tiistai 28. joulukuuta 2010

Joulupaketeista paljastunutta, osa 1

Kinkkua, poroa, laatikoita, suklaata ynnä muuta on nyt nautiskeltu siihen malliin, että vois jatkossa pärjätä vähän vähemmälläkin ruualla :) Vaan mukavaa on tämä lomailu pohjoisessa, vaikka täällä pakkasia piteleekin!

Joulupaketeista paljastui kaikkea kivaa kaikille! Ja vielä oli jokunen paketti allekirjoittaneen käsialaa.

Äitille kudoin Jämälanka-kirjan Sakura-villahousujen innoittamana työmatkapyöräilyä varten (ja miksei muutakin ulkoilua varten) lyhyet raitavillikset.




Kuvassa äiti kokeilee samalla toista saamaansa joululahjaa eli ulkoilukerrastoa.



Malli/inspis: Jämälanka-kirjan Sakura-villahousut ja Neulekirjan Milli-molli-housut (tosin Neulekirjan ohjeesta ei paljon ehtinyt jäädä mieleeni, kun jouduin jo kirjan palauttamaan kirjastoon!)
Koko: äitille sopiva (ja tarkoituksella myös mulle, jos äiti ei olis tykännyt)
Langat: erinäisiä sukkalankoja laatikon pohjalta, mm. Novita Tico Tico, Mokkasukkaa sävyissä Virginia ja Muonio, Punta yarns Merisock, Dropsin alpakkaa ruskeana ja harmaana
Puikot: 2,75 mm vyötärönauha ja lahkeensuut, 3 mm muuten
Napit: kirppiskamaa omista varastoista
Vyötärössä kuminauha

Minä kun en suosi saumoja ja niiden ompelua, niin tein nämäkin saumattomana. Aloitin ylhäältä vyötärönauhasta,
ja käytin ekaa kertaa provisional cast on -luomistapaa, joka oli hieman työläs, mutta erittäin kätevä siinä vaiheessa, kun vyötärönauha taitettiin kahtia ja yhdistettiin. Koska langat olivat ohuempia kuin Sakura-housujen ohjeessa, jouduin laskemaan silmukkamäärän uusiksi, ja loin sitten vähän liikaa silmukoita. Huomasin tämän vasta kun olin taittanut vyötärönauhan ja ehtinyt kutoa housuosuuttakin ehkä noin sentin verran, joten tein pikaratkaisun, ja jätin vyötärönauhan purkamatta, päättelin siitä vain tarvittavan silmukkamäärän pois, jatkoin housuosan kutomista, ja sitten lopuksi ompelin vyötärönauhan koneella kiinni ja leikkasin liiat pois.

Säädin vähän myös haarakiilan levennyksiä, ja ihan hyvin onnistui, housut istuvat ja ovat sopivat. Lahkeensuihin tein muutaman kerroksen joustinta ja päättelin taas uudella tekniikalla, Picot bind off:illa. Laitoin lahkeensuihin myös kierrokset ohutta kumilankaa, kun reunus olisi jäänyt ikävästi rullalle. Toiseen lahkeeseen virkkasin koristeeksi myös kolme pientä kukkasta. Ja etumuksessa on ohjeen mukaisesti valenappilista.




Äiti tykkäsi villiksistä, joten mun pitää alkaa keräämään sukkalangan jämiä lisää, että saan itselle joskus omat!

Mökille tein piirakkavuokakellon, vähän samanlaisen kuin itselleni aiemmin. Napit ja vuoka on molemmat kirppikseltä, kellonkoneisto on uusi. Ihan kivastihan tuo passaa mökin hirsiseinällekin!




Siskon lahjasta kerron myöhemmin, kun palailen kotimaisemiin ja omalle koneelle. Jatkan vielä pari päivää lomailua täällä pohjoisessa, ja kohta on ohjelmassa rieskantekoa leivinuunissa! Saa nähdä kuinka onnistuu :)

tiistai 21. joulukuuta 2010

Pientä pukinkonttiin

Täällä alkaa olla jouluvalmistelut loppusuoralla. No, kolme yötä jouluun, niin sopii ollakin :) Olen kyllä tyytyväinen, ettei ihan viime tinkaan jäänyt lahjojen teko, eikä mitään stressiä ehtinyt ilmaantua.

