lauantai 23. helmikuuta 2013

Vihdoin valmis villatakki


Olipa pitkä prosessi tämän villatakin valmistuminen, mutta tulihan siitä valmista näille lumille vielä!
 



Tosin taitaa jäädä tältä talvelta kyllä tämä villatakki käyttämättä, kun se ei ole mitoitettu tälle vartalotyypille ja talven kylmimmät kelitkin taitavat olla meilläpäin ohi! 




Tämän villiksen tarina alkoi viime heinäkuussa kesälomamatkalla. Jyväskylä oli matkan varrella ja koska lounastimme keskustassa, poikkesin myös Titityyssä. Tiesin, että siellä oli muuttomyynti meneillään, joten pientä taktikointia saattoi olla tässä reittivalinnassa, minä kun toimin kartanlukijana! Mukaan tarttui harmaata Rowan felted tweediä 6 kerää, kaupan viimeiset harmaat. Ajatuksena oli tehdä yksinkertainen perusvillatakki, ja sellaiseen olisi tämä lankamäärä hyvin riittänyt.

Kutomisen aloitin varmaan joskus elokuussa, ja kutoessani takkia idea raidallisista reunuksista heräsi, joten ostin vielä Menitasta kerän vihreää, vaaleanpunaista ja keltaista. Varsinaista mallia ei takilla ole, vaan ideoin matkan varrella. Silmukkamääriin ja muotoiluihin otin vinkkiä Baby cables -paidan ohjeesta, kun neuletiheys näytti vastaavalta.




Kutominen eteni jouhevasti alkusyksyllä, mutta sitten tuli stoppi. Oliko se muutto tai ihan vain inspiksen katoaminen, mutta takki hautautui pussiinsa. Tosin muuton jäljiltäkin sijoitin sen sohvan viereen, että hyvin olisi voinut tarttua puikkoihin. Mutta ei vain tullut tartuttua, vaikka jäljellä oli enää toisen hihansuun viimeiset raidat ja kaulus. Tartuin kutomiseen uudelleen vasta parisen viikkoa sitten, ja ei siinä enää kauan nokka tuhissut, kun valmista tuli. 
 



Malli: raglan ylhäältä alas kudottuna, ideoita sieltä täältä ja omasta päästä, silmukkamäärät ja muotoilut Baby cables -paidasta, värit tulivat mukaan matkan varrella
Lanka: Rowan felted tweed, harmaa 300 g (kaikki harmaat upposivat!), n. puoli kerää vihreää, vaaleanpunaista ja keltaista
Puikot: 4 mm
Napit: Lankatalo Priimasta (tuhottoman kalliit...)

Väriraidoista tuli mieleen Priimassa aiemmin näkemäni kookosnapit, joita arvelin löytyvän sopivan värisinä. Nehän oli sitten saatava, kun ne sopivat kokonaisuuteen. Ja halusin ehdottomasti kaikkia värejä! Ne on kyllä piste iin päälle, vaikka itse sanonkin :)




Arvelin, että ylimpiä nappeja voisi pitää myös auki, mutta tulin tehneeksi langanpäättelyt vähän turhan näkyvästi, joten ei kannata käyttää näin.

Se, mikä tässä takissa vähän harmittaa, on vyötärömuotoilut. Tein takista ehkä turhan kapean, kun en oikein kokeillut matkan varrella. Nyt on tietysti hankala sanoa, miten tämä passaa normaalimittoihini! Tästä olisi tullut rennompi malli, jos en olisi tehnyt vyötärömuotoiluja lainkaan. Mutta sellaisestakin on hankala etukäteen sanoa, miltä olisi päällä näyttänyt. Niin ja nuo kainalot näyttää vähän pussittavan, ehkä raglanhihat ei ole se kaikista istuvin malli. 

Mutta en anna näiden häiritä, villatakki on muuten niin ihana, kevyt ja lämmin!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Palapeitto


Jännä ja mielenkiintoinen kudottava oli tämä kuusikulmion mallisista tilkuista koostuva peitto. Ja sen verran koukuttavaa oli kutoa, että peitto valmistui hujauksessa!



