaan hyvä vertailukohde, mihin sovitella neuletta matkalla. Neuleesta tulikin sitten juuri sopiva, ja lankaa jäi sen verran, että hihoja voi hyvin jatkaa tarvittaessa. Sain toiveen joustavasta neuleesta, jossa riittää kasvunvaraa, niin keksin kutoa sivuille ja hihan alle joustinneuletta. Se kokoaa tässä vaiheessa tarpeettoman kasvunvaran.

 

Kudoin i-cord-reunuksen kaulukseen ja etureunoihin ja napinlävet virkkasin. Reunukset tein ensimmäistä kertaa tällä tavalla, ja minusta tämä oli kyllä siisti ja nopea tapa reunuksiin.

Neule pääsee kuulemma heti käyttöön, mikä on kutojalle mukavaa kuultavaa, on ainakin todelliseen tarpeeseen tämä neule! Niin ja se pieneksi jäänyt villatakki, se on päätynyt pikkuveljelle, kuten parin vuoden takaisessa jutussa kerroinkin.

Kummipojan villatakki

Nyt sitten vaihteeksi neuleasiaa, kun vihdoin on jotain valmista sillä rintamalla!

Sain joskus loppukesästä toiveen serkultani, että tekisin uuden villatakin hänen pojalleen, kummipojalleni, koska viime syksynä kutomani villatakki oli käynyt pieneksi. Sovimme, että teen villatakin pojalle 2-vuotissyntymäpäivälahjaksi, synttäreitä juhlitaan tulevana lauantaina. Tein lankahankintoja jo hyvissä ajoin, kun Lankamaailma Nordiassa oli ale. Mittoja sain vain tovin odotella, ennen kuin pääsin kutomaan!




Malli: Modan mukana tullut "Koko perheen neuleet, 50 mallia", silmukkamäärät ohjeesta 46, raidoitukseen malli ohjeesta 42 (en osaa itse suunnitella raitojen kulkua!)
Koko: 2 v.
Lanka: Viking Baby ull (turkoosi, ruskea, harmaa), Gjestal Knopp (vaaleanvihreä), Sandnes Garn Sisu (oranssi), yhteensä reilu 200 g
Puikot: 3 mm, reunuksissa 2,75 mm
Napit: kirppisnapit omista varastoista, vähän huono valinta, mutta nappikaupastakaan ei parempia löytynyt juuri tähän hätään!

Mulla ehkä vähän karkas mopo värien kanssa, ihan kuin legolaatikko olisi levinnyt tähän! Aluksi mulla oli vain turkoosi ja tummanruskea kerä, ja jämälankoja tarkastellessa bongasin kummipojan edellisen villatakin vaaleanvihreät langanloput. Lisäsin vielä harmaan, ja sitten tuntui, että takki kaipasi jotain piristystä, ja hankin vielä oranssin langan. Mutta onpahan ainakin väriä tähän harmaaseen syksyyn!




Mullahan oli nämä Titityystä hankitut autonapit varattuna tätä takkia varten, mutta ruskea lanka loppui kesken, enkä saanut kuin yhden taskun tehtyä, joten toinen nappi jää odottamaan seuraavaa kertaa. Jotenkin ajattelin, että ei voi olla kahta eri väristä taskua :)

Koko komeus paketoidaan sitten ekologisesti robotti-kassiin:




Löysin pussukan Uusix-verstaalta ja värien puolesta tämä sopi niin hyvin villatakkiin, niin olihan se pakko ostaa!

Ehkä näistä kuvista jotain selvää saa, kun valoisan aikana ei ehdi kuvaamaan!

Aatteet on mun vaatteet

Kyllä, nyt on ekologisia aatteita takin täydeltä!



Olen tietyissä asioissa hieman vihertävä, kierrätys ja ekologisuus on mulle tärkeitä juttuja. Ja kuinkas sattuikaan, Rowanilta tuli joskus keväällä markkinoille kierrätetyistä kuiduista tehty lanka! Kyseessä on siis Rowan Purelife Revive, 36 % kierrätettyä silkkiä, 36 % kierrätettyä puuvillaa ja 28 % kierrätettyä viskoosia! Nappivalinta ekologiselle kutojalle. Bongasin langat Stockan kuukausitarjouksesta muistaakseni huhtikuussa.



