Mekkoja helteeseen

Ompelin tyttärelle pari kesäistä mekkoa. Nyt niitä onkin kiva pitää, kun käyttäjä ei kompastu helmoihin vaan kohta jo juoksee helmat paukkuen! Ja kesämekoille on näillä keleillä ollut käyttöäkin jo, molemmat pesusta tulleina kuvattu.

Tämä mekko oli alunperin valkoinen tyynyliina. Olin jo aikaa sitten värjännyt sen punaiseksi ja ajatus oli jo tuolloin, että päätyy joskus mekoksi. 

Tyynyliinan reunassa toisella puolella oli kirjailu, jonka halusin mekon helmaan. Kirjailu on siis etukappaleella, takakappaleen helma on vain käännetty. Leikkasin mekon ihan summittain, pientä ohjeistusta löytyi täältä. Kaula-aukkoon on taitettu nauhakujat, ja leikkasin tyynyliinan lopusta vinokaitaletta nauhoiksi, jotka solmitaan rusetille olkapäille. 

 

Toinen mekko on viimeisimmästä Ottobresta (3/2014), omilla kuviokokeiluilla höystettynä.

 

Ihastuin malliin, etenkin hihalipat on hauska yksityiskohta. Mekko näyttää kuvassa lyhyeltä ja leveältä, mutta on se oikein passeli käyttäjälleen!

Hienoja applikaatioita olen nähnyt monissa blogeissa, mutta ehdoton ykkönen on Mutturalla-blogi, ja etenkin nämä Riimikissa-toteutukset ihastuttivat. Halusin kokeilla itsekin jotain applikointijuttua tyttären vaatteeseen, mutta koska en osaa piirtää mitään kivoja kuvioita, käytin valmista. Tämä hiiri ilmapalloineen on peräisin 80-luvun Suuri käsityölehden silityskuva-arkilta, joka on pyörinyt matkassani jostain syystä! Kumpuileva maasto helmaan lähti siitä, että yksiväristä vaaleanpunaista ei ollut tarpeeksi mekkoon, joten lisäsin helmaan vähän samansävyistä maisemaksi hiirelle.

Applikointien tikkaukset on tehty suoralla ompeleella, mutta kovin suoraanhan ne eivät mene. Vaan eipä se kauempaa katsottuna käy ilmi!

 

Nyt vain nautitaan alkukesän auringosta!

Farkkupussukka ja tunnustus

Yksi joululahja on jäänyt esittelemättä, sillä siinä oli viimeistelyt vielä tekemättä ja sain tehtyä vasta tänään. Joten tässäpä tämä viimein, farkuista tehty reissupussukka miehelle.
 

Olen pistänyt talteen vanhoja käytöstä poistettuja farkkuja, ja nyt päätin työstää yksistä miehen farkuista hänelle kosmetiikkapussukan. Käytin ainoastaan yksiä farkkuja, jotta väritys olisi selkeä.

Käytin farkkujen yksityiskohtia tuomaan ilmettä: vyötärökaitaleesta tein päätyyn kantolenkin, takataskun ompelin toiselle pussukan sivulle, etutaskun toiselle.

Viimeistely, jonka tein tänään, näkyy yllä. Eli käsintikkaukset farkkutikkaukseen sopivalla langalla vetoketjun reunoille. Tikkaus pitää myös vuorin poissa vetoketjun hampaista. Tein tikkauksia myös pohjaan, jotta vuori pysyy paikoillaan, siitä ei ole kuvaa.

Vuorikankaana on Vallilan Helsinki-kangasta, jota jäi sopivasti aiemmasta tuolinpäällystys- ja tyynyprojektista. Vetoketju (45 cm) on kirpputorilöytö, Stockmannilta ei löytynyt sopivaa!

Farkkujen vyölenkeistä tein vetoketjun päihin pienet lenkit siten, että ompelin siksakilla kaksi vyölenkkiä rinnakkain niin lenkistä tuli sopivan leveä.

