Vähissä on olleet valmistuneet käsityöt nyt kesällä, mutta jotain on koko ajan kuitenkin tekeillä. Ja hiljaa hyvä tulee, eikö vaan! Ompelujuttuja olen tehnyt, ja olen tässä pannut merkille sen, että kun en hoppuile ompeluksissa (=ompele monta tuntia putkeen), sekä minä että kone toimimme paljon sujuvammin yksiin. Ja väliaikoina on sitten kiva käydä vaikka uimassa tai muuten nauttia kesästä ja lomasta!
Työn alla oli taas kerran vanhasta uutta.
Löysin kierrätyskeskuksen vaateosastolta valtavankokoisen vaaleanpunaisen miestenpaidan, ja siinä oli riittävästi materiaalia yöhousuiksi. Ne on päässeet jo käyttöön, siksi on pientä ryppyä havaittavissa. Ja on muuten kivat kesäyöhousut, sopivan ohkaista materiaalia tuo miestenpaita siis. Polvihousujen kaava löytyi Jokatyypin kaavakirjasta, malli nro 1 ja sovellus 3 "mamelukit" (hmm, mitä ne on?). Pitsiä lahkeissa omista varastoista ja taskussa pieni Ihaa-aasi.
Ruskea pitsisomisteinen tyyny sängyn päälle on odottanut valmistumistaan jo pitkään. Näköjään pientä saamattomuutta havaittavissa, kun yksinkertainen ja nopsa työ odotutti valmistumistaan... Kangas on Linumin mallistoa, samaa sarjaa mulla on makkarissa verhot ja toinen tyyny. Pitsiliinan löysin joskus keväällä Valtterin kirppikseltä.
Liinan ompelin ihan reiluin pistoin ompelukoneella ja jänskäsin, tuleeko kurttuja, mutta hyvinhän se asettui. Laitoin nappikiinnityksen, niin tyynynpäällisen voi vaihtaa helposti, kun sisustusvimma taas iskee!
Sisustukseen painottuu myös tämä viimeisimpänä valmistunut. Tein uuden taulun olkkariin, kun sekin homma oli jo jonkun aikaa odottanut.
Kangas on Vallilan uutta mallistoa, nimeltään "Bulevardi". Oli kovin suosittu kangas, kun sitä ei Stockmannilta saanut varauksesta huolimatta. Kodin ykkösestä sen sitten vahingossa löysin (toukokuussa jo). Pingotin kankaan taideliikkeestä hankkimaan puukehikkoon niittipyssyllä paukutellen. Taululla on kokoa 140 cm x 90 cm. Vielä pitää asetella sitä hieman korkeammalle ja olkkarin uusi ilme on valmis.
Nyt on viimeinen lomapäivä kääntymässä iltaan. Älyttömän nopeasti loma menikin, mutta onneksi viikonloppu tulee pian ja saa taas nukkua pitkään!
Aloitin kesälomani pohjosen reissulla. Siellä ei aivan samanmoisia helteitä ollut kuin täällä etelässä, mutta tarkeni silti hyvin! Juuri ennen reissua valmistui kesäneuleen korjaustyö, ja sain sen vanhempieni pihassa kuvattua.
Pari vuotta sitten kudoin lyhythihaisen neulepaidan, mutta se jäi vähälle käytölle. Pääntie ja hihat olivat jotenkin epäsopivat, mutta alaosa oli istuva ja mukava. Hihat olivat raglanit ja puhvimaiset, vähän tähän tyyliin, mutta sain siitä aikaiseksi hieman kinttanan ja epämukavan. Päätin sitten keväällä ottaa paidan käsittelyyn. Lankaakin oli jäänyt yksi kokonainen kerä, joten arvelin, että korjausneulonnasta selvitään hyvin yläosan purkulangalla ja ottamalla tarvittaessa avaamaton kerä käyttöön. Päätin sitten purkaa kainaloiden kohdalle ja kutoa yläosan uusiksi.
Yläosan mallineule on Printed silk gardiganin ohjeesta. Hihat kudoin suoraan miehustaan samaan tapaan kuin äitini jakussa tein. Yläosa piteni aika reilusti vanhaan malliin nähden, ja aloittamaton lankakeräkin päätyi käyttöön. Lanka alkoi kuitenkin loppua toisen hihan kohdalla ja jouduin tekemään hätäratkaisun: katkaisin paidan helmasta n. 5 cm, otin helman silmukat puikolle ja purkasin helmakaistaleen. Sillä sain jatkettua hihan loppuun saakka, ja vielä jatkettua helmaa muutaman kerroksen verran. Hölmöläisen peitonjatkamiseltahan tämä kyllä vaikuttaa, mutta konsti toimi hyvin! 