Ostin lankaa kerralla sen verran, että siitä saisi varmasti joko neulepaidan tai -takin itselle, mutta malli ei ollut ostohetkellä vielä tiedossa. Mietin eri vaihtoehtoja läpi, kun halusin jonkun yksinkertaisen mallin, missä langan tweed-henkisyys pääsee esille eikä hukuta jotain hienoa kuviota alleen. No, February lady sweateria mietin kyllä, mutta siinä on se pitsi.. Nettisurffailun tuloksena malliksi valikoitui Minimalist cardigan, monessa blogissa jo nähty yksinkertainen mutta sievä neuletakki. Olen niin hidas syttymään näille neulemalleille, että taas tulen vähän jälkijunassa!




Malli: Minimalist cardigan, Interweave Knits, fall 2007
Lanka: Rowan Purelife Revive, vajaa 400 g
Puikot: 4 mm
Muutokset ohjeeseen: jätin helmineuleen pois, tein helmasta hieman pidemmän ja kudoin hihat, taas kerran, suoraan miehustaan poimimalla hihapyöriöstä silmukat



Tosiaan kudoin takin pelkästään sileällä oikealla, mikä sinänsä on äärimmäisen tylsää ja pitkäveteistä. Ja tässä mallissahan ei tehdä vyötärömuotoiluja lainkaan, joten pelkkää putkea sai kutoa pitkät pätkät! Helppoa sinänsä, ja olisin luullut, että olisi valmistunut nopeammin (aloitin kutomisen joskus heinäkuun alussa), mutta eipä tällä kiirettä ollut, eihän tällaisena hellekesänä neuleita tarvittu! Aiemmin mainitsemani aikatavoitteen saavutin kuitenkin, eli tulevan perjantain Huvilateltta-keikalle tämä ehti oikein mainiosti, ja koekäyttökin on suoritettu tänään töissä. Tykkään takista, se on sopiva väriltään ja malliltaan, ja materiaali on mieleistä. Lankaa oli mukava kutoa, vaikka siinä pieniä epätasaisia paukkuja välillä olikin. Mutta nyt mulla on ongelma: lankaa jäi kaksi täyttä kerää ja yksi hyvin vajaa.. Onko ne nyt sitten jämälankoja?!





Kiinnityksenä käytin hakaneulaa, joka palveli jo alkukesällä ystäväni häissä boleron hätäkiinnityksenä. Totesin kuitenkin tänään, että se venyttää takinreunoja ikävästi, eikä oikein muutenkaan asetu kivasti, niinpä kävin töistä lähtiessä nappikaupassa tutkimassa vaihtoehtoja. Löysin hakaset:




Nämä oli sopivan yksinkertaiset ja pienet, enää pitäisi ommella ne paikalleen. Vaikka tuon kiinnityksen nyt takkiin laittaakin, voi sitä ihan hyvin pitää aukikin.

Syyskuuhun siirrytään siis näissä kanervanvärisissä tunnelmissa!

Alpakkaa alleille

Vihdoin ja viimein, se on valmis! Alpakkainen villatakkini, jolla varmasti tarkenee näin kesän kynnyksellä..!

Tätä olen tikutellut pitkin talvea, alkutalvesta aktiivisemmin ja loppua kohti vähän hitaammalla tahdilla. Lankahamsterointi maaliskuussa sekoitti kyllä kuvioita tämän neuleen etenemisen suhteen!



Malli: Henley perfected, Interweave Knits Magazine, winter 2007
Muutokset: Tein etumuksesta kokonaan avonaisen ja muutin nappilistat 1o 1n -joustimeksi. Napinlävet virkkasin toiseen reunukseen, kun koosta tuli hieman liian napakka. En ymmärtänyt ohjeen "Division pattern" -ohjetta ihan täysin, joten tein siihen oman sovelluksen.
Lanka: Drops Alpaca, vajaa 300 g
Puikot: 3 mm, kaulus sekä hihan- ja helmankäänteiden sisäpuoli 2,5 mm
Napit Stockmannilta



To-do-listan tehtyäni poimin sieltä neuletakin toteutettavaksi. Hahmottelin mielessäni siistiä työkäyttöön sopivaa neuletta, ja lähdin liikkeelle lankaostoksista. Tummanharmaa väri tuntui jotenkin ajattomalta. Ja Dropsin alpakka tuli ensimmäisenä lankavaihtoehtona mieleen, kun olen sen jo aikaisemmin hyväksi havainnut. Mallia miettiessäni päädyin tähän useissa blogeissa aikaisemmin näkemääni neuleeseen. Olen ihastellut tämän mallin sekä alkuperäisiä paitaversioita että modattuja neuletakkiversioita.



