Villatakki viisivuotiaalle

Serkkuni tytär oli kasvanut ulos pari vuotta sitten tekemästäni villatakista ja siellä kaipailtiin uutta takkia tilalle. Toki otin tilauksen vastaan. Onneksi syksy oli lauha ja villatakilla ei ollut tulenpalava kiire, neule siis valmistui sopivasti näille pakkasille!

 
Malli: Sovellettu eri ohjeita sieltä täältä, kudottu ylhäältä alaspäin, 2 o 2 n joustinta sivuilla ja hihan alareunassa
Langat: harmaa Any sukkalanka (Pronksi Lõngapood, Tallinna), vaaleanpunainen Schoppel Wolle Admiral, vihreä Araucania Ranco solid, valkoiset Novitan Nallea ja Woolia ja mahdollisesti Gjestalin Maijaa. Kaikenkaikkiaan lankaa kului vähän reilu 200 g
Puikot: 3 mm
Napit omista varastoista

Langat löytyivät omista varastoista, harmaa ja punainen olivat korkkaamattomia keriä, vihreää lankaa oli puoli kerää jäljellä ja valkoiset olivat tosi jämiä, pikkukeräsiä ja nyttyröitä. Harmaata ja punaista jäi edelleen aika reilusti, vihreä kului melkein finaaliin ja valkoiset sain kulutettua kokonaan. 

Neule on kokoluokkaa 110 cm. Sain tytön trikoopaidan malliksi, ja se oli tosiaan hyvä vertailukohde, mihin sovitella neuletta matkalla. Neuleesta tulikin sitten juuri sopiva, ja lankaa jäi sen verran, että hihoja voi hyvin jatkaa tarvittaessa. Sain toiveen joustavasta neuleesta, jossa riittää kasvunvaraa, niin keksin kutoa sivuille ja hihan alle joustinneuletta. Se kokoaa tässä vaiheessa tarpeettoman kasvunvaran.

 

Kudoin i-cord-reunuksen kaulukseen ja etureunoihin ja napinlävet virkkasin. Reunukset tein ensimmäistä kertaa tällä tavalla, ja minusta tämä oli kyllä siisti ja nopea tapa reunuksiin.

Neule pääsee kuulemma heti käyttöön, mikä on kutojalle mukavaa kuultavaa, on ainakin todelliseen tarpeeseen tämä neule! Niin ja se pieneksi jäänyt villatakki, se on päätynyt pikkuveljelle, kuten parin vuoden takaisessa jutussa kerroinkin.

Ompelukoneharjoituksia

Tunikan valmistuttua jätin ompelukoneen hollille, ja päätin vähän kokeilla koneen ominaisuuksia ja uusia tekniikoita. Lainasin ison pinon erilaisia ompelukirjoja (lähinnä tilkkutyö) ja niistä löytyi kaikenlaisia ideoita ja tietoa ompelukoneen eri mahdollisuuksista, ja innostuin vähän harjoittelemaan. Harkkojen lopputuloksena tuli pari valmista tuotetta. 

Tilkkutyökokeiluna tein pienen pussukan. Etsin kangaslaatikoistani tuohon pöllötilkkuun sopivanvärisiä puuvillakankaita, ja löysin myös passelia polvekenauhaa. Pöllötilkku on joskus käsityömessuilta ostettu, Naavalaisen valikoimaa.

Ei tämä ihan niin hienosti onnistunut kuin visioin, mutta kokeiluksi kuitenkin aika hyvä. Tarkoituksena oli leikellä tilkuista eri levyisiä ja sijoitella ne varta vasten vähän vinksalleen, ettei tarvisi kohdistaa saumoja, mutta aika lähelle ne meni. Ja nyt näyttää siltä, että vahingossa on mennyt saumat vinkkuraan!

Vetoketju oli vähän reilunmittainen, niin ompelin häntäpäähän yksivärisen tilkun. Vuorikankaana on kukkakangasta, ja silitin tilkkukankaan nurjalle puolen tukikankaan tukevoittamaan pussukkaa.

Tilkkukirjoissa ohjeistettiin tikkaamaan tilkut, ja laitoin sitten pöllötilkun reunoille oikein koristetikkauksen. No, lehtiköynnös ei ihan näytä samalta kuin ompelukoneen ommelvalikossa!

Pussukalla on kokoa jotakuinkin 21 cm x 21 cm. Pistän sen lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa kohdetta.

