Meidän keittiössä

Meidän keittiössä on pieni ikkuna, johon on kiva vaihdella verhokappaa aina silloin tällöin, ja välillä jopa tekaista uusi. Ikkuna on sen verran kapea, että yksi kankaanleveys (140-150 cm) riittää kapan leveydeksi, ja korkeutta tarvitaan jotain 60-70 cm, joten uuden verhon hankinta ei ole suuren suuri investointi.

Kankaat löysin työmatkalla Oulusta kangaskauppa Modernicasta, jossa oli sopivasti loppuunmyyntiale meneillään. Hankin kangasta sen verran, että sain myös tabletit pöytään, eikä hankinta kirpaissut pahasti, kun kankaan metrihinta oli huikeat 5 euroa! Enpäs olisi tätä kauppaa löytänyt ilman ystävän avustusta, kiitos vain ostoskierroksesta ja seurasta, Hety!

Keittiössä punaisesta on tullut tehosteväri ruskean ja valkoisen kalustuksen seuraksi. Punainen on myös ollut aina lempparivärini. Näiden verhojen myötä punainen väri keittiössä lisääntyi vähäsen.

Jämäpipoja

Innostuin kutomaan jämälangoista tupsupipoja, kun bongasin Muita ihania-blogissa Tiinan ohjeen ja haasteen. Myssyn makkaramainen raidoitus ja tupsu ihastuttivat, ja piparireunus on hauska lisä.

Kokosin lankavarastostani Novitan Isoveljen vahvuisia lankoja, sekä lankoja joista kaksinkertaisena kutomalla tulee Isoveljen vahvuista. Niitähän löytyi kivasti, ja vielä sellaisia värejä, joita sai sievästi yhdistettyä.

Ilman ajatusta siitä, kenelle pipon teen aloin vain kutomaan. Kudoin pipon parissa illassa, ja kokeilin. Aika napakka tuntuma, juuri ja juuri mahtui omaan päähän.

Malli: Muita ihania -blogin Jämispipo

Langat: vaaleanruskea Novita Isoveli (kahvilla värjätty), vihreä Kitten Mohair + Novita Wool, vaaleanpunainen Novita Wool kaksinkertaisena, valkoinen Novita Sointu + Vivaldi

Puikot: 5 mm 

Virkkuukoukku: 4,5 mm (muistaakseni...) 

Pipo päätyi sitten ystäväni 3-vuotiaalle tyttärelle! Hänelle pipo on ehkä vähän reilu, etenkin pituudesta, mutta eipä tuo näyttänyt haittaavan, päässä pysyi joka tapauksessa. Eikä ainakaan pipo kiristä! 

Löysin myös muita kivasti yhteensointuvia lankoja, tosin vähän ohuempaa laatua. Tein niistä samalla silmukkamäärällä ja ohuemmilla puikolla toisen pipon.

Malli: Muita ihania -blogin Jämispipo

Langat: harmaa Gjestal Bris, vaaleanpunainen Novita Wool kaksinkertaisena (vähän paksumpi kuin muut, mutta sopi sekaan silti), kanervanpunainen Novita Florica kaksinkertaisena, valkoinen Le fibre nobili by Filatura cervinia.

Puikot: 4,5 mm 

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Jätin muutaman "makkarakerroksen" kutomatta, niin piposta ei tullut liian pitkä. 

Olen muuten innostunut tupsuista! Kuten ehkä huomaa, kun edellisessäkin postauksessa vilahti tupsu :)

Tässä vielä langat, mitä pipoista jäi jäljelle. Pitäisköhän pistää vielä yksi pipo puikoille..

Pipo / lippis

Järjestelin kierrätysmateriaalivarastoani ja löysin materiaalien joukosta vanhan trikoopaidan. Pyörittelin paitaa, ja tutkailin sen kuviota, ja päätin että tästähän syntyy lippapipo. Idean alku oli siskolle antamani lippapipo.

Käytin kaavana omaa trikoopipoani, tosin leikkelin pituutta hurjasti enemmän. Tein lippapipon valmiiksi, ja totesin, että ei tuo kyllä ole yhtään ideansa näköinen! Eikä istunut mun päähän ollenkaan. Niin joo, tein vuoren toisesta trikoopaidasta, ja ehkä pipo ei sen takia laskeutunut ja lörpsähtänyt niin kivasti, en tiedä. Joka tapauksessa päätin vähän säätää, ja lopputulos on sitten tässä.

Nyt on passelimpi, ja tässä kuvassa näkyy siis tuo kuviokin, se on vain tällä puolen. 

