Näin keskikesän ollessa kukkeimmillaan mulla valmistui sukat! No, tarkeneepa jos juhannus muuttuu viileäksi. Tällä hetkellä tosin on aurinkoista!
Vilautin sukankudinta silloin, kun olin pistänyt sukat puikoille. Näkyi olleen maaliskuun lopulla, joten tovinen tämän kutimen kanssa vierähtikin. Mutta on tuo kirjoneule sen verran työlästä tikutella, että parempi pitää useampi varakudin työn alla niin voi vaihdella kutomisia, eikä kyllästy yhden ja saman kuvion kutomiseen!
Malli: Kirjoneulekaavio täältä, lyhennetyin kerroksin neulotun kärkialoituksen ohje Punokset puikoille -kirjasta, tiimalasikantapää ja pohjemuotoilut sovellettu Ulla-neulelehden ohjeista
Lanka: Lang Yarns Jawoll (75% villa, 25% polyamidi, 50 g/210 m), Lankakauppa Priimasta
Puikot: 2,5 mm
Idean tällaisiin pitkiin kirjoneulesukkiin sain viime syksynä eräällä shoppausreissulla, kun näin nämä ihanat Odd Mollyn sukat.
Sukat olivat sen verran hintavat, että päätin kutoa itse jotkut vähän vastaavat. Aivan noin pitkiä en jaksanut kutoa, eikä lankakaan olisi riittänyt!
Kivaa kirjoneulekuviota etsin pitkään. Mietin suoraan tuon valmiin sukan kuvion kopioimista, sen olisi jotenkin pystynyt kuvasta zoomailemaan. En kuitenkaan lämmennyt tähdille. Lueskelin ja laskeskelin myös Eeva Haaviston lapaskirjan kirjoneulemalleja, mutta niitä ei oikein saanut istumaan sukkien silmukkamäärään. Yritin myös piirustella itse jotain kuviota. Sitten sattumalta bongasin tuon Puikkomaisterin kaavion (googlen kuvahaku on muuten näppärä!), ja siinäpä se sitten oli, ei muuta kuin sukat puikoille!
Langat olin hankkinut Priimasta jo pian sen jälkeen, kun noihin sukkakaunokaisiin törmäsin. Lanka oli miellyttävä uusi tuttavuus. Se myydään 50 gramman kerissä, joten se oli oiva valinta kirjoneuleeseen. Lisäksi langan sisällä on pieni rullallinen vahvikelankaa, jonka voi kutoa mukaan esimerkiksi kantapäähän. Näissä sukissa vihreä vahvikelanka ei aivan riittänyt molempiin kantapäihin, vaan toisesta jäi muutamia kerroksia vajaaksi. Mutta tuskin tämä haittaa käytännössä.
Tein taakse pohkeen levennyksiä valkoisen saumasilmukan molemmin puolin, ja lisäsin kuviota samalla. Vähän hassustihan tuo kuvio menee, mutta enpä muuta keksinyt. Väljyyttä jalkapöydälle tein lisäämällä jalkapohjaan ennen kantapäätä muutamia silmukoita, jotka sitten kavensin pois kantapään jälkeen nilkan takana (ruskeat kolmiot ovat juurikin näitä muotoiluja).Harrastin taas myös välineurheilua, kun tulin hankkineeksi succaplokit.
Lisäksi hankin Knit Pron sukkapuikot, sellaiset normaalia lyhyemmät, niin päät eivät tartu neuleeseen. Puikot on kyllä muutenkin mukavat, kutominen luistaa kuin itsestään. Molemmat uudet välineet hankin työreissulla Oulussa Lumoavasta langasta, kauppa on kyllä lumoava!Näissä tunnelmissa toivotan aurinkoista keskikesän juhlaa!
Nyt tulee juttua epäonnistuneista neulomuksista, lähinnä koko on mennyt näissä kaikissa pieleen. Aloitan kuitenkin tästä, mikä on vielä korjattavissa! 
Näitä myssyjä kudoin jo aiemmin ja tein niitä vielä lisää. Tämä vaaleanpunainen myssy oli muuten sopiva uudelle omistajalleen, mutta hihnaa pitää vähän pidentää. No, se ei ole ongelma, mutta harmittaa tietysti, kun ei kerralla onnistunut. Ja tein ihan ohjeen mukaan, kerrankin... Kyseessä on siis Aviatrix baby hat ja lankana Novitan Bambu. Tässä myssyssä käytin 3 mm puikkoja (kun aiemmin olin tehnyt yhden 3,5 mm puikoilla). Nappi on minusta aika herttainen, se on kirppislöytö.