Sain tosiaan lahjaksi kassillisen Novitan Jussi- ja 7-veljeslankoja ohjeena kutoa vauvalle jotain. Ensin kyllä mietin pitkään, että mitähän näistä lähtisin tekemään. Vauvalle kun ei viitsi näin karheasta ja paksusta langasta vaatetta kutoa. Peitoksi päätin sitten langat työstää, ja googlaamalla löytyi tämä hauska ohjekin.




Malli: Kesän lapsi, Ulla 2/2012
Langat: Novita Jussi, reilu 100 g per väri
Puikot: 4,5 mm

Hauskan mallista teki se, että tilkut kudottiin jonoksi sukkapuikoilla, ja seuraava tilkkujono yhdistettiin kutoessa edelliseen. Ja kun tilkku muotoiltiin kuusikulmioksi niin koko ajan oli toimintaa, joko lisäyksiä tai kavennuksia. Toki tässä tuli sitten pääteltävääkin, kun jokaisen tilkun jälkeen lanka poikki ja uutta väriä kehiin.




Kokoa peitolla on n. 70 x 100 cm. Tein tästä yhden tilkkujonon verran leveämmän kuin ohjeessa, kun kutoessa peitto näytti niin kapoiselta. Lankaa jäi vajaat kerät kutakin väriä, ja mietin, että kutoisinko vielä yhden tilkkujonon peiton reunaan. Eivät jäisi langanloputkaan varastoitumaan. Mutta katsotaan, saanko aikaiseksi!




Ihmeellisesti kupruileva peitto tasoittui, kun sen kasteli kunnolla ja pingotti hyvin!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Pikatikkejä

Tuli tarve nopeille viemisille, joten ei muuta kuin ompelukone laulamaan ja puikot kilkattamaan.

Ystäväni sai viikko sitten vauvan, ja vauvaa piti tietysti heti viikolla päästä katsomaan. Olin miettinyt viemisiä jo hyvän aikaa, mutta enpä ollut saanut mitään valmista aikaiseksi. Vauva siis pääsi yllättämään, vaikka ei kovin monta päivää etuajassa syntynytkään!




Tällaisen helistimen ompelin yhtenä iltana. Idea oli jo ollut muhimassa ja ohje valmiina, joten enää ei tarvittu kuin toteutus. 

Ohje ja kaavat löytyvät Ottobren ilmaisista netistä ladattavista ohjeista, tässä suoraan itse ohje. Kankaana käytin varastoistani löytynyttä fleeceä, valkoinen on normaalipaksuista ja harmaa vähän ohuempaa. Mustat silmät ja kuono ovat askarteluhuopaa. Tuo renkula oli vähän haastava ommella, kun sisäkaarre siis ommeltiin käsin. 

Toinen vieminen on toiselle ystävälleni, kun menen kyläilemään. Hänelle kudoin tiskirätin tassukuviolla, hän kun on koiraihmisiä niin tämä sopii minusta hyvin.




Kuvion olen löytänyt joskus jostain netin syövereistä, en muista enää mistä, niin en voi linkittää. Kuva toi heti mieleen kyseisen ystävän, joten otin idean talteen vastaisuuden varalle. Ja se vara tuli nyt! 

Lanka on Kiertin hamppu-puuvillasekoitetta, toimii oikein hyvin rättinä. Itselläni on vastaavasta langasta kudottu rätti ollut käytössä jo jonkin vuoden ja hyvin pyyhkii.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Pientä lämmintä

Ajattelin varautua hyvissä ajoin yläosan lämmikkeellä rintatulehdusuhkaa varten, vaikka lämmikkeen varsinainen tarve ilmenee (jos on ilmetäkseen) vasta alkukesästä! Ilmeisesti sellainen tulehdus siis voi iskeä kesälläkin. Tietty voihan tätä pikkuliiviä käyttää jo nyt, etenkin kun tämä ei kiristä massua!




Lumoava lanka ilmoitti loppuunmyynnistä heti vuoden vaihteen jälkeen, niin tilasin sieltä ihanaista ruskeaa Silkbloom Finoa kolme kerää pientä liiviyläosaa varten. Lanka on suosikkiani silkkivillasekoitteista, eikä sitä tietääkseni saa täältä Helsingin lankakaupoista.