Ohjeistusta otin tästä pussukkaohjeesta. Aloitin kokoamalla farkkupaloista kokonaisuuden. Leikkelin palasia sopivan määrän ja ompelin niitä vanhan Marimekon kankaan päälle. Osan tilkuista ompelin yhteen niin, että saumat jäivät sisäpuolelle piiloon, osan ompelin limittäin niin, että hapsureunaa jäi näkyville. En laittanut tukikankaita vuoriin tai päälliseen, kun ajattelin, että kolme kerrosta kangasta on riittävän tukeva. Mutta lopputulosta kun katsoo, niin olisi ehkä kannattanut laittaa. Nyt on aika lötkö, kun pussukalla on kuitenkin kokoa 30 x 18 cm. Mutta käytössä tämä on jo ollut (viimeistelyjen puutteesta huolimatta)!

Sitten toiseen asiaan. Sain tunnustuksen Marittalta, kiitos siitä!

Tunnustuksen saajan kuuluu
- kiittää antajaa ja linkittää bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.

- valita 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kertoa se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

- toivoa, että ihmiset joille on jättänyt tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

 

Seuraan niin monia blogeja, jotka kaikki olisivat tunnustuksen arvoisia! Näistä kaikista valitsin kuitenkin seuraavat viisi inspiroivaa, mielenkiintoista ja muutenkin kivaa ja ihanaa blogia, joilla ei minun nähdäkseni ole aivan 200 lukijaa (vaikka tätä on kyllä vaikea selvittää):

 

Hurahtanu käsitöihin  

Töppösvakka

Ompelen. Olen siis onnellinen

Kutomus

Kottby

Pääsiäispupunen

Kevät tekee tuloaan myös pohjoisessa, aurinkoa riittää iltaan saakka ja pääsiäispuput viilettelevät pitkin hankia!

Mökkiloma pohjoisessa tuli vietettyä, ja hiihtokelit pohjoisessa oli kohdillaan, ainakin melkein joka päivä. Muutenkin oli rentouttava reissu. Vein tällaisen pupun  tuliaiseksi mökille odottelemaan pääsiäiskävijöitä.

Pupu on ommeltu samaisesta villapaidasta kuin edellisen postauksen säärystimien koristekukkaset. Nyt alkaa villapaita olla viimeisiä tilkkuja myöten käytetty! Korvat on samaa villaslipoveria kuin säärystimet. Täytteenä on riisiä ja vanua.

Pupun ohje löytyi viimeisimmästä Taika-askartelulehdestä. Hauska käyttökohde vanhoille neuleille, eikä tarvitse isoa tilkkua.

Kukkasäärystimet

En ole aiemmin omistanut säärystimiä, mutta nyt päätin kokeilla, josko sellaisille olisi käyttöä. Löysin kirppikseltä muutaman euron täysvillaisen slipoverin, joka sopi tällaiseen tuunaustarkoitukseen hyvin. Pyöräytin sliparin koneessa pienessä huovutuspesussa, huopumisaste tosin oli minimaalinen.

Leikkasin säärystinkappaleet helmaosasta ja surautin yhteen saumurilla. Virkkasin sekä ylä- että alareunaan harmaalla langalla pitsityyppisen reunuksen.

Olin miettinyt jotain koristelua, ja päädyin sitten tällaisiin kukkasiin. Pesun jälkeen huomasin villassa reikiä siellä täällä, joten peitin reiät toisesta villapaidan jämästä leikatuilla pyörylöillä. Tuo toinen villapaita on muuten ollut riittoisa, siitä on tehty aiemmin mm. siskolle setti. Pyörylöitä laitoin myös muualle kuin reikien peitoksi. Muutamista pyörylöistä tein kukkasia, kirjoin ketjusilmukoilla terälehdet eri väreillä. 