 

Kokeilin myös vapaata konekirjontaa hyvin pieneen (mutta tarpeelliseen) tuotteeseen: 

Tein lasinalusen olkkarin työpöydälle tietokoneen viereen, muuhun sisustukseen sopivasta kankaasta tietysti. Meillä on Vallilan Bulevardi-kankaasta taulun lisäksi myös sohvatyynyt, ja näistä jääneet jämätilkut pääsivät nyt hyötykäyttöön. Surauttelin molemmille puolille pientä tikkausta ja toiselle puolen uskaltauduin pyöräyttämään pikkulinnun puhelinlangalle! On muuten hauskaa tuo vapaakirjonta. Laitoin kangaspyörylöiden väliin molemminpuolin liimautuvaa tukikangasta ja ompelin reunaan useamman kierroksen suoraa ommelta. Eiköhän näillä harjoitteluilla voi siirtyä isompiin tikkailuihin!

Välipäivien ompelus

Joulun lomareissulla piipahdin Ottobren myymälässä, ja sen valtavista ihanista kangasvalikoimista tarttui mukaan vadelmanpunaista pellavaa tunikan verran. Kaava piti löytää heti samantien, joten oli poikettava vanhempien lähikirjastoon selaamaan käsityölehtien valikoima. Sieltä löytyi hyvät kaavat, ja sattui kyllä niin istuva malli, että ei ole tosikaan! 

Kaavat: Suuri Käsityölehti 8/2007, nuoren suunnittelijan malli kuvitetuin ohjein (ohjenumeroa en muista)

Kangas: 100 % pellava ja kauluksen alavarana poikaystävän vanha paita

Koristuksena pitsiä Sysimetsä Designin mallistosta, sattui vielä sopivan värinen

Pidensin kaavaa n. 13 cm ja muotoilin kaula-aukon pyöreäksi (kaavassa se oli neliönmallinen). Tunika tuli ommeltua melkein hetkessä, tosin lanka loppui kesken kun helman käännettä oli enää 30 cm jäljellä, joten se hidasti hieman. Koristuksia miettiessä meni myös tovi, kun olisi ollut niin paljon ideoita, millä olisi voinut tunikaa somistaa, mutta piti malttaa mieli ettei kaikkea tunge samaan ompelukseen!

Pitsiä laitoin tuohon rinnukseen ja taskun reunaan. Pitsi on hankittu aikaa sitten käsityömessuilta, mutta se oli sattumalta lähes samanvärinen kuin pellava. Pakkohan se oli käyttää tähän!

Takakappaleelle kirjoin pienen kukkasen. Silitin sen kaksipuoleisella liimakankaalla kiinni ennen ompelua, ja sitä jäi näköjään vähän reunoilta yli.

Tässä tunika vielä takaa, mutta ei se kukkanen oikein erotu tuosta (hankalat kuvausolosuhteet...). Ja hieman on ryppyjä havaittavissa helmassa, kun tunika oli tänään käytössä jo.

Alavaraan löysin aika passelia ruutukangasta paidoista, joita olen tarvikevarastooni haalinut.

Tästä tuli kyllä ihana käyttövaate, tosin aloin jo haaveilla villaneulostunikasta, kun tämä tuntui näin talvikelillä vähän viileältä pelkän trikoopaidan kera.

Kuvien taustalla on mun keskeneräinen puutyötekele heinäseipäistä, saa nähdä saanko siitä valmista... Puu ei jotenkin tottele samaan malliin kuin nämä pehmeämmät materiaalit!

Joulun jälkeistä aikaa

Joulu tuli ja meni sitten ihan yhtäkkiä! Ja pohjoisen reissustakin on kotiuduttu. Pääsin hiihtämään kerran, ja nauttimaan lumisesta pakkasmaisemasta muutaman päivän ajan. Oli kyllä ankeaa laskeutua Helsinki-Vantaalle, kun maisemaa värittivät tulvivat vesialueet ja lumeton maa..

Kummilasten lisäksi muutama muukin sai itse tehtyjä lahjoja, mutta aika maltillisella linjalla on oltu tällä kertaa. Äitin paketin sisältö oli ihan äitin värimaailmaa.

Paketissa oli ensinnäkin Kotitiikeri-sukat:

Malli: Kotitiikeri ja Kulkukissa -sukat, Kotitiikeri-versiona (Neulekirja, Ilona Korhonen & Jenni Österman)

Lanka: Silkkivillan sukkalanka, vajaa 100 g (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g/420 m), värin nimeä en muista mutta syksyyn se viittasi, tosin kutoessa mulla tuli mieleen myös hillasuo!