Lanka: Hjertegarn Blend bamboo (70 % bambu, 30 % puuvilla), menekkiä en muista enkä punninnut valmista työtä
Puikot: 3 mm
Nyt tämä paita istuu hyvin, ja neule tuntuu mukavalta. Lanka on oikein passeli kesäneuleisiin, ja nykyään sitä saa useissa värisävyissä, toisin kuin pari vuotta sitten, kun langan hankin.
Koskapa lomaan mahtui myös pilvisiä päiviä, ehdin istahtaa ompelukoneen ääreen ja tekaista pari kesäistä pikajuttua.
Äiti löysi terassin pöydälle kivan mansikkakauteen sopivan pöytäliinakankaan Eurokankaasta, ja ompelin siihen helmankäänteet. Ei iso juttu, mutta vähän ekstraa laitoin mukaan, eli tein käänteistä niin leveät, että sain tehtyä kulmiin pikkutaskut pikkukiville, jotka voisi laittaa painoksi, ettei liina lennä tuulella pois pöydältä. Tutkailin sitten myös äitin kangasvarastoja, ja sieltä löytyi Marimekon aarteita: Lokkia ja Kaivoa kivan kesäisissä väreissä. Kun kerran ompelukone oli valmiudessaan, ompelin samalla kertaa niistä kassin Ottobren ohjeilla. Päälliskangas on siis markiisikangas Lokki-kuviolla ja vuori tavallista puuvillaa Kaivo-kuvioituna. Vuorissa on myös pikkutasku kännykälle.
Kesälomareissuun mahtui näiden lisäksi mahtavia tunturimaisemia Pohjois-Ruotsista:
Värimaailma jatkuu edelleen kesäisen pinkkinä, mutta laji vaihtui hetkeksi ompeluun, kuten edelliskerralla lupailin! Pitkästä aikaa surauttelin ompelukoneella, kun keksin tehdä tunikatopin, tai miksi tätä yläosaa nyt kutsuisi. Oli tarve ja oli kankaat, ja kaavakin löytyi helposti, joten siitä se sitten lähti.
Toppi oli jo yhden päivän käytössä, siksi pinta on ryppyinen...
Viime kesänä ompelemastani pellavaisesta kesämekosta jäi reiluja paloja jäljelle ja jätin ne jemmaan odottelemaan täydellistä ideaa ja sen toteuttamista. Talven aikana idea sai hautua, nyt tuli sopiva hetki toteutukselle.
Kaavat: Joka tyypin kaavakirja, nro 7 yläosa, muokkaukset kirjan ohjeiden mukaan tunikaksiKangas: pellavaa Eurokankaan palalaareista, kukkakangas käsityöpuuvillaa, myös EurokankaastaVetoketju vasemmassa sivusaumassa, piilovetska
Tuo kaavakirja on kyllä mainio, vaikka tämä onkin vasta ensimmäinen toteutukseni sen ohjeista. Kirjassa on peruskaavoja, ja niille useita muokkausohjeita. Esimerkiksi tälle yläosan kaavalle annettiin kuusi eri variaatiota, joista kaksi olivat mekkoja! Pieni hajamielisyys mulla kyllä kävi, kun en muistanut mitata helman leveyttä kaavoissa (kirjassa tähdennetään koko ajan mittojen ottamista), ja helma osoittautui hieman tiukaksi. Siksipä jätin pienet halkiot. Yläosasta jouduin matkanvarrella kyllä ottamaan sisään reilumminkin, vaikka sen juuri mittasin ja piti olla kohdillaan.
Kukat päätin laittaa väriksi ja koristukseksi muuten yksiväriseen tunikaan. Mielessäni oli useampia malleja, mitä olin nähnyt, mutta tällaiseen aika yksinkertaiseen sitten päädyin.
Kukkaset kiinnitin ensin kaksipuoleisella tukikankaalla silittämällä, ja ompelin sitten suoralla ompeleella reunaa pitkin. Sitten tein keskustan ompelemalla ihan summissa viivoja keskeltä kohti reunoja. Onhan tuo kankaan kuvio vähän sekava, eikä noita ompeleita kunnolla näe kaukaa, mutta on ne silti aika kivat kukkaset! Kaulukseenkin hyppäsi yksi kukanpuolikas.
Kaula- ja hiha-aukot käänsin samalla puuvillakankaalla, leikkasin sen ensin vinokaitaleiksi. Tuosta yläkuvasta voi tarkkasilmäinen huomata, että mun ompelukone tekee alapuolelle suttuista jälkeä (ompelijastahan se ei ole kiinni!). En tiedä, onko säädöissä jotain vikaa, olen kyllä yrittänyt ohjekirjastakin katsoa, mikä siinä on pielessä. Mutta mua ei haittaa, kun tikki on kuitenkin oikealla puolella siistiä!