 Kuvien stailaus on tosi tyylikäs: karvatohvelit + säärystimet + hame :)

Säärystimet pakataan nyt mukaan hiihtolomalle. Startti kohti pohjoisen hankia on huomenna, hiihtofiilikset on huipussaan!

Pipo / lippis

Järjestelin kierrätysmateriaalivarastoani ja löysin materiaalien joukosta vanhan trikoopaidan. Pyörittelin paitaa, ja tutkailin sen kuviota, ja päätin että tästähän syntyy lippapipo. Idean alku oli siskolle antamani lippapipo.

Käytin kaavana omaa trikoopipoani, tosin leikkelin pituutta hurjasti enemmän. Tein lippapipon valmiiksi, ja totesin, että ei tuo kyllä ole yhtään ideansa näköinen! Eikä istunut mun päähän ollenkaan. Niin joo, tein vuoren toisesta trikoopaidasta, ja ehkä pipo ei sen takia laskeutunut ja lörpsähtänyt niin kivasti, en tiedä. Joka tapauksessa päätin vähän säätää, ja lopputulos on sitten tässä.

Nyt on passelimpi, ja tässä kuvassa näkyy siis tuo kuviokin, se on vain tällä puolen. 

Malli: hatusta vedetty, eli oma pipo ja mielikuvitus
Kankaat: erittäin joustava lycratrikoopaita ja vuorina toinen trikoopaita, lipassa kovikkeena kovikehuopa, jota jäi äitin lahjalaukusta. 

Ensimmäinen versio on ommeltu tässä yhtenä päivänä, säätö ja korjaukset sitten toisena päivänä.

Tupsun tein jostain jämälangasta, jonka löysin lankalaatikosta, ja joka sopi hyvin väreihin. Lankakerä riitti juuri ja juuri tähän tupsuun. Mulla ei ole mitään mielikuvaa, mitä lankaa tuo on ja mitä siitä on aikanaan tehty.

Aika kiva pipolakkihan tästä tuli, ja käyttöön pääsee sitten kun kelit vähän lauhtuu!

Monenlaista pientä

Reissussa oltu, ja seuraavaan reissuun jatketaan lyhyen kotivisiitin jälkeen. Jotain pientä on kuitenkin saatu aikaiseksi käsityörintamalla, jossain välissä. Seuraavaan reissuun sisältyy mm. hääjuhlintaa, ja häälahjaan lisäilin vähän omaa väriä.

Varsinainen lahja, pata, sai seurakseen reseptikirjan ja keittiöpyyhkeen. Reseptikirjaan kokosin valmiiksi muutaman sopivan reseptin ja askartelin kanteen kyltin. Pyyhkeen reunaan ompelin somisteeksi pitsiä ja ruutunauhaa. Kortti on askartelutaitojeni huippua: valkoinen kortti, johon liimasin tapetinpalasen!

Häiden lisäksi reissuun kuuluu kyläilyä kotipuolessa, ja tuliaisia lähtee mukaan.

Samalla kun ompelin häälahjapyyhettä, löysin varastojen kätköistä käsinkirjotun kangaspalasen, jota olen säästellyt sopivaa tarkoitusta varten. Huomasin, että se sopisi keittiöpyyhkeen koristukseksi, ja ompelin siis toisenkin pyyhkeen. Kirjottu kangas oli alunperin ilmeisesesti tarjottimen tmv. seinäpidikkeen toinen osa (eli sellainen, missä kahdella nauhalla roikotetaan tarjotinta), ja tämä on lähtöisin mummin ja papan jäämistöistä. Ja kun sopivaa pitsiä löytyi varastosta, en voinut jättää sitä laittamatta kaveriksi.

Puikoilla on ollut viime aikoina sukkia, niitä kun on helppo pitää mukana reissun päällä, ja viimeisimpänä valmistuivat nämä.