Tällainen raitasetti parivuotiaalle on menossa pukinkonttiin.




Jottei ilman jännitystä selviäisi näin aikuisiälläkään joulun alla niin näitä tehdessä sai jännittää, kuinka lanka riittää! Pientä säätöä tietysti piti lapasiin tehdä, eivät ole siis ihan symmetrisen samanlaiset, mutta ei voi erehtyä parista.




Pipon malli: Tychus omin sovelluksin, mm. reunuksena 2 o, 2 n joustinta aika pitkästi
Lapaset: omasta päästä
Lanka: Viking Baby ull (turkoosi ja vaaleanharmaa) ja joku sukkalanka (tummanharmaa)
Puikot: 3 mm ja 2,75 mm
Koko: toivottavasti 2 vuotiaalle sopivat, mutta lankoja on muutamia metrejä, joten tarvittaessa jatketaan pituuksia!

Lapasissa tosiaan raidoittelin turkoosia ja harmaata vähän silleen miten näytti riittävän, joten peukut ja joustimet sekä lapasen päät tuli eri paria.

Nyt mulla on vielä kaksi päivää töitä ennen kuin alkaa viikon joululoma! Aatonaattoiltana hyppään sitten junaan ja toivottavasti se on ajallaan perillä aattoaamuna siellä joulupukin naapurissa Napapiirillä.

Toivotan tämän kynttiläkuvan myötä teille oikein hyvää joulua!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Myssykavalkaadi

Mulla oli vähän yhdistelyongelmia vanhojen huivien ja myssyjen kanssa, kun hankin uuden takin tälle talvelle. Mietin jo, kutoisinko uuden huivin jonkun vanhan myssyn kaveriksi, vai kuitenkin myssyn vanhojen huivien pariksi. Sitten vielä vanha punainen huivi sekoitti pakkaa, kun se tuli takaisin päivittäiseen käyttöön, ja sen kanssa ei ollutkaan sopivan väristä pipoa!

Näitä miettiessä Sisäisen villapaidan Vilma julkaisi Hedda-myssyohjeen, ja hankin sen hetimiten. Ihastuin nimenomaan tuohon slouchy-malliin, se kun näytti lörpsähtävän kivasti takaraivolle. Helmet koristeena myös ihastuttivat. Samantien hankin myös langat, itse asiassa kahdetkin. Ja ei muuta kuin pipo puikoille!



Hedda nro 1, harmaa
Lanka: Gjestal Bris, n. 75 g (50 % villaa, 50 % soijaa, mielenkiintoinen koostumus), Lankamaailma Nordiasta
Puikot: reunus 4 mm, muuten 5,5 mm
Lisäksi pieni pätkä valkoista nauhaa rusettiin.

Kudoin ensimmäisen rivin nyppyjä, mutta totesin ettei tule kaunista jälkeä, niin purin ne pois. Voisin lisätä jotkut helmet tai paljetit nyppyjen kohdalle, mutta vielä en ole ehtinyt, kun pipo pääsi heti käyttöön! Lanka vaikutti hieman nuhjaantuvalta, mutta valmiina pipo on oikein pehmeän oloinen. Kylmällä ilmalla huomaa kyllä, ettei pipo ole niin lämmin kuin enempi villaa sisältävät pipot. Tämä harmaa Hedda sopii siis tuon vanhan Kiri-huivin kanssa, mutta sopii toki muidenkin huivieni kanssa.



Hedda nro 2, punainen

Lanka:
Linie 8 Starwool Maxi (100 % merinovilla),
Vihreästä vyyhdistä
Puikot:
reunus 4,5 mm, muuten 5,5 mm

On muuten ihanan pehmeä tuo merinovilla!

Eihän nuo huivi ja myssy ihan sävy sävyyn ole, mutta ihan välttävän samanvärisiä silti. Myssy kaipaa vielä jonkun koristuksen, ehkä virittelen jonkun nappi-silkkinauhayhdistelmän. Huivi on muuten kudottu silloin, kun Teddy-lanka tuli Novitan valikoimiin!