Tietysti kävi niin, että ihan suoraan ei langan tiheys täsmännyt ohjeeseen, ja jouduin sitten mittailemaan ja mallailemaan, ja tein useampia mallitilkkuja. Kaikesta pohjatyöstä huolimatta neuleesta tuli hieman liian napakan kokoinen.. Sain ehkä hieman väljennettyä tätä napakkuutta sillä, että virkkasin vielä joustinreunaan kerroksen kiinteitä silmukoita, jonka jälkeen kerroksen piilosilmukoita ja nappien kohdalle ketjusilmukkaketjut napinläviksi. Tein alunperin napinlävet jo kutoessa toiseen reunaan, mutta ompelin sitten napit niiden päälle ja samalla ompelin napinlävet umpeen.



Veikkaan, että ei tämä pitämättä jää. Neule tuntuu mukavalta päällä, ja sopii sekä farkkujen että suorien housujen kanssa pidettäväksi. Ja alle voi laittaa t-paidan tai kauluspaidan. Ehkä tätä voi käyttää nyt kevään ja kesän aikana takin korvikkeena, jos on viileää (no, kylmää kesää en toivo!).

Kuvaajana toimi ystäväni, kiitos siitä! Ja antaumuksella suoritti tehtävänsä, sillä alla olevaa kuvaa varten hän asettui selälleen kadulle makaamaan, onneksi sentään jalkakäytävän puolelle :)



Täällä etelässä mennään huimin askelin kohti kesää, leskenlehtiä ja krookuksia on siellä täällä jo kukassa. Ja mun krassi-istutukset voi hyvin (ainakin toistaiseksi)! Ensi viikoksi olen vielä menossa edellisen postauksen lumisiin maisemiin, ja ilmeisesti pääsen vielä hiihtämään ja lautailemaan! Lentäen en tällä kertaa pohjoiseen pääse, siitä pitää luonnonvoimat huolen.

Pitsiä puikoilla

Ei ole valmiita töitä tällä kertaa, vaiheessa ollaan monessakin suhteessa. Kappas, kun pari keskeneräistä neuletyötä majailee sohvan nurkilla ja yksi on kässäpussissa käsilaukussa! No, löytyy vaihtoehtoja, jos joku työ tökkii :) Tosin tällä hetkellä ei töki niistä mikään, vaan tekisin mieluiten kaikkia yhtäaikaa. Ja kuinkas ollakaan, kaikkiin näihin neuleisiin on tulossa pitsitä.

Henley perfected on edistynyt kivasti, kohta tullaan kainaloihin. Teen etu- ja takakappaleet yhtäaikaa, niin ei tule sivusaumoja ommeltavaksi. Ihmeen nopsaan se kutoutuu, vaikka puikot on kolmoset. Pitsikuvio on siis juuri aloitettu, ja tiukasti pitää ohjetta seurata!


Henleyssä on vieä tikuttelua, mutta silti piti puikoille ottaa heräteostos Vihreästä vyyhdistä:


Lanka on ihanan pehmeää Abuelita Baby merino lace -lankaa. Samaisesta langasta tein pipon jo tuossa taannoin, ja viimeistelin sen viikolla, mutta kuvaan setin sitten kokonaisuudessaan, kunhan huivikin valmistuu. Pipo ei ole vielä päässyt käyttöön, kun se on aika ohut näille keleille.

Viime aikojen suuri puheenaihe on ollut poikkeuksellinen lumimäärä. Lumenpaljous ei tietenkään minua, entistä lappilaista, haittaa yhtään! Juuri tulin hiihtämästä, ja tänään olikin oikein mukava hiihtokeli. Tietysti en ollut ainoa latujen kiertäjä, ja se näkyi esimerkiksi latukahvilassa: jonoa oli ulos asti, joten jätin väliin kahvit tällä kertaa!