Malli: Bones (Neulekirjasta) omin sovelluksin (ja virhein!), aloitin kärjestä ja tein peruskantapään

Lanka: Zitron Trekking Pro Natura, itse värjätty (tein värjäyskokeiluja joskus taannoin, mutta värit jäi jotenkin vaisuiksi)

Puikot: 2,5 mm

Ajattelin tarjota näitä sukkia mummille, toivottavasti koko on sopiva (luulisin kyllä, että on).

Vielä lopuksi on pakko hehkuttaa vetoketjuonnistumista! Hankin viime kesänä piilovetoketjupaininjalan, jota pääsin nyt vasta testaamaan, ja hei, se toimii oikeasti! Ei tarvittu mitään ylimääräistä säätöä, kun mekon vetska oli siististi paikallaan. Itse mekosta lisää myöhemmin.

Norjalaisvillapaidan uusi tuleminen

Tämä on tarina eräästä norjalaishenkisestä villapaidasta ja sen viimeisimmistä vaiheista. Tarina alkaa 90-luvulta, jolloin ainakin pohjoisen hiihto- ja laskettelupiireissä norjalaisvillapaidat olivat kovasti pinnalla.




Ehkäpä ne olivat muotia muuallakin maassa, sillä Suuri Käsityölehti julkaisi neuleohjeita norjalaishenkisiin kirjoneulepaitoihin. Minä olin tuolloin lukioikäinen, ja päätin tarttua puikkoihin ja kutoa itselleni tällaisen villapaidan lasketteluvarusteeksi. Malli siis löytyi Suuresta Käsityölehdestä ja langat paikallisesta lankakaupasta. Lanka oli muistaakseni islantilainen Lett Lopi, eikä ollut mitenkään ohjeen mukainen paksuudeltaan (olin jo silloin taipuvainen muokkaamaan ohjeita haluamalleni langalle, erinäisin tuloksin). Muistaakseni ohjeessa kuului tehdä pilkkuja pitkin paitaa, mutta jätin ne pois, ja tein vain helman ja hihansuiden siksakit ja rinnuksen tähtikuvion.




Leikkasin muuten silloin ensimmäisen, ja toistaiseksi ainoan kerran hiha-aukot, sillä kudoin kirjoneuleosion pyörönä. Äiti neuvoi leikkaushommassa, ja onnistuin oikein hyvin.

Käytin paitaa hyvin ahkerasti lasketellessa sekä toppatakin alla (juu, laatikkomaisesta ja väljästä muodosta huolimatta se mahtui toppiksen alle, silloin!) ja ihan päällimmäisenä vaatekertana (koska väljyyden vuoksi alle mahtui paljon lämmikettä). Villapaita pääsi myös alkuperäismaisemiinsa Norjan Stryniin juhannuspäivänä 90-luvun puolivälin maissa.

Onpa mulla pitkä tukka, ja roikkuuko tuo paita nyt vähän hassusti...

Mutta muoti muuttui, ja villapaita ei enää tuntunut sopivan lasketteluvarusteisiini. Paita jäi mökille varapuseroksi, mutta eipä sitä tainnut kukaan enää pitkään aikaan siellä käyttää. Sieltä sen sitten otin mukaani joululomalla. Kirjoneuleosio on niin herkullinen, että siitä pitää saada jotain kivaa aikaiseksi. Saa muuten heittää ideoita, mitä siitä tekisin! Se on säästetty, sillä näin alkuun tein hihoista vähän kokeiluja. Ihan ensimmäiseksi pesin puseron 40 asteessa ja se huopui ihan kivasti. Sitten leikkelin siitä pohjalliset, kun näin Kummitustalon joulukalenterissa näppärän ohjeen.




Tein ensin pohjalliset itselleni saappaiden pohjallista mallina käyttäen. Reunat on siistitty pykäpistoin Lucca-langalla. Pohjalliset pääsivät heti käyttöön ja ovat olleet todella lämpimät ja mukavat. Toiset pohjalliset tein ihan hiljattain, kun toinen MaMa-haaste maanantaina ilmestyi. Aiheena oli villa, ja nämähän ovat täyttä villaa, joten sopii mainiosti haasteeseen! Ellei se sitten ole haasteen ohjeiden vastaista, että ensimmäiset vastaavat on tehty jo aikaisemmin...?