Kovin "slouchyja" nuo myssyt eivät kyllä ole.. Yritin löytää ohjeenmukaisesti langat, joissa tiheys olis 16s / 10 cm, mutta se oli haastavaa, ja vietinkin Lankamaailmassa vissiin puoli tuntia pyöriessä ja lankoja tutkiessa. Ja mieleistä väriä tai koostumusta ei meinannut langoista löytyä. Nämä molemmat langat on vähän ohkaisempia, 18 s/10 cm, ja olisi ehkä pitänyt ottaa paksummat puikot että olisi saanut löysemmät pipot. Toisaalta sittenhän näistä olisi tuullut läpi! Malli oli äärettömän koukuttava, kun joka kerroksella tapahtuu jotain palmikonkiertoa tai silmukan siirtoa. Valmista tuli hetkessä, toki paksuhko lanka edesauttoi valmistumista. Molemmat myssyt on olleet jo käytössä, harmaa tämän viikon ja punainen tämän päivän. Toimii!

Ja hei, sopii tämä harmaa myssy myös punaisen huivin kanssa:




Sitten loppukevennyksenä todisteita siitä, kuinka hankalaa on kuvata itse omaa päätänsä ja saada se pipokin kuvaan mukaan (nämä ei edes ole pahimmasta päästä, tärähtäneitä kuvia tuli vino pino!):





sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kesävoita talvipakkasella

Ensimmäinen joululahja on nyt valmis ja paketoitu!




Malli: Kesävoi-sukat Neulekirjasta
Lanka: Araucania Ranco solid, n. 50 g
Puikot: 2,5 mm
Koko: n. 35

Malli oli mukava kutoa, pitsikuvion oppi helposti ulkoa. Sukat kulkivat työmatkalla mukana ja siinäpä ne kutoutuivat kuin itsekseen. Tosin langan alkutaival ei ollut ihan niin ruusuinen... Siitä piti tulla Baudelaire-sukat itselle:




Ja aika pitkälle pääsinkin, kun totesin, että onpa ahdas sukka jalkapöydän kohdalta. Malli ei näköjään ollut mun jalalle sopiva, enkä osannut sitä korjailla, vaan purin kokonaan. Ja onhan tämä lanka Kesävoi-sukkinakin kiva!




Tuo purkamisepisodi sai mun fiilikset lankaa kohtaan kuitenkin aika alhaisiksi, enkä taida heti hankkia tätä uudelleen. Tosin mietin kyllä, pitäiskö tätä kutoa paksummilla puikoilla, vaikka 2,75 millisillä. Onko kokemuksia? Lankaa jäi saman verran jäljelle, joten voin kokeilla, auttaako puikkokoko asiaan ja nostaako tuntemuksia yhtään plussalle!

Sukat paketoitiin kirjan kera lahjakääreisiin:




Jossain joululehdessä näin paketteja, joihin oli lahjanaruksi kääritty ihan villalankaa, ja mikäpä onkaan parempi tapa käyttää jämälankoja! Ja nyt on paketti valmiina pukinkonttiin.

torstai 9. joulukuuta 2010

Kortteilua



Nyt on sitten joulukortit postittamista vaille valmiina! Joulukorttien idea on hautunut jo tovin mielessä, ja eilen sitten ryhdyin puuhaan. Tarvikkeet olin hankkinut jo aiemmin, että eipä se ollut kuin ryhtymisestä kiinni.




Sain keväällä äitiltä vanhoja pitsiliinoja mukaani, ja alkukesästä käytin yhden liinoista kellon taustaan. Yksi liina jouti käyttää sitten tähän korttimaalailuun, se kun ei väriltään ollut mitenkään silmää miellyttävä. Ja näiden maalailujen jälkeen siitä ei enää muuhun käyttöön olekaan!

Tein kortit yksinkertaisesti niin, että otin aina yhden korttipohjan työstettäväksi, iskin liinan sopivaan kohtaan ja suhautin kultaista tai hopeista spraymaalia. Punaisiin ja ruskeisiin kortteihin tuli kultaa ja mustiin hopeista. En kiinnittänyt liinaa mitenkään erityisesti, vaan siirsin sen aina uuden korttipohjan päälle. Vähän vastaavanlainen kortti-idea oli myös Kummitustalon joulukalenterissa, ja siellä on muutenkin kivoja jouluaskarteluvinkkejä!




Tämä musta on mun mielestä tyylikkäin, ja ihan harmittaa, kun tein näitä vain muutaman. Ajattelin kai ennakkoon, että musta on liian synkkä jouluksi!