Talvisista tunnelmista huolimatta pieniä kevään merkkejä on näkyvissä (onneksi vain sisätiloissa!):

Ruuhkan purkua

Täällä on valmistunut yhtä ja toista viime aikoina, enempi ja vähempi kiireellä. Pari tilaustyötä ja yksi lahjus. Ei siis mitään itselle tällä kertaa, mutta Lontoon-langat huutelevat päästä puikoille, joten eiköhän tässä kohta tapahdu silläkin saralla!

Ystäväni tilasi jo aikaa sitten uuden Rinsessa-setin, pipon ja kämmekkäät. Kudoin vastaavan setin hänelle vihreänä viime syksynä, ja nyt oli tarve luonnonvalkoiselle. Otin tilauksen vastaan, mutta en luvannut nopeaa toimitusta! Onneksi edellisvuotinen setti oli käyttökelpoinen, joten ystäväni ei (toivottavasti) ole paleltunut tänä syksynä :) Pipo siis valmistui, ja eiköhän kämmekkäätkin pääse kohtapuolin puikoille.


Malli: Rinsessa-pipo, Ullasta
Lanka: Novita Wool, vähän reilu 50 g
Puikot: 3 mm (en muista, mitkä viime vuotisessa versiossa oli, ehkä 3,5 mm, toivottavasti tämä ei vaikuta haitallisesti pipon sopivuuteen)

Pipo oli hyvä työmatkaneule, pieni ja nopeatekoinen. Samanaikaisesti kotona oli puikoilla villatakki serkkuni tyttärelle. Pikkuvelihän sai villatakkinsa jo aikaisemmin, ja isosisko saa omansa ihan piakkoin.


Malli: Modan mukana tullut "Koko perheen neuleet, 50 mallia", muokattu ohjeesta 50
Lanka: Gjestal Maija, 250 g
Puikot: 3,5 mm (en tiedä olisko sittenkin ollut parempi pienemmillä puikoilla, mutta se on myöhästä ny!)
Napit: Punaisesta Langasta Hakaniemen Hallista
Toivottavasti koko on sopiva!


Virkkasin villatakin koristeeksi vaaleanpunaisesta Novitan Woolista kukkasen (ohje "201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin" -kirjasta) ja laitoin taustalle rintaneulan. Napit on vaaleanpunaiset saajan oman toiveen mukaan. Halusin somistaa tätä vähän tyttömäiseksi, kun muuten takin väri on neutraali. Takin on tarkoitus siirtyä myöhemmin pikkuveljelle, ja napit voi vaihtaa sitten pikkuveljen maun mukaiseksi.

Sitten se kiireisin työ, eli syntymäpäivälahja yllä mainitulle pikkuveljelle. Hänellä on 1-vuotissynttärijuhlat tulevana lauantaina ja yhtäkkiä päätin tekaista sukat. Onneksi yksivuotiaan jalka ei ole suurensuuri niin lahja ehti hyvissä ajoin valmiiksi.


Malli: oma, silmukkamäärään apua mm. Novitan sukkataulukoista.
Lanka: Gjestal Knopp (vihreä) ja Mokkasukka-langan (harmaa-ruskea) jämät
Puikot: 3 mm

Harmittaa, kun päivät on jo lyhentyneet niin, että on jo pimeää, kun töistä pääsee kotiin asti. Valokuvat pitää kuvata sisällä ja sähkövalo ei valaise kunnolla, jotta neuleista saisi oikeat värisävyt esiin. Itselle pitää ladata aurinkoenergiaa viikonloppuisin, ja tulevana sunnuntaina energialatauksen saa toivottavasti Tampereen käsityömessuilta!

Sukat ja uusia tekniikoita

Syyskuun alussa oli Wanhassa Satamassa käsityömessut ja sieltä mukaan tarttui pari kerää sukkalankaa. Molemmat ovat uusia tuttavuuksia, ja toinen ihan uusi väri minulle, turkoosi. En yleensä käytä mitään sinistä, mutta tänä syksynä on ollut paljon petroolin ja turkoosin värisiä vaatteita kaupoissa, ja olen ihan huomaamatta vähän ihastunut väriin!