Yhden käyttökerran jälkeen olen tunikatoppiini todella tyytyväinen. Se valmistui ensinnäkin just sopivasti näille helteille ja toisekseen on juuri passeli vaikkapa noiden caprihousujen kanssa työpaikalle.
Ai niin, löysin nyt sitten oikein piilovetoketjun ompeluun tarkoitetun paininjalan, juuri kun tähän tunikaan olen pienen säädön kanssa saanut piilovetskan siististi ommeltua. No, onpahan seuraavaa ompeluprojektia varten sitten kunnon paininjalka valmiina! Näytti kyllä niin tehokkaalta peliltä, että oli pakko ostaa.
Ystäväni häät olivat pari viikkoa sitten, ja sain viime hetken idean tehdä uuden yläosan mekon kaveriksi. Olishan noita vanhojakin vaatteita löytynyt, mutku piti saada kivemman värinen...! Kuvia sain hiljattain toiselta ystävältäni, ja bongasin otoksista tänne ne, missä boleroa vilahtaa edes vähän. Leikkelin sitten muut raakasti pois kuvista!
Ohje: Moda 2/2009, nro 45 Naisen pikkubolero
Lanka: Katia Brisa, vajaa 200 g
Puikot: 3 mm
Kiinnityksessä iso hakaneula, kun kietaisunaruja en ehtinyt kutoa!
Ohjeen lanka oli paljon paksumpi, joten jouduin taas säätämään silmukkamäärän kanssa. Neule kudottiin ylhäältä alas, en ollutkaan aiemmin kutonut tällä tekniikalla. Se vähän kostautui, kun en osannut ajatella kauluksen muotoiluja vaan tein samalla tavalla kuin ohjeessa. Olisi voinut alkaa leventämään jo vähän aikaisemmin, kun hieman antava kaula-aukkohan tuosta kehkeytyi!
Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä pikkusen pidemmät hihat, mutta aika tosiaan oli kortilla, ja säätiedotukset lupailivat hääpäivälle hyvää säätä, niin jätin suosiolla hihat lyhyiksi. Voisin joku kerta jatkaa niitä, sillä lankaa jäi. Ja ne kiinnitysnarut on tarkoitus kyllä kutoa myöhemmin.
Kiva jakku tuosta tuli kyllä, ja väri piristi mustaa mekkoani. Vähän alkoi ilta viiletä, kuten kuvasta näkyy!
Juhannus on nyt juhlittu ja tanssittu ihan koti-Helsingissä, ja hauskaa oli! Nyt pitäisi jaksaa pari viikkoa puurtaa, kunnes pääsee kesälomalle. Käsityörintamalla on seuraavaksi luvassa ompeluksia, mutta värimaailma jatkuu samana.
Vanha keittiönkelloni lopetti toimintansa kokonaan, eikä patterin vaihtokaan auttanut. Aika jännä, kun silti tuli aina vaistomaisesti vilkuiltua kelloa, vaikka sitä ei siellä toviin ollutkaan! Keittiö vaati kellon, ja ei muuta kuin tuunaustupa pystyyn :)
Sain viime syksynä kaksi alumiinista piirakkavuokaa mummilta tuliaisena, ne olivat jo aikansa mummin keittiössä palvelleet. Idea kellosta lähti jo silloin, ja törmäsin vastaaviin alumiinivuokakierrätysideoihin eri yhteyksissä. Kelloidea jalostui myöhemmin, kun sain äitiltä nipun vanhoja pitsiliinoja. Siellä joukossa oli tämä mummin virkkaama neliön mallinen pikkuliina, ja se passasi just sopivasti piirakkavuokan keskelle.
Decoupace-lakka tuli taas tarpeeseen, sillä sain pitsiliinan kiinnitettyä vuokaan. Kellokoneiston kanssa taistelin tovin jos toisenkin, kun paketin mukana ei ollut mitään ohjeita, enkä muistanut askarteluliikkeen myyjältä kysellä neuvoja. No, sain sen asennettua ihan oikein. Viisareita piti lyhentää, mutta se onnistui saksilla.
Nyt mulla on keittiössä keittöaiheinen kello, ja se jopa toimii, ihan moitteettomasti! Itse askarteluprojektiin ei mennyt kovinkaan kauan aikaa, mutta idean jalostuminen, askarteluun ryhtyminen ja viimein kellokoneiston asentaminen veivät kummasti aikaa.
Edellisen postauksen juhlabolero kiilasi ohi kaikkien keskeneräisten neuleiden, kun uusi yläosa piti yhtäkkiä saada ystävän häihin. Ehdin kuin ehdinkin saada sen valmiiksi juhlapäivän aamuna! Edellisenä iltana sain neuleen pingottumaan ja juhla-aamuun jäi lankojen päättely ja kiinnityssysteemin miettiminen. Piti kehitellä väliaikaisratkaisu, sillä ohjeenmukaisia kiinnitysnaruja en olisi ehtinyt kutoa. No, kaikki hyvin loppujen lopuksi, ja juhlat muutenkin olivat oikein onnistuneet. Lisää bolerosta sitten kun saan kuvia siitä.