Tästä kuviosta mulla tuli yhtäkkiä Marimekon Taikamylly-kuosi mieleen!

Mietin muuten näitä askarrellessa, miten pitsivoittoinen tämä käsityövuoteni on ollutkaan! Lähtiköhän tämä into joskus viime joulunalla virkkaamistani lumihiutaleista, vai mistä. Ja nyt olen ihastunut pitsivärkkäilyyn siinä määrin, että hankin jopa Pitsikirjankin, ja siellä sitä vasta ihania ohjeita ja ideoita onkin! Niin, ja laitoinhan minä vähän pitsistä joulutunnelmaa ikkunalaudallekin:




Joulutunnelmaa lisää tämä aivan valtava lumimäärä, mistä koko ajan uutisoidaan! Hiihtämässä olen jo käynyt viime viikolla tuossa kotiladulla, ja viikonloppuna laskettelemassakin, tosin pohjosessa. Toivottavasti tämä lumi pysyy kevääseen saakka!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Siskon synttärilahja

Viikko sitten juhlittiin kummipojan synttäreitä, ja nyt oli ohjelmassa pikkusiskon juhlat, kivoja piristyksiä tähän vuodenaikaan. Siskoni täytti siis pyöreät 30 vuotta, ja syntymäpäiväjuhlia vietettiin eilen, oli muuten oikein rempseät ja kivat kemut ja nyt vähän väsyttelee! Idean lahjaan sain jo hyvissä ajoin alkusyksyllä. Olin nähnyt Titityyllä huivikauluksellisen liivin mallikappaleena kerran aiemmin, ja arvelin, että siskoni voisi tykätä liivistä, ja se voisi sopia hänen garderoobiinsa.




Syyskuun messuiltahan sitten ostin langat, BC garnin Silkbloomia vaaleanvihreänä. Olin suunnitellut ostavani petroolin väristä, mutta se oli juuri loppuunmyyty Titityyllä, ja valmistajaltakin kuulemma loppunut. Joten piti laatia suunnitelma B, jota piti mennä ihan kahvikupin ääreen miettimään. En aivan tiennyt, mistä kaikista väreistä siskoni voisi tykätä, ja äitillekin piti soittaa hätäpuhelu! Päädyin sitten tähän vaaleaan oliivinvihreään, ja taisi se siskolle kelvata.




Malli: BC Garn/
Lene Holme Samsøe, huivikauluksinen liivi, ohje saatu Titityystä lankojen mukana
Lanka: BC Garn Silkbloom, 300 g aika tasan
Puikot: 4 mm, helmajoustimessa 3,5 mm

Tykkäsin mallista ja langasta aivan älyttömästi! Liivin kutomisjärjestys oli jännä: aloitettiin kaulusjoustimesta, seuraavaksi keskimmäisillä silmukoilla takaosan palmikko-pitsikuvio, sitten hihat ja viimeiseksi helmajoustin. Vähän olisi saanut kuulemma olla pitempi, mutta eihän tuo haitallisen lyhyeltä näytä. Tykkään tuosta takaosan palmikko-pitsikuviosta, se toimii hienona yksityiskohtana kun etupuoli on kuitenkin aika yksinkertainen.




Neulehan on ollut valmiina jo pitkään, mutta eihän sitä voinut esitellä, kun se tuli lahjaksi! Haluan tehdä itselleni samanlaisen, ja olen jo miettinyt vaihtoehtoisia lankoja. Esimerkiksi Novitan Cloud ja Bremont Julia sopisivat tiheydeltään.

torstai 11. marraskuuta 2010

Kummipojan villatakki

Nyt sitten vaihteeksi neuleasiaa, kun vihdoin on jotain valmista sillä rintamalla!

Sain joskus loppukesästä toiveen serkultani, että tekisin uuden villatakin hänen pojalleen, kummipojalleni, koska viime syksynä kutomani
villatakki oli käynyt pieneksi. Sovimme, että teen villatakin pojalle 2-vuotissyntymäpäivälahjaksi, synttäreitä juhlitaan tulevana lauantaina. Tein lankahankintoja jo hyvissä ajoin, kun Lankamaailma Nordiassa oli ale. Mittoja sain vain tovin odotella, ennen kuin pääsin kutomaan!