Nämä toiset pohjalliset ovat isommat kuin omani, katsotaan löytyisikö kotikotoa käyttäjää näille. Tästä kuvasta näkee, kuinka omani (vasemmanpuoleinen) on käytössä muotoutunut ja huopunut lisää.

Pohjallisten reunoille jäi suikaleita, joista tein vielä kukkakoristeen.




Tämä on toinen MaMa-haastetehtäväni tähän villa-haasteeseen, vaikkakin on näin pieni ja samaa henkeä kuin edellinen!

Joulupaketeista paljastunutta, osa 1

Kinkkua, poroa, laatikoita, suklaata ynnä muuta on nyt nautiskeltu siihen malliin, että vois jatkossa pärjätä vähän vähemmälläkin ruualla :) Vaan mukavaa on tämä lomailu pohjoisessa, vaikka täällä pakkasia piteleekin!

Joulupaketeista paljastui kaikkea kivaa kaikille! Ja vielä oli jokunen paketti allekirjoittaneen käsialaa.

Äitille kudoin Jämälanka-kirjan Sakura-villahousujen innoittamana työmatkapyöräilyä varten (ja miksei muutakin ulkoilua varten) lyhyet raitavillikset.




Kuvassa äiti kokeilee samalla toista saamaansa joululahjaa eli ulkoilukerrastoa.



Malli/inspis: Jämälanka-kirjan Sakura-villahousut ja Neulekirjan Milli-molli-housut (tosin Neulekirjan ohjeesta ei paljon ehtinyt jäädä mieleeni, kun jouduin jo kirjan palauttamaan kirjastoon!)
Koko: äitille sopiva (ja tarkoituksella myös mulle, jos äiti ei olis tykännyt)
Langat: erinäisiä sukkalankoja laatikon pohjalta, mm. Novita Tico Tico, Mokkasukkaa sävyissä Virginia ja Muonio, Punta yarns Merisock, Dropsin alpakkaa ruskeana ja harmaana
Puikot: 2,75 mm vyötärönauha ja lahkeensuut, 3 mm muuten
Napit: kirppiskamaa omista varastoista
Vyötärössä kuminauha

Minä kun en suosi saumoja ja niiden ompelua, niin tein nämäkin saumattomana. Aloitin ylhäältä vyötärönauhasta, ja käytin ekaa kertaa provisional cast on -luomistapaa, joka oli hieman työläs, mutta erittäin kätevä siinä vaiheessa, kun vyötärönauha taitettiin kahtia ja yhdistettiin. Koska langat olivat ohuempia kuin Sakura-housujen ohjeessa, jouduin laskemaan silmukkamäärän uusiksi, ja loin sitten vähän liikaa silmukoita. Huomasin tämän vasta kun olin taittanut vyötärönauhan ja ehtinyt kutoa housuosuuttakin ehkä noin sentin verran, joten tein pikaratkaisun, ja jätin vyötärönauhan purkamatta, päättelin siitä vain tarvittavan silmukkamäärän pois, jatkoin housuosan kutomista, ja sitten lopuksi ompelin vyötärönauhan koneella kiinni ja leikkasin liiat pois.

Säädin vähän myös haarakiilan levennyksiä, ja ihan hyvin onnistui, housut istuvat ja ovat sopivat. Lahkeensuihin tein muutaman kerroksen joustinta ja päättelin taas uudella tekniikalla, Picot bind off:illa. Laitoin lahkeensuihin myös kierrokset ohutta kumilankaa, kun reunus olisi jäänyt ikävästi rullalle. Toiseen lahkeeseen virkkasin koristeeksi myös kolme pientä kukkasta. Ja etumuksessa on ohjeen mukaisesti valenappilista.