Turkoosi käsinvärjätty lanka on Fleece Artistin Trail Socks, sävy topaz. Punainen on Schoppel Wolle Admiral. Tuohon aikaan, kun kuva on otettu, oli vielä aurinkoinen ja lämmin syksy! No, syksy on muuttunut viileämmäksi ja pimeämmäksi, ja turkoosi lanka on muotoutunut sukiksi.


Malli: Gentleman's sock in railway stitch, kirjasta Knitting vintage socks. Tein sukat ohjeesta poiketen varpaasta ylöspäin, ja kantapää on tavallinen. Kudoin niin pitkälle kuin lankaa riitti, sitä jäi pari pätkää mahdollista paikkausta varten. Varsi on päätelty italialaisittain, selkeän ohjeen löysin Punokset puikoille -kirjasta.
Lanka: Fleece Artist Trail Sock n. 110 g
Puikot: 2,5 mm

Italialainen päättely oli hieman työläs, mutta siisti ja pitäisi olla joustavakin. Käytän varmasti myös seuraavissa sukissa! Kudoin sukat samaa tahtia eri puikoilla, ja kantapään jälkeen yhdistin samalle pyöröpuikolle kokeillakseni, kuinka sukkien yhtä aikaa kutominen sujuu. Pyöröillä olen kutonut aiemminkin, mutta yhden kerrallaan. Ihan hyvin kutominen sujui, mutta en mene takuuseen, että olisi ollut nopeampi tekniikka. Tällä tyylillä lisäykset kuitenkin tulevat varmasti samoille kohdille. Ai niin, kantapää jäi harmittamaan.. Löysin vasta jälkeenpäin Ullasta ohjeen, kuinka ranskalainen kantapää tehdään varpaasta aloitettuihin sukkiin. Se olisi ollut siistimpi ratkaisu, ja aivan varmasti teen seuraaviin sukkiin tämän!

Minulla on kuitenkin ongelma näiden sukkien suhteen: minkä vaatteen kanssa näitä käytetään? En haluaisi pitää näin hienoja sukkia kotisukkina, kun sitä varten on jo olemassa useammatkin parit. Nämä eivät ole polvisukat, vaan yltävät jotakuinkin puoleen sääreen, joten en tiedä, voiko pitää hameen kanssa. En ole muuten kokeillut vielä! Capri-housujen kanssa sovitin kyllä:

Jaa-a, en tiedä, pitää totutella ja kokeilla eri vaatteiden kanssa. Sopivat kengät pitää kans katsastaa.

Samanaikaisesti tilaustuotteet etenevät omaa tahtiaan :)

Villatakkia pukkaa

Serkkuni teki tilauksen: lapset tarvisivat villatakit syksyksi ja talveksi. Ja mielelläni puuhaan ryhdyin! Langat löytyivät Lankamaailma Nordian syysalesta, Gjestalin Knoppia nuoremman takkiin ja Gjestalin Maijaa vanhemman takkiin. Isomman villatakin on tarkoitus kestää nuoremmankin käyttöön aikanaan, joten ajattelin, että Maijan koostumus (15 % polyamidia) kestäisi "isältä pojalle", tai siis isosiskolta pikkuveikalle.

Knoppista löytyi kiva vihreä sävy, joka miellytti serkkuani ja ehkä sitten itse villatakin omistajaakin. Maijasta valittiin luonnonvalkoinen väri, niin se sopii myöhemmin pikkuveikankin värimaailmaan.


Vihreä villatakki valmistui jo, ja se oli juuri sopiva ja napakka.

Lanka: Gjestal Knopp, vajaa 200 g
Puikot: 3 mm (reunuksissa 2,5 mm)
Malli: Modan mukana tullut "Koko perheen neuleet, 50 mallia", muokattu ohjeesta 50
Napit omasta varastosta jotain vanhaa settiä.

Ja ei muuta kuin menoksi! Kuvaajakaan ei pysynyt oikein vauhdissa..


Isosiskon villatakki on pistetty puikoille ja hyvällä alulla. Kutomaan siis!