Malli: Modan mukana tullut "Koko perheen neuleet, 50 mallia", silmukkamäärät ohjeesta 46, raidoitukseen malli ohjeesta 42 (en osaa itse suunnitella raitojen kulkua!)
Koko: 2 v.
Lanka: Viking Baby ull (turkoosi, ruskea, harmaa), Gjestal Knopp (vaaleanvihreä), Sandnes Garn Sisu (oranssi), yhteensä reilu 200 g
Puikot: 3 mm, reunuksissa 2,75 mm
Napit: kirppisnapit omista varastoista, vähän huono valinta, mutta nappikaupastakaan ei parempia löytynyt juuri tähän hätään
!

Mulla ehkä vähän karkas mopo värien kanssa, ihan kuin legolaatikko olisi levinnyt tähän! Aluksi mulla oli vain turkoosi ja tummanruskea kerä, ja jämälankoja tarkastellessa bongasin kummipojan edellisen villatakin vaaleanvihreät langanloput. Lisäsin vielä harmaan, ja sitten tuntui, että takki kaipasi jotain piristystä, ja hankin vielä oranssin langan. Mutta onpahan ainakin väriä tähän harmaaseen syksyyn!




Mullahan oli nämä Titityystä hankitut autonapit varattuna tätä takkia varten, mutta ruskea lanka loppui kesken, enkä saanut kuin yhden taskun tehtyä, joten toinen nappi jää odottamaan seuraavaa kertaa. Jotenkin ajattelin, että ei voi olla kahta eri väristä taskua :)

Koko komeus paketoidaan sitten ekologisesti robotti-kassiin:




Löysin pussukan Uusix-verstaalta ja värien puolesta tämä sopi niin hyvin villatakkiin, niin olihan se pakko ostaa!

Ehkä näistä kuvista jotain selvää saa, kun valoisan aikana ei ehdi kuvaamaan!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Muodonmuutos

Ensin oli housut.




Sitten kävi sakset ja surautti ompelukone, ja näin housuista tuli hame!





Kävi nimittäin niin, että inspiraatio iski ja se piti heti saada toteuttaa!

Ostin kerran kirpputorilta nämä housut (huimaan 2 euron hintaan!) ihan vain värin takia. Ja oli ne myös hyväkuntoiset. Ajattelin käyttää johonkin ompelukseen materiaaliksi, mutta tarkkaa suunnitelmaa ei vielä ostohetkellä ollut.




Eilen matkalla töistä kotiin nuokuin bussissa ja mietin tämän iltaisten Halloween-juhlien asustusta, ja idea noiden kirppishousujen muutoksesta hameeksi välähti mieleen. Ystävieni kanssa sovimme teemaväriksi punaisen ja mustan, ja olin jo ompelemassa punaista paitaa juhliin. Sitten nämä housut tulivat mieleeni, niiden väri oli niin sopivan punainen. Kotiin päästyä kokeilin housuja päälle (siellä kirpputorillahan en sitä tehnyt...), ja päättelin, että vaikka ne muuten olivat tiukat, vyötäröosa voisi silti olla ihan ok. Niinpä lähdin saksimaan vetoketjun alapuolelta sopivasta kohtaa lahkeet pois ja sitten vielä pätkäisin molemmat lahkeet puoliksi.




Vyötäröosa oli passeli, ehkä pikkasen napakka edelleen, mutta kankaassa on onneksi elastaania! Ompelin lahkeista muodostuneet neljä kappaletta yhteen, ja ompelin vähän saumoja niin, että yläosa on alaosaa kapeampi. Sitten vekitin kappaleet vyötärökaitaleen kokoiseksi ja silitin kunnon höyryillä menemään. Vekeissä oli vähän sovittelemista, mutta päätin sitten, että en ala piilottelemaan mitään saumoja, kun siinä voi mennä hermo, ja sovitin vain vekkejä järjestyksessä kuusi eteen ja kuusi taakse ja mittasin että ovat kaikki kohdillaan. Helman ja vyötärön yhdistämiskohdan ompelin kolmeen kertaan ennen kuin hame oli sopivan mittainen, mutta purkaa ei tarvinnut! Koko housumateriaali tuli käytettyä melkein viimeistä senttiä myöten, pari suikaletta vain jäi jäljelle.