Äiti tykkäsi villiksistä, joten mun pitää alkaa keräämään sukkalangan jämiä lisää, että saan itselle joskus omat!

Mökille tein piirakkavuokakellon, vähän samanlaisen kuin itselleni aiemmin. Napit ja vuoka on molemmat kirppikseltä, kellonkoneisto on uusi. Ihan kivastihan tuo passaa mökin hirsiseinällekin!




Siskon lahjasta kerron myöhemmin, kun palailen kotimaisemiin ja omalle koneelle. Jatkan vielä pari päivää lomailua täällä pohjoisessa, ja kohta on ohjelmassa rieskantekoa leivinuunissa! Saa nähdä kuinka onnistuu :)

Ompeluksia ja puuhasteluja

Vähissä on olleet valmistuneet käsityöt nyt kesällä, mutta jotain on koko ajan kuitenkin tekeillä. Ja hiljaa hyvä tulee, eikö vaan! Ompelujuttuja olen tehnyt, ja olen tässä pannut merkille sen, että kun en hoppuile ompeluksissa (=ompele monta tuntia putkeen), sekä minä että kone toimimme paljon sujuvammin yksiin. Ja väliaikoina on sitten kiva käydä vaikka uimassa tai muuten nauttia kesästä ja lomasta!

Työn alla oli taas kerran vanhasta uutta.



Löysin kierrätyskeskuksen vaateosastolta valtavankokoisen vaaleanpunaisen miestenpaidan, ja siinä oli riittävästi materiaalia yöhousuiksi. Ne on päässeet jo käyttöön, siksi on pientä ryppyä havaittavissa. Ja on muuten kivat kesäyöhousut, sopivan ohkaista materiaalia tuo miestenpaita siis. Polvihousujen kaava löytyi Jokatyypin kaavakirjasta, malli nro 1 ja sovellus 3 "mamelukit" (hmm, mitä ne on?). Pitsiä lahkeissa omista varastoista ja taskussa pieni Ihaa-aasi.




Ruskea pitsisomisteinen tyyny sängyn päälle on odottanut valmistumistaan jo pitkään. Näköjään pientä saamattomuutta havaittavissa, kun yksinkertainen ja nopsa työ odotutti valmistumistaan... Kangas on Linumin mallistoa, samaa sarjaa mulla on makkarissa verhot ja toinen tyyny. Pitsiliinan löysin joskus keväällä Valtterin kirppikseltä.



Liinan ompelin ihan reiluin pistoin ompelukoneella ja jänskäsin, tuleeko kurttuja, mutta hyvinhän se asettui. Laitoin nappikiinnityksen, niin tyynynpäällisen voi vaihtaa helposti, kun sisustusvimma taas iskee!

Sisustukseen painottuu myös tämä viimeisimpänä valmistunut. Tein uuden taulun olkkariin, kun sekin homma oli jo jonkun aikaa odottanut.




Kangas on Vallilan uutta mallistoa, nimeltään "Bulevardi". Oli kovin suosittu kangas, kun sitä ei Stockmannilta saanut varauksesta huolimatta. Kodin ykkösestä sen sitten vahingossa löysin (toukokuussa jo). Pingotin kankaan taideliikkeestä hankkimaan puukehikkoon niittipyssyllä paukutellen. Taululla on kokoa 140 cm x 90 cm. Vielä pitää asetella sitä hieman korkeammalle ja olkkarin uusi ilme on valmis.

Nyt on viimeinen lomapäivä kääntymässä iltaan. Älyttömän nopeasti loma menikin, mutta onneksi viikonloppu tulee pian ja saa taas nukkua pitkään!

Kello käy, kello käy...

