Äiti täytti pyöreitä vuosia, ja kakkukahvit juotiin männäviikonloppuna. Lahjaa ideoitiin pitkin syksyä siskon kanssa. Vanhat valokuvat pyöri mielessä koko ajan, ja mietin mitä niistä voisi värkkäillä. Päädyimme sitten yhteistuumin laukkuun, jonka kylkeä koristaa kuvakokoelma. Sisko vastasi kuvien hankinnasta (eli kävi vanhempien luota hakemassa salaa äitin vanhat valokuvat) ja minä lopusta toteutuksesta. Mainittakoon, että sisko hommasi lahjalaukkuun sitten muuta sisältöä!
Laukku kokonaisuudessaan on isohko viikonloppulaukku. Mökkikamppeiden pitäisi hyvinkin mahtua kassiin. Ajatuksissa pyöri tämä useissa blogeissa näkemäni viikonloppukassi, ja vinkkiä sainkin hyvin muiden toteutuksista. Kyseistä kaavaa ja ohjeita en hankkinut, vaan päätin tehdä laukun omasta päästä omilla kaavoilla. Kaavaa leikkelin hesarin sivusta, ja mallailin siitä passelia. Tosin vähän pienempi olisi kassi voinut olla, niin ei ehkä olisi noin lörppö.
Kankaat on Eurokankaasta, mustaa suht tukevaa puuvillaa päälliskankaana ja käsityöpuuvillaa vuorina ja kantokahvoina (musta loppui kesken). Välissä on huopakoviketta. Kuvat on tulostettu silitysarkille ja silitetty valkoiselle puuvillakankaalle. Asettelin kuvat vielä vierekkäin ja lomittain puuvillakankaalle, ja ompelin niiden väleihin ja reunoille mustaa ja valkoista kanttinauhaa. Lopuksi ompelin kuvakokoelman kanttinauhareunoista kiinni mustaan pohjakankaaseen.
Kuvat on eri vuosikymmeniltä, ja pääasiassa mökiltä hiihtoreissuilta. Ja kassihan saa jatkossa olla mukana näillä mökkireissuilla!
En halunnut laukusta pelkästään mustavalkoista, niin piristin sitä vaaleanvihreillä yksityiskohdilla. Sivukappaleiden ja välikappaleen (tai mikä kappale se nyt on nimeltään, missä on vetoketju päällä...) välissä on vihreää terenauhaa. Laukun sivukappaleessa (sillä puolen millä ei ole kuvia) on alareunassa pieni kyltti, johon kirjailin äitin syntymäpäivän ja nimikirjaimet. Sattumoisin löysin vielä sopivan vihreän huopakukkasen, jonka kiinnitin nimikyltin viereen.
Yritin metsästää myös värillistä vetoketjua, mutta vetoketjumarkkinat oli heikot ja piti tyytyä mustaan. Tai itse asiassa kahteen vetskaan, sillä 80 cm pitkää vetoketjua en löytänyt. Onneksi Eurokankaassa sattui myyjä vinkkaamaan, että voisin laittaa kaksi 40 cm vetoketjua vetimet vastakkain, niin että laukku avataan keskeltä sivuille. Enpä ollut tällaista vaihtoehtoa tullut ajatelleeksikaan!
Tässä vielä laukun sisuksista kuvaa, vuori on pikkaisen rytyssä, mutta ei anneta sen haitata.
Laukun tekemisessä oli monia haasteita, alkaen kuvien siirrosta. Kokeilin ensin kuvansiirtoainetta, arvelin että lopputulos olisi kangasmainen. En ehkä osannut tehdä ohjeiden mukaisia toimenpiteitä oikein, kun kuvat meinasivat irrota samalla kun hinkkasin paperia pois. Ohjeiden mukaan kuvansiirtoaine siis levitetään kuvakopiolle, kuva painetaan kankaalle ja annetaan olla pari vuorokautta, minkä jälkeen paperi poistetaan veden kanssa hieroen paperin pintaa ja kuvan pitäisi jäädä kankaalle. No, hieroin ja hieroin kunnes kuvakin alkoi repeilemään, ja päätin vaihtaa taktiikkaa. Löysin pari silitysarkkia, joihin kuvat tulostetaan mustesuihkutulostimella. Kuvista piti sitten vain valita parhaat, kun kaikki eivät mahtuneet näille kahdelle arkille. Silitysarkeista jää kalvomainen pinta kuviin, jonka ajattelin välttää kuvansiirtoaineella, mutta ihan hyvät kuvat tuli näinkin.
Myös huopakovikkeen kanssa oli pieniä ongelmia, kun jouduin ostamaan sitä lisää ja ilmeisesti tämä jälkimmäinen satsi oli vain kovikehuopaa, ei kiinnisilitettävää kovikehuopaa, niin jouduin vähän ompelemaan poikkitikkauksia, jotta huopa pysyisi, ja tukisi kappaleita.
Laukusta tuli kuitenkin hieno, ja äiti tuntui tykkäävän siitä kovasti, joten se on pääasia!