Puikot: Varren taiteosa 3,5 mm, muut 2,75 mm

Koko: 38 paikkeilla

Kudoin sukkia jo kesällä automatkoilla, ja nopsaan ne valmistuivatkin. Päättelyt jäivät syksymmälle ja napit ompelin vasta joulukuussa. Säästelin jotenkin tuota lankaa ja jätin varren resorin aika lyhyeksi, siinä olisi saanut olla pituutta pikkasen enempi niin varren käänne olisi asettunut nilkalle paremmin. Sitten sitä lankaa jäikin aika reilusti yli! Kivat sukat näistä kuitenkin tuli, ja äiti näytti tykkäävän. Ainakin väri oli niin passeli kuin olla voi. Lanka on ostettu muutama vuosi sitten Tampereen käsityömessuilta, missä olimme äitin kanssa. Tulin ostaneeksi langan, kun äiti ihasteli sitä ja tykkäsin kyllä itsekin.

Sukkien lisäksi paketissa oli kaulanlämmikettä vähän samoissa väreissä.

Malli: Omaa sovellusta tästä mallista: silmukoita sopivasti ja ainaoikeaa kaulan ympäryksen verran, virkattu reunus ja napinlävet, toiselle reunalle napit

Lanka: Jämiä yhteenliitettynä paksulangaksi (mm. Kotitiikeri-sukkien jämät, Novitan Isoveli, Florica ja Aino, sopivan värisiä merinovillalankojen jämiä)

Puikot: 12 mm

Napit Tallinnan Karnaluksista.

Minusta tässä oli hauska idea se, että reunat sijoitetaan vinoon. Ja napit tuovat kivan lisän. Paksusta langasta kutoi kaulurin joutuin, meniköhän tähän pari iltaa. Sitten innostuin mallista, ja tein samantyylisen poikaystäväni äidille joululahjaksi (kuva jäi ottamatta kun paketti jo lähti, mutta se oli kudottu yksistään mustasta langasta ja napit oli punaiset), ja ystävälleni valmistujaislahjaksi.

Ystävän kauluri

Langat: Cascade Pastatza (kanervanpunainen) ja Gjestal Bris (harmaa)

Puikot: 6 mm tai 7 mm, en muista

Napit Tallinnan Karnaluksista

Tämän kudoin helmineuleena niin tuli vähän erilainen ilme. 

Mutta ei tässä vielä kaikki, minä en ollut ainut, joka antoi itse tehtyjä lahjoja! Minä ja siskoni saimme lahjaksi äitin tekemät todella kauniit hopeiset rannekorut.

Minun korussa on hopearenkaita ja kolme himmeää helmeä vai oliko ne jotain hiottuja kiviä. Koru koostuu muuten samankokoisista pienistä hopearenkaista. Siskolla oli vähän erilainen koru, hieno sekin. Äiti oli syksyllä käynyt hopeakorukurssilla, ja nämä siis valmistuivat siellä.

Nyt vietän vielä lomapäiviä tämän viikon ja sulattelen jouluruokia. Aion myös viettää osan ajasta ompelukoneen äärellä, kun poikkesimme Ottobren myymälässä (joka on täpötäynnä ihania kankaita sekä aikuisille että lapsille, ja nappi- ja nauhavalikoima on monipuolinen) ja sieltä tarttui matkaan ihanaa pellavaa ja vähän muutakin. Pellava on jo leikattu, että ei muuta kuin ompelemaan.

Pyyhkeitä jouluksi

Joululahjat on tehty, ostettu ja osa toimitettu postin matkassa eteenpäin. Pari työpäivää on jäljellä kunnes vihdoin pääsee vähän lomailemaan. Aattona matkataan pohjoisen hangille, siellä kuulemma jonkunlaisia kinoksia löytyy!

Tässä vaiheessa uskallan paljastaa itsetehdyistä lahjoista kummilapsilleni tekemät lahjat, mutta pitäydyn silti varmuuden vuoksi yksityiskohtia esittelevissä kuvissa :)

Kyseessä on kylpypyyhkeet, joissa lapsen nimi koristenauhasta ommeltuna, ja samaa nauhaa on lyhyissä reunoissa. Näiden alkuperäinen idea juontuu -70 -luvulta, jolloin äitini ja tätini tekivät vastaavia perheenjäsenille. Minäkin sain aikanaan omani. 

Kankaat ovat Eurokankaasta, kätevää 70 cm leveää pyyhefroteeta, joten käänteet tarvii ommella vain lyhyisiin sivuihin. Autonauha löytyi Itäkeskuksen Tikatasta ja vaaleanpunaraitainen nauha Nappitalosta. Raidallinen nauha oli sen verran kapeaa, että kokeilin ommella sen siksakilla, ja minusta se passaa hyvin tähän.

Oikein rauhaisaa joulunaikaa kaikille, nautitaan pyhäpäivistä!