Vanha keittiönkelloni lopetti toimintansa kokonaan, eikä patterin vaihtokaan auttanut. Aika jännä, kun silti tuli aina vaistomaisesti vilkuiltua kelloa, vaikka sitä ei siellä toviin ollutkaan! Keittiö vaati kellon, ja ei muuta kuin tuunaustupa pystyyn :)



Sain viime syksynä kaksi alumiinista piirakkavuokaa mummilta tuliaisena, ne olivat jo aikansa mummin keittiössä palvelleet. Idea kellosta lähti jo silloin, ja törmäsin vastaaviin alumiinivuokakierrätysideoihin eri yhteyksissä. Kelloidea jalostui myöhemmin, kun sain äitiltä nipun vanhoja pitsiliinoja. Siellä joukossa oli tämä mummin virkkaama neliön mallinen pikkuliina, ja se passasi just sopivasti piirakkavuokan keskelle.




Decoupace-lakka tuli taas tarpeeseen, sillä sain pitsiliinan kiinnitettyä vuokaan. Kellokoneiston kanssa taistelin tovin jos toisenkin, kun paketin mukana ei ollut mitään ohjeita, enkä muistanut askarteluliikkeen myyjältä kysellä neuvoja. No, sain sen asennettua ihan oikein. Viisareita piti lyhentää, mutta se onnistui saksilla.



Nyt mulla on keittiössä keittöaiheinen kello, ja se jopa toimii, ihan moitteettomasti! Itse askarteluprojektiin ei mennyt kovinkaan kauan aikaa, mutta idean jalostuminen, askarteluun ryhtyminen ja viimein kellokoneiston asentaminen veivät kummasti aikaa.

Yhtä ja toista

Pääsiäisen pohjoisen reissulla matkakäsityönä oli tuunausjuttu siskolle. Se jäi silloin kaiken kiireen (=hiihto ja laskettelu) vuoksi kuvaamatta, joten kun nyt vappuviikolla olin taas pohjoisessa, oli ohjelmassa kuvaussessio. Tein aikaisemmin siskolleni säärystimet vanhasta villapaidasta, ja koskapa paidasta jäi vielä miehusta käyttämättä, tein samaan settiin huivin.



Ompelin neljä kaistaletta pitkäksi huiviksi ja reunustin sen kutomalla 7-veljeksellä ainaoikeaa muutaman kerroksen. Toiseen päähän tein napinreikiä ja toiseen ompelin sekalaisia kirppisnappeja ja virkkaamani kukkasen. Huivin voi siis kiinnittää napeilla tai jättää kiinnittämättä, ihan fiiliksen mukaan. Setti piristää kivasti muuten tummaa vaatetusta!




Toinen pääsiäisreissulla kuvaamatta jäänyt juttu oli tämä.




Talvella värjäämäni kahvilanka päätyi Mario-myssyksi, jonka annoin äitille. Äiti ei halunnut poseerata myssy päässä, joten kuvasin sen vain näin äkkiseltään äitin takin rinnalla. Aika kivasti sopivat yhteen takki ja myssy! Lanka on siis kahvilla värjättyä Isoveli-lankaa, puikot oli muistaakseni 4,5 mm ja lankaa meni vajaa 100 g, kun sitä vielä pienet nyttyrät jäi.

Vappuviikon vietin siis pohjoisessa mökillä, ja taas sai huomata, kuinka Suomi on pitkä maa! Hiihto- ja lautailukelit oli vielä todella hyvät, yöpakkasia piisasi, mutta päivällä oli sopivasti plus-asteita. Aurinkokin paistoi melkein joka päivä!

Meillä muuten kävi erikoinen vieras mökin pihassa:



Kettu oli loukannut jalkansa ja linkutti pihan läpi, ja ehdin hyvin napata siitä kuvia. Toivottavasti sen jalka kuntoutuu..

Kotona sitten odottikin krassintaimet virkeinä, viikon kastelutauosta huolimatta! Eli kesää kohti mennään vauhdilla, puikoillakin on parhaillaan sekä puuvillaa että bambua!