Jaa-a, en näköjään katsonut peilistä ennen kuin aloin kuvaamaan! Pikkasen niinkö kiristäis tuolta takapuolelta.. No ei katota niin tarkkaan!

Yllätyin kyllä, kuinka helposti tämä muodonmuutos kävi. Yhtään ei tarvinnut purkaa, ja lopputulos on juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Lisäksi yllätyin, että todella ompelin hamosen yhdessä illassa. Ehkä vielä joskus myöhemmin piristän hametta jollain koristuksilla tai laitan helman pystysaumojen kohdille jotain nauhaa tai pitsiä.

Olen muuten ihan hurahtanut tähän "käytetystä uutta" -ompeluun! Olin Työväenopiston kierrätysompelukurssilla, jonka viimeinen kerta oli viime tiistaina. Värkkäilin siellä vanhoista pieniksi menneistä farkuista takkia, mutta en saanut sitä vielä valmiiksi. Onneksi farkkutakkikeleihin on vielä aikaa, enköhän kevääksi saa sen valmiiksi! Muitakin ompeluideoita on mielessä pyörimässä. Ja vielä kun bongasin nämä vaatteet Aleksi 13:ssa.. Neulerintamalla on myös vauhdikasta: monta työtä meneillään, joista osa jo joululahjoja.

Nyt ei muuta kuin hulluttelemaan Halloween-yöhön!

torstai 14. lokakuuta 2010

Heijastuksia

Päivät lyhenevät jotenkin älyttömän nopeasti, ja joka aamu tuntuu edellistä hämärämmältä. Luntahan ei vielä täällä ole näkynyt, mutta saapa nähdä mitä ensi yö tuo tullessaan... Olen jo kaivanut kaikki heijastimet ja sijoittanut ne eri takkeihin, että varmasti näkyisin liikenteessä! Yksi akuutti heijastintarve kuitenkin oli, nimittäin bussikortin kotelo. Vanha kotelo oli teipattu joka kulmasta ja just tässä syksyn korvilla heijastinpuolikin vielä hajosi (se oli tuossa vasemmanpuoleisessa kannessa).




Tosi sujuvaa liikennettä, jos bussikuski ei näe, että yritän päästä kyytiin :) No, ei muuta kuin tilkut hyötykäyttöön ja ompelukone surisemaan.





Aiemmin vilauttelin Marimekon mallitilkkuja, mitkä löysin loppuunmyynnistä. Niistä tähän työhön valikoitui mustavalkoinen tilkku, Taikamylly nimeltään. Kuvio on tosin niin iso, ettei siitä näin pienessä jutussa selvää saa. Leikkelin heijastinnauhasta sopivia paloja valkoisiin kuviokohtiin ja ompelin kiinni. Nämä heijastinkankaat ei varmaankaan vastaa kaikkia heijastinvaatimuksia, mutta uskoisin, että on tyhjää parempi kuitenkin.




Kotelossa on kaksi taskua sisällä, kun on kaksi matkakorttiakin. Kotelossa on nappikiinnitys ihan varmuuden vuoksi, ettei kortit sieltä sitten tippuisi vaikka käsveskan uumeniin.

Samalla kun ompelukone ja heijastinnauha oli esillä, tein toisenkin heijastimen.




Tämän annan eräälle kohta kaksivuotiaalle autofanille! Ompelin kahdelle huopaympyrälle (musta ja harmaa) autonmalliset kuviot heijastinnauhasta ja renkaiksi löysin nappivarastoista sopivat napit. Hakaneulan laitoin kanttinauhalenkkiin, jonka ompelin huopaympyröiden väliin. Reunan siksakkasin umpeen.

Nämä nyt oli tämmöisiä välijuttuja. Puikoilla on paljon meneillään, isompaa ja pienempää, mutta niistä sitten myöhemmin. Joulukin ihmeesti on jo mielessä, lahjaideat pyörii mielessä ja osa puikoillakin!

Ai niin, pyykkäysasia: pesin Minimalist cardiganini koneessa käsinpesuohjelmalla, ja se tuli ihan samanlaisena (mutta puhtaana!) pyykistä. Rowan Purelife Revive -lankavyötteessähän sanotaan, että käsinpesu, mutta päätin uhkarohkeasti kokeilla pyykkikoneen käsinpesuohjelmaa, ja se toimi. Mutta tietysti pesukoneissa on eroja...

lauantai 18. syyskuuta 2010

Lennä lennä leppäkerttu...