Liivin ohje oli jo mielessäni lankoja tilatessa, olenhan aiemmin kutonut vastaavan, mutta huonolla menestyksellä. Nyt mittailin ja laskin silmukoita vähän tarkemmin, niin sain oikein passelin kokoisen lopputuloksen.




Malli: Drops 118-13 Pieni pitsineuleliivi
Lanka: BC Garn Silkbloom Fino, alun kolmatta kerää eli n. 110 g
Puikot: 3,5 mm
Napit nappilaatikon kätköistä, kirppislöytöjä

Tässä vielä kuva stailattuna korulla, se unohtui aiemmista kuvista :)




Onneksi tällä kertaa liivi onnistui! Tämä on kiva pikkulämmike.

Puikoille kiilasi myös tällainen tekele:
 

 


Sain joku aika sitten lahjaksi kassillisen Jussi- ja 7-veljeslankaa saatesanoilla, että näistä voisi tehdä vauvalle jotain. No, hetihän se idea syntyi ja ohjekin löytyi, tämä on koukuttavaa kudottavaa.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Farkkupussukka ja tunnustus

Yksi joululahja on jäänyt esittelemättä, sillä siinä oli viimeistelyt vielä tekemättä ja sain tehtyä vasta tänään. Joten tässäpä tämä viimein, farkuista tehty reissupussukka miehelle.
 



Olen pistänyt talteen vanhoja käytöstä poistettuja farkkuja, ja nyt päätin työstää yksistä miehen farkuista hänelle kosmetiikkapussukan. Käytin ainoastaan yksiä farkkuja, jotta väritys olisi selkeä.




Käytin farkkujen yksityiskohtia tuomaan ilmettä: vyötärökaitaleesta tein päätyyn kantolenkin, takataskun ompelin toiselle pussukan sivulle, etutaskun toiselle.

Viimeistely, jonka tein tänään, näkyy yllä. Eli käsintikkaukset farkkutikkaukseen sopivalla langalla vetoketjun reunoille. Tikkaus pitää myös vuorin poissa vetoketjun hampaista. Tein tikkauksia myös pohjaan, jotta vuori pysyy paikoillaan, siitä ei ole kuvaa.




Vuorikankaana on Vallilan Helsinki-kangasta, jota jäi sopivasti aiemmasta tuolinpäällystys- ja tyynyprojektista. Vetoketju (45 cm) on kirpputorilöytö, Stockmannilta ei löytynyt sopivaa!




Farkkujen vyölenkeistä tein vetoketjun päihin pienet lenkit siten, että ompelin siksakilla kaksi vyölenkkiä rinnakkain niin lenkistä tuli sopivan leveä.




Ohjeistusta otin tästä pussukkaohjeesta. Aloitin kokoamalla farkkupaloista kokonaisuuden. Leikkelin palasia sopivan määrän ja ompelin niitä vanhan Marimekon kankaan päälle. Osan tilkuista ompelin yhteen niin, että saumat jäivät sisäpuolelle piiloon, osan ompelin limittäin niin, että hapsureunaa jäi näkyville. En laittanut tukikankaita vuoriin tai päälliseen, kun ajattelin, että kolme kerrosta kangasta on riittävän tukeva. Mutta lopputulosta kun katsoo, niin olisi ehkä kannattanut laittaa. Nyt on aika lötkö, kun pussukalla on kuitenkin kokoa 30 x 18 cm. Mutta käytössä tämä on jo ollut (viimeistelyjen puutteesta huolimatta)!

Sitten toiseen asiaan. Sain tunnustuksen Marittalta, kiitos siitä!



Tunnustuksen saajan kuuluu
- kiittää antajaa ja linkittää bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.
- valita 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kertoa se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
- toivoa, että ihmiset joille on jättänyt tunnustuksen antavat sen eteenpäin.
 
Seuraan niin monia blogeja, jotka kaikki olisivat tunnustuksen arvoisia! Näistä kaikista valitsin kuitenkin seuraavat viisi inspiroivaa, mielenkiintoista ja muutenkin kivaa ja ihanaa blogia, joilla ei minun nähdäkseni ole aivan 200 lukijaa (vaikka tätä on kyllä vaikea selvittää):