Sitten niihin epäonnisempiin:
Tässä on samaisesta Bambu-langasta kudotut myssyt, jotka värjäsin Dylon-konevärillä. Värjäystulos on loistava, tasaisen punaruskea. Mutta pesukonekyyti kutisti myssyt niin pieniksi, että eivät sovi pariviikkoiselle... Eikä edes hihnojen pidentäminen auta! Olin kuvitellut, että Novitan Bambu ennemminkin löystyisi ja venyisi pesussa, mutta näin ei todellakaan käynyt. No, en lannistu, annan jollekin lähipiirin tyttösten nukeille!
Mutta ei se epäonni tähän lopu. En saanut hamstraamiani bambulankoja kulutettua vauvan myssyihin, joten päätin tehdä itselleni pienen kesäliivin. Pieni siitä sitten tosiaan tuli:
Malli: Dropsin PitsineuleliiviLanka: Novita Bambu, vaaleanpunainen värjätty Dylon-pesukonevärillä ruskeaksiPuikot: 3,5 mmKudoin m-koon mukaan, kun tosiaan arvelin, että bambulanka venyy ja löpsähtää. Mutta kuten kuvasta näkyy, liivi ei mene kiinni ja kiristää kainaloista. Että näin. Pitänee kaupata jollekin pienempikokoiselle tutulle.
Malli oli kyllä kiva, ja ajattelin tehdä joku kerta sopivamman version. Tällainen olisi kiva hihattoman mekon kanssa kesällä.
Näin tällä kertaa, ehkä seuraavalla kerralla onnistaa!
Kukas se siellä kurkistaa, krassien keskellä?
Pikkuinen sammakohan se, ja sen kaveri.
Lähipiirissäni syntyi äskettäin vauvoja ihan liukuhihnalta, kun neljän päivän sisällä putkahti kolme vauvaa maailmaan! Ja vauvoja ajattelin muistaa muun muassa tällaisilla pehmosammakoilla. Kun mietin vauvalahjoja, muistin kaavat, jotka olin löytänyt jo joku aika sitten Ottobren nettisivuilta. Kankaitahan löytyi omista varastoista, nappeja myös. Siniraitainen sammakko sai oikein räpsyripsisilmät, kun napeissa oli koristukset kohdillaan!
Tämä tunikan jäännöspaloista tehty sammakko on jo päätynytkin uudelle omistajalleen.
Kaikkiin pehmoihin pistin myös kulkusen sisään, joten ovat samalla helistimiä. Olipa vaikea löytää kulkusia keskellä kesää, onneksi Hakaniemen hallin Punaiseen lankaan oli joululta jääneitä kulkusia!
Tämä sammakko pääsi esittelemään palstan raparperisatoa, joka on ollut runsas.
Parhaillaan on tällaista tekeillä, aiheesta lisää myöhemmin:
Olen nyt innostunut näistä ompeluksista, ja tällä kertaa ompelin itselleni. Olen kaipaillut jotain tunikamaista yläosaa kesäksi, jonka voisi heittää t-paidan ja housujen seuraksi. Ja voisi toki pitää ilmankin t-paitaa. Löysin Marimekosta kivan kangaspalan ja kaavatkin oli tiedossa, niin ei muuta kuin ompelemaan.
Kaavat: Joka tyypin kaavakirja 1, nro 7 yläosa. Muokkasin kaavaa a-linjaiseksi ja tein vain etukappaleen sivuille sisäänotot. Samalla kaavalla tein viime kesänä vähän toisenlaisen yläosan.
Kangas: Marimekon Silkkikuikka tehtaanmyymälän palalaarista.
Muokkasin tosiaan kaavaa sen verran leveäksi, että ei tarvinnut laittaa vetoketjua vaan tunikan saa puettua päälle ilmankin. Mietin kyllä, olisiko pitänyt ommella lisää sisäänottoja ja tehdä tyköistuvampi yläosa, mutta päätin jättää tällaiseksi ainakin toistaiseksi.
Kyllähän tuo vähän pönköttää tuolta selkäpuolelta, mutta en anna sen haitata! Ihanan väljä yläosa on rento ja reipas. Ja voihan tuota vielä korjailla helpostikin, jos myöhemmin alkaa vaivata.