Malli: hatusta vedetty, eli oma pipo ja mielikuvitus
Kankaat: erittäin joustava lycratrikoopaita ja vuorina toinen trikoopaita, lipassa kovikkeena kovikehuopa, jota jäi äitin lahjalaukusta. 

Ensimmäinen versio on ommeltu tässä yhtenä päivänä, säätö ja korjaukset sitten toisena päivänä.

Tupsun tein jostain jämälangasta, jonka löysin lankalaatikosta, ja joka sopi hyvin väreihin. Lankakerä riitti juuri ja juuri tähän tupsuun. Mulla ei ole mitään mielikuvaa, mitä lankaa tuo on ja mitä siitä on aikanaan tehty.

Aika kiva pipolakkihan tästä tuli, ja käyttöön pääsee sitten kun kelit vähän lauhtuu!

Huivihommia

Ostin kesällä Lontoon reissulla huivilankaa, ajatuksena oli kutoa huivi juhlamekon kaveriksi kesän juhliin. Langan värikin on täsmätty mekkokankaaseen, kun kangastilkku kulki mukana! Aloitin huivin kutomisen kyllä silloin kesällä, Muir-huivin ohjeella. Malli oli sen verran vaativa, että huivintekele eteni hitaasti ja totesin jo silloin, että ei millään ehdi juhliin valmiiksi. Huivintekele jäi siis hautumaan ja eipä siellä kesän juhlissa huivia tarvittukaan, kun oli hellettä.

Tuossa joskus syksyllä kaivoin tekeleen taas esille, purkasin sen ja vaihdoin mallia. Harunihan siitä sitten kehkeytyi.

 

Malli: Haruni  

Lanka: Manos del Uruguay Lace, pikkuisen yli 50 g

Puikot: 3,5 mm 

Koko: n. 120 cm x 55 cm

 

Olin hankkinut lankaa kaksi vyyhtiä eli 100 g. Huivin edetessä mietin kuumeisesti, kuinka paljon suuremmaksi voisin huivia kutoa. Ohjeessa ensimmäisen mallikerran lehtikuviota tuli 12 toistoa, minä lisäsin kaksi, eli lehtikuvioita tuli 14. Ohjeessa varoiteltiin reunakuvion vievän lankaa hurjasti, joten en uskaltanut tuon enempää huivia suurentaa. No, korkkasin uuden kerän vasta kolmanneksi viimeisellä kerroksella, joten muutaman toiston olisi voinut hyvinkin tehdä lisää. Vähän harmittaa, kun tuo ei ole nyt suurensuuri. Mutta reunusta purkamaan tuskin lähden, kun eihän noita kaikkia langankiertoja ja silmukoita saa enää takaisin puikoille!

Huivin malli on kaunis, olen näitä ihastellut muiden tekeminä. Ja uutena oppina tuli virkattu päättely ja huivin pingottaminen tuollaiseksi pyöreäreunaiseksi. Piti muuten ostaa lisää nuppineuloja että sain kunnolla pingotettua!

Langasta tykkäsin kans, ihana ylellisyyslanka, jossa on kasmiria, silkkiä ja alpakkaa. Ja sitä olisi vajaa kerä jäljellä, millaiseenhan huiviin se riittäisi?

Perjantain lumimyräkkä on laantunut, mutta pakkasta on edelleen parinkymmenen tienoilla. Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisen kirkkaana.

Ihana talvi!

Lyydian lämmitin osa 2

Kaulurin kaveriksi kudoin saman setin lapaset. Oli kyllä nopeatekoiset, kun valmistuivat viikonlopun aikana, lähinnä autossa matkalla Pohjanmaalta kotiin! 

Malli: Lyydian lämmittimet, lapaset, Kotiliesi 19/2011, Mari Muinonen

Lanka: Manos del Uruguay, Rittenhouse

Puikot: 4,5 mm

 

Tällä viikolla on kyllä ollut todellista tarvetta lämmittimille, kun pakkaset on täällä etelässäkin hiponeet -20 astetta. Käytän lapasia nahkahanskojen päällä talvisin, mutta on kyllä välillä tullut vilu tälläkin yhdistelmällä.

 

 

 

Saman sarjan myssy olisi kiva, ja lankaakin olisi jäljellä. Tosin myssyvarastoja tutkiessani voin todeta että varsinaista tarvetta ei ole! Punainen Hedda passaa mun mielestä ihan kivasti luonnonvalkoisten seuraksi, ja on myös palmikkoinen.

 

 

Tykkään tästä palmikko-pitsikuviosta, ja sitä on mukava kutoa. Työ etenee kuvioita väännellessä kivasti, mutta kuviota ei ole liikaa.

 

 

Näillä kiikareilla ei kyllä näe!