...ison kiven juureen. Paitsi että nyt ei olekaan kivi, minne leppäkertut lensi, vaan mun uudet tossut!




Malli:
En Pointe -tossut,
Ulla 3/2007, leppäkertut kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin
Lanka: BC Garn Lucca, n. 60 g, leppiksissä jämälankoja
Puikot: 3,5 mm
Napit: Karnaluks-lankakaupasta Tallinnasta
Huovutus 40 asteessa, onnistui heti ensi yrittämällä!

Nyt on kesäisiä muistoja syksyn ja talven varalle. Leppäkerttutossut piristävät samalla kun lämmittävät! Mulla pyöri lankalaatikossa vaaleanvihreä BC Garnin Lucca-vyyhti, jonka hankin joku vuosi sitten Titityyltä. Langalle ei ollut varsinaista suunnitelmaa silloin, kun sen hankin, ja pitkään tuo saikin odottaa sopivaa suunnitelmaa!

Ohjeessa lankana oli Sandnes Tove, mutta nämä tossut onnistuivat vallan mainiosti Luccastakin, ilman minkäänlaisia muutoksia. Kerrankin tein muuten ohjeen mukaan :) Jännitti kyllä, miten tossuille käy pyykissä, kun ei ne mitkään järin suuret olleet ennen huovutusta. Mutta onneksi villa venyy vähän, ja pystyin kosteana muokkaamaan tossut oman jalan kokoisiksi. Eipä ne edes paljon venytystä tarvinneet.






Leppäkerttu on tosiaan virkattu jostain lankavaraston pikkunöttösistä. Muistin sitten vielä nappivarastojen puiset kukkanapit, jotka passaavat teemaan. Yritin kirjoa pientä leppäkertun polkuakin tossuihin, mutta lanka oli sen verran ohut, että eipä sitä oikein huomaa..

Pohjaan laitoin kokeeksi jarrusukka-ainetta:




Olishan siitä voinut jotkut kivemmatkin kuviot värkätä! Ei tunnu hassummalta yhtään, ja jarruttaa sopivasti parketilla. Arvelin, että tälle sukkastoppari -aineelle on käyttöä lasten sukissa, kun joskus tulee tehtyä lähipiirin lapsille sukkia. En sitten tiedä, miten kestää pesua, katsotaan ja kokeillaan!

Tänään kävin messuilemassa Wanhassa satamassa, ja tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin tulla:




Eikä tässä vielä kaikki! Pistin Cascade 220 woolia tilaukseen Lankakauppa Kujeeseen, kun oikeaa väriä ei ollut tarpeeksi. Lankojen alla oleva laatikko ei kyllä ole messuilta, vaan Piirongista, missä poikkesin kotimatkalla. Sinne saa ompelutarvikkeet, nauhat ja pitsit kivasti järjestykseen.

Messuilta tarttui mukaan myös osuvat tiskirätit:


sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Syysväreissä

Innostuin niin kovasti Titityystä ostamastani syksyisen värisestä lankavyyhdistä, että se oli pakko samantien keriä vyyhdiltä ja pistää puikoille! Päätin heti, että en raski kutoa tästä langasta sukkia, vaikka sukkalankaa varsinaisesti onkin. Lanka tuntui niin ihanan pehmoiselta, että päätin tehdä huivin. Mietin kyllä siinä kutoessani, että minkä ihmeen takia ostin tämän värisen langan, eihän mulla ole edes siihen sointuvaa pipoa, ja sopiiko se edes minkään takin kanssa! Kunnes huomasin, että onhan mulla punainen syystakki, ja voihan tätä huivia pitää ennen pipokauttakin..




Malli: Multnomah
Lanka: Punta Yarns Merisock, vajaa 100 g
Puikot: 4,5 mm

Malliksi valitsin monen kutoman Multnomahin. Se oli tarpeeksi yksinkertainen ja kuitenkin siinä on pieni ripaus sitä jotain, eli reunapitsi. Langan väritys on sen verran vaihteleva, että mitään perinteistä pitsihuivia en halunnut tästä toteuttaa.