Olen jo pitänyt tunikaa parina päivänä, ja tykkään kyllä kaikinpuolin. Kangas on kakkoslaatua, mutta huomasin sen vasta kun olin leikannut osat. Onneksi kankaan painatuksen ainoa virhe osui sattumalta kainaloon, eikä sitä muutenkaan kovin huomaa, pientä värien leviämistä vain.
Tykkään kyllä näistä Joka tyypin kaavakirjojen kaavoista ja kattavista muokkausohjeista. Minulla on molemmat osat ja niistä löytyy kaavoja joka lähtöön.
Ompelin myös toisen yläosan, yöpaidan itselleni.
Yöpaita on ommeltu poikaystäväni paidasta (siniraitainen) ja Ikean parin euron lakanasta (valkoinen). Mallia otin omasta vanhasta yötopista, jonka olin heittänyt materiaalivarastooni. Pitensin vain helmaa reilusti, että sain mekkomallisen yöpaidan. Tätäkin olen jo käyttänyt paljon, on aivan ihana kesäyöpaita! Siniraitainen paitakangas on puuvillaa ja pellavaa, ja oli sen vuoksi pakko ottaa käyttöön, vaikka sinisestä en muuten tykkää.Nyt on päästy jo hellelukemiinkin, ihana kesä on täällä! Ja palstalla kylvöt tehty, nyt vain odottamaan satoa.
Kerroinkin jo, että ompelutyömaallani on lisää mekkoja tekeillä, ja tämä toinen yksilö valmistuikin pian edellisen mekon jälkeen. Tämä mekko on vain paljon pienempi, toivon mukaan suurin piirtein vastasyntyneen kokoluokkaa. Toisaalta, eipä tuo lastenvaatteissa haittaa vaikka koko olisi reilu!
Tämän mekon annoin ystävälleni, joka saa vauvan tässä lähiaikoina. En jotenkin malttanut olla antamatta mekkoa jo etukäteen, samalla kun annoin edellisen postauksen mekon toisen ystäväni tyttärelle. Nyt voivat sitten tyttöset olla kesällä samanlaisissa mekoissa! 
Kangas on tässäkin mekossa samaa Ottobren kangasta. Mittoja otin jostain vauvamekon kaavasta Suuri Käsityölehdestä. Molemmissa mekoissa on myös samanlaiset kukkanappikoristukset olkaimien kohdalla etukappaleessa.
Mekkojen rypytykset oli aika rasittavat tehdä. En tiedä, miten tuo oikeaoppisesti kuuluisi tehdä, mutta minä tein niin, että käytin alalankana kumilankaa, ja kiristin lankoja vielä lisää ompelun jälkeen. Rypytyksiä ei vain millään meinaa saada tasamittaisiksi, ja isommassa mekossa minulla katkeilikin langat muutaman kerran. En tiedä, onko mahdollista kiristää kumilankaa tarpeeksi jo samalla, kun puolaa sitä. Minulla se ei kuitenkaan onnistunut kerralla. Toisaalta tykkään tämänmallisista mekoista, kun näitähän voi pitää pitkään ja lapsen kasvaessa mekosta tulee tunika. Itselläni on myös vastaavanmallinen hellemekko (ei tosin itse tehty), ja se oli tosi mukava viime kesän helteillä! Väljä ja hulmuava, joka tilanteeseen sopiva.
Idean näihin samanlaisiin mekkosiin sain näistä muistoista:
Minulla ja serkullani oli vastaavanlaiset mekot pieninä tyttöinä. Mekot olivat tätini ompelemat, ja kangas on Marimekkoa. Kuvassa vietetään minun (oikeanpuoleinen olen minä) 2-vuotissyntymäpäiviä, ja serkkuni taitaa olla 7-vuotias. En kyllä muista tätä tilaisuutta, mutta tämä kuva on jäänyt mieleen!
Kevääseen kuuluu monia juhlia, seuraavana tietysti vappu. Ja juuri kun pääsiäisestä selvittiin! Ehdin muuten vielä viimeisille hiihtolenkeille mökillä pääsiäisenä, mutta hieman oli vähälumiset ladut..
Vapun jälkeen seuraakin joukko syntymäpäiviä, ja onhan siinä äitienpäiväkin. Syntymäpäiviä juhlistavat kummityttöni (11 v) sekä ystäväni tytär (3 v). Kummitytön pakettiin sujautan edellisellä kerralla esittelemäni retkipelin. Ystäväni tyttärelle taas ompelin kesäisen hellemekon (koska eikös se helle tule tänäkin kesänä!).