Kun häät saatiin juhlittua, palasin taas keskeneräisten neuleiden pariin. Äiti oli jo jonkun aikaa haikaillut kesäistä lyhythihaista jakkua, ja tässä keväällä tuli sopiva sauma sellaisen kutomiseen. Langatkin löytyivät omista varastoista, tarttuneet mukaan joku kerta Novitan Lauttasaaren myymälästä ja käyttötarkoitusta vain on mietitty jo tovinen.
Malli: Moda 3/2008, 31 Lyhythihainen pusero, muokkasin sen jakuksi ja v-pääntien vaihdoin pyöreään
Lanka: Novita Tennessee n. 450 g
Puikot: 3,5 mm, nappilistat ja kaulus 3 mm
Napit: Sypressin muuttomyynnistä keväällä ostettu
Tein pieniä sovelluksia neuleessa noiden yllä mainittujen lisäksi. Aloitin jakun tuosta pintaneuleosiosta rinnan alta, eli loin virkkausaloituksella silmukat. Kudoin ensin yläosan, jonka jälkeen poimin silmukat alareunasta ja kudoin helman. Ja tietysti tein etu- ja takakappaleet yhtäaikaa! Hihat kudoin suoraan kiinni miehustaan poimimalla silmukat pyöriöstä ja kutomalla lyhennettyjä kerroksia. Nappilistat tein jälkikäteen ainaoikealla, ja kaulukseen kudottiin vain kerros nurjaa. Niin ja olkapäät on kiinnitetty kolmen puikon päättelyllä, joten yhtään ommeltavaa saumaa ei neuleessa ollut!
Tulipahan kokeiltua useita kikkakakkosia samaan neuleeseen, ja tuota hihan kutomista suoraan miehustaan aion kyllä jatkossakin käyttää. Tosi kätevää ja aika siistiä jälkeäkin tuli, pakko todeta!
Saapa nähdä, miten jakku istuu äitin päälle, kun mulle se oli vähän epäsopiva selkäpuolelta. Mutta me ollaankin vähän erimallisia!
Kuvaus tapahtui taas kerran parvekkeella itselaukaisimella. Taustalta voi sitten bongata mun krassit, jotka on kasvaneet hyvää vauhtia, ja muutama nuppukin siellä on! Taitaa kukkia ennemmin kuin osasin odottaakaan. Viljelypalsta voi myös hyvin, muutamat istutukset jo itää! En oikeasti ole ollut mikään kova viherpeukalo, mutta oon kyllä aika innoissani palstasta. Tässä vielä pieni otos tiluksilta perunanistutuksen jälkeen:
Eikös se kesäkuusta ala, kesä nimittäin? Toukokuu oli ja meni, huomaamatta, eikä mitään käsitöitä näköjään valmistunut! Vaikka tuntuu, että puikot on kilisseet ahkerastikin. No, keskeneräisiä töitä on kyllä useampikin, tässä niistä yksi esimerkki:
Poikkesin kaksikin kertaa Tallinnassa toukokuun aikana, ja toisella reissulla mukaan tarttui Katia Brisa -lankaa. Olin ihastellut näitä huiveja ja painanut langan nimen mieleeni, ja kun siihen sitten törmäsin, oli sitä ostettava. Mielessä oli juhlabolero ystävän häihin. Ihan pieni kiire tässä tulee, sillä häät ovat jo tulevana lauantaina! On mulla onneksi vaihtoehtoja vaatetukseen, jos käy huonosti ja bolero ei valmistu.
Ihan yllättäviä kiireitä tulla tupsahti tähän kesän alkuun. Viime viikonloppuna sain kuulla, että saan viljelypalstan läheiseltä pellolta! Nyt olen sitten joka ilta huhkinut lapion varressa, ja korjannut myös satoa. Palstalla oli valtava raparperi, josta innoissani napsin varsia mukaan, ja tein mehua. Kokeilin kahta reseptiä ihan testimielessä.
Parveke alkaa pikku hiljaa kukoistaa. Krassit ovat kasvaneet ihan kiitettävästi, mutta kukkia niihin saa odotella. Siksi pitikin hankkia vähän jotain kukkivaa.
Lopuksi vielä muutama otos helatorstai-viikonlopun retkestä Fiskarsin ruukkiin. Silloin ei vielä kovin paljon maisema vihertänyt!
Nyt sitten kutimiin käsiksi, jos meinaa juhlavaatetta saada valmiiksi!