Tässä on kyllä niin syksyiset ruskan sävyt, ja yllättäen alkaa luontokin vaihtaa väriä näihin sävyihin! Mutta vielä on vähän kesää jäljellä parvekkeella. En millään viitsi heittää krasseja pois, kun ne kukkii vielä ja nuppujakin on. Huivihan sointuu näihin krassinkukkiin loistavasti!




Viljelyspalsta tuotti muuten hyvin satoa. Perunaa, naurista ja porkkanaa on vielä maassa ja niiden lisäksi salaattia, kurkkua ja raparperia on tullut. Sadonkorjuutyöt on seuraavaksi tiedossa.

tiistai 31. elokuuta 2010

Aatteet on mun vaatteet

Kyllä, nyt on ekologisia aatteita takin täydeltä!



Olen tietyissä asioissa hieman vihertävä, kierrätys ja ekologisuus on mulle tärkeitä juttuja. Ja kuinkas sattuikaan, Rowanilta tuli joskus keväällä markkinoille kierrätetyistä kuiduista tehty lanka! Kyseessä on siis Rowan Purelife Revive, 36 % kierrätettyä silkkiä, 36 % kierrätettyä puuvillaa ja 28 % kierrätettyä viskoosia! Nappivalinta ekologiselle kutojalle. Bongasin langat Stockan kuukausitarjouksesta muistaakseni huhtikuussa.



Ostin lankaa kerralla sen verran, että siitä saisi varmasti joko neulepaidan tai -takin itselle, mutta malli ei ollut ostohetkellä vielä tiedossa. Mietin eri vaihtoehtoja läpi, kun halusin jonkun yksinkertaisen mallin, missä langan tweed-henkisyys pääsee esille eikä hukuta jotain hienoa kuviota alleen. No, February lady sweateria mietin kyllä, mutta siinä on se pitsi.. Nettisurffailun tuloksena malliksi valikoitui Minimalist cardigan, monessa blogissa jo nähty yksinkertainen mutta sievä neuletakki. Olen niin hidas syttymään näille neulemalleille, että taas tulen vähän jälkijunassa!




Malli: Minimalist cardigan, Interweave Knits, fall 2007

Lanka: Rowan Purelife Revive, vajaa 400 g
Puikot: 4 mm
Muutokset ohjeeseen: jätin helmineuleen pois, tein helmasta hieman pidemmän ja kudoin hihat, taas kerran, suoraan miehustaan poimimalla hihapyöriöstä silmukat



Tosiaan kudoin takin pelkästään sileällä oikealla, mikä sinänsä on äärimmäisen tylsää ja pitkäveteistä. Ja tässä mallissahan ei tehdä vyötärömuotoiluja lainkaan, joten pelkkää putkea sai kutoa pitkät pätkät! Helppoa sinänsä, ja olisin luullut, että olisi valmistunut nopeammin (aloitin kutomisen joskus heinäkuun alussa), mutta eipä tällä kiirettä ollut, eihän tällaisena hellekesänä neuleita tarvittu! Aiemmin mainitsemani aikatavoitteen saavutin kuitenkin, eli tulevan perjantain Huvilateltta-keikalle tämä ehti oikein mainiosti, ja koekäyttökin on suoritettu tänään töissä. Tykkään takista, se on sopiva väriltään ja malliltaan, ja materiaali on mieleistä. Lankaa oli mukava kutoa, vaikka siinä pieniä epätasaisia paukkuja välillä olikin. Mutta nyt mulla on ongelma: lankaa jäi kaksi täyttä kerää ja yksi hyvin vajaa.. Onko ne nyt sitten jämälankoja?!





Kiinnityksenä käytin hakaneulaa, joka palveli jo alkukesällä ystäväni häissä boleron hätäkiinnityksenä. Totesin kuitenkin tänään, että se venyttää takinreunoja ikävästi, eikä oikein muutenkaan asetu kivasti, niinpä kävin töistä lähtiessä nappikaupassa tutkimassa vaihtoehtoja. Löysin hakaset:




Nämä oli sopivan yksinkertaiset ja pienet, enää pitäisi ommella ne paikalleen. Vaikka tuon kiinnityksen nyt takkiin laittaakin, voi sitä ihan hyvin pitää aukikin.

Syyskuuhun siirrytään siis näissä kanervanvärisissä tunnelmissa!