Mekon kangas on Ottobren mallistoa, Rovaniemen liikkeen viime kesäisestä loppuunmyynnistä. En silloin vielä tiennyt, mitä kankaasta tekisin, mutta oli vain pakko ostaa palanen, kun kuosi oli niin kiva! Ja tällaiseen kesämekkoon oikein passeli! Mekkoon otin kokovinkkiä Suuri Käsityölehden numerosta 5/2004, toivotaan että on sopiva 3-vuotiaalle. Toinen samanlainen mekko on mulla jo tekeillä, paljon pienempänä vain. Mutta siitä lisää myöhemmin!
Etukappaleessa olkainten kohdalla on kukkakoriste ja nappi. Virkatut kukkaset olen aikoinaan hankkinut Tiimarista ja sopivanväriset napit löytyivät nappilaatikosta. 
Mekon kanssa sopii tietysti laittaa hiuksiin samaa sarjaa oleva pinni. Tein mekkokankaasta jojo-kukan, johon ohjeistusta löytyy esimerkiksi täältä. Koristeena on samanlainen virkattu kukka ja nappi kuin mekossakin. Pinni on ihan omista pinnivarastoista, kun nykyiseen lyhyeen hiusmalliin ei pinnejä juuri tarvita.
Tietysti kevään juhlijoille täytyy olla kortit, ja ne tekaisin samalla, kun ompelin mekkoa.
Ompelin kartonkikortteihin tuollaiset sutturakukkaset ihan vapaalla kädellä ja sellaisella vapaapaininjalalla (mikähän sen oikea nimi taas olikaan?). Tässä on kortit ainakin näille synttärisankareille, ja mahdollisesti yksi voisi olla äitienpäiväkortti vaikkapa mummille.
Osallistun näillä viimeisimpään materiaalientuhoamishaasteeseen, eli MaMa-haasteeseen nro 8, jossa teemana kun oli kevään juhla.Siskon Sylvikin on vähän edennyt:
Seuraavaksi pitäisi tehdä laskelmia selkäpalmikon sijoittamisesta. Nyt vain houkuttelisi tehdä kaikkea kesäisempää!
... ja niin edelleen! Tuttu rallatus lapsuuden kevätleikeistä. Leikkeihin ja peleihin liittyi viimeisin MaMa-haaste, jonka teemana oli kivi-paperi-sakset. Haastetta tässä kyllä olikin, mutta hieman mietittyäni sain idean, joka itse asiassa onkin ollut mielessäni joskus, mutta jäänyt sitten toteuttamatta.
Kesällä tehdään kaikenlaisia retkiä ja piknikkejä. Siellä on pääosassa varmasti eväät, mutta myös jotain tekemistä on kiva olla mukana. Siispä värkkäsin tällaisen pelipussin. Toisella puolen on Mylly-pelin pelikenttä:
Ja toisella puolen perinteinen jätkänshakki (ja kappas siellähän on jo voittaja!):
Tällaiseen pussukkaan muistelen nähneeni joskus ohjeita Suuri Käsityö-lehdessä, mutta siinä taisi olla pelkästään jätkänshakki-peli. Ja Novitassa oli joskus ohje virkattuun retkipelilautaan.
Pelinappulat ovat kiviä, jotka nappasin kukkapurkkien katekivistä. Niitä oli sattunut ihan liikaa yhden kukan juurelle. Paperi on mukana pelissä peliohjeiden muodossa. Tulostin ohjeet molempiin peleihin ja liimasin tukevamman paperin molemmin puolin. Ohjeet on varmuuden vuoksi hyvä olla mukana!
Ja sakset olivat oleellisesa roolissa haastetyön toteuttamisessa.
Tietysti kivi-paperi-sakset -teemaa voi käyttää pelissä, kun arvotaan aloittaja! Tämän kirjoitin myös peliohjeisiin.
Pussissa käytin kangasvarastoista löytyneitä kankaita. Vihreästä olen tehnyt joskus sohvatyynyjä ja raitakangas on Marimekon palalaarista taannoin löytynyt mallipala. Nyt vain mietin, kenelle pussin lahjoitan.. Lähipiirissä on eri-ikäisiä lapsia, ja syntymäpäiviä tulossa, mutta minkähän ikäisille nämä pelit oikein soveltuvat parhaiten?