Jouluaskartelutalkoot

Pidimme ystäväni kanssa jouluaskartelutalkoot viime lauantaina. Mukana oli myös ystäväni 3-vuotias tytär. Ohjelmassa oli lähinnä joulukorttien tekoa. Oli kyllä mukavaa ja tehokasta askarrella porukalla, ja rupatella siinä samalla kuulumisia! Ja tietysti kahviteltiin välillä! 

Tässä kolmivuotiaan tyylinäytettä, kuinka kultaiset kynttilät liimataan tarkasti korttipohjalle:

Ja lopputulos on hieno. Kynttilät on tytön itse leikkelemät ja liekit äitinsä avustuksella tehdyt. Tämä kultapaperi löytyi askartelutarvikkeistani ja on ikivanhaa, tulipahan käyttöön vihdoinkin!

 

Innostuneimpia askartelijoita olimme ehkä kuitenkin minä ja ystäväni, pienellä askartelijalla ei tällä kertaa innostusta riittänyt kovin moneen korttiin. Leikit ja pelit houkuttelivat enempi! 


Komean korttikasan saimme aikaiseksi illan aikana:

 

Korttien lisäksi minä askartelin tähtikoristeita vanhan kirjan sivuista.

Näin näitä tähtiä viime joulun alla eri blogeissa ja pistin ohjelinkin talteen. Kirjansivuista tehtynä tämä on mielestäni sopivan pelkistetty koriste. Tein kahdenkokoisia tähtiä, jotka liimasin peräkkäin niininauhaan, ja narun päähän laitoin puuhelmen. Mietin kyllä ensin, mihin ihmeeseen tällaisen tähtinauhan ripustan, mutta olkkarin ikkunalla verhon vieressä oli aika passeli paikka. Laitoin tähtinauhan siis verhonipsusta roikkumaan.


Tässä vielä säähän liittyen tähtikuvat. Kuvasin tähtikoristetta kahtena päivänä tuossa viikolla, ja kuvien oton jälkeen huomasin, että taustassahan on eroa! Lunta (räntää...) sateli yhtenä yönä sen verran, että maa oli hetken valkoisena. Valkoinen maa pysyi ehkä päivän.

 

Lyydian lämmitin

Ihastuin Lyydian lämmittimiin oitis, kun näin Tikrun postauksen ja kuvat. 

Pääsin lukemaan kyseisen Kotilieden (19/2011) kampaajalla, ja tutkailin siinä samalla ohjetta tarkemmin. Ja pakkohan se lehti oli hankkia itselle! Ohje jäi hautumaan, ja jäin oikeastaan pohtimaan vain sitä, mistä langasta voisin kyseisen setin toteuttaa. Lankavarastoista kun ei nyt löytynyt sopivaa lankaa riittävän paljon (miksi muuten lankavarastoissa on paljon lankoja, mutta yksittäistä lankaa tai väriä ei ole kuitenkaan tarpeeksi...). Sittenpä sainkin tuliaisia Etelä-Amerikasta, ja tuliaisten joukosta löytyi jättimäinen vyyhti ihanan pehmoista luonnonvalkoista lankaa! Ja näin löysivät malli ja lanka toisensa.

Malli: Lyydian lämmittimet, kauluri, Kotiliesi 19/2011, Mari Muinonen

Lanka: Manos del Uruguay, Rittenhouse (oletettavasti, langassa ei ollut vyötettä)

Puikot: 4,5 mm

Sain langan poikaystäväni vanhemmilta, he olivat reissullansa poikenneet Montevideossa Manos del Uruguayn outlet-liikkeessä. Lanka oli n. 200 g vyyhdillä (ei muuten sisältänyt ainuttakaan solmua ja oli ihan sääli katkaista keriessä lanka, kun kerästä olisi muuten tullut aivan valtava ja hankala käsitellä!), ja langassa ei tosiaan ollut vyötettä tai muita tietoja. Eri lankaliikkeiden nettisivuja tutkailtuani ja vertailtuani lankaa kuvien lankoihin päädyin siihen, että tämän on oltava tuota Rittenhousea, eli 100 % merinovillaa.

 

Lanka on hieman ohuempaa kuin ohjeessa ollut Nepal, joten tein yhden mallikerran enemmän. Kaulurin leveys jäi silti hieman kapeammaksi kuin ohjeessa, mutta se ei haittaa. Tykkään ennemmin lähemmäs kaulaa tulevasta lämmittimestä, ja jäähän tähänkin nyt tuota väljyyttä.

Kiitokset nappikommenteista, päädyin näihin puisiin nappeihin! Ohjeen mukaan pitsireunan reikien olisi kuulunut toimia napinläpinä, mutta nämä puunapit eivät mahtuneet niistä läpi. Virkkasin reunaan kiinteitä silmukoita ja napinlävet, näin reunus myös tukevoitui hieman. Pelkkä pitsireuna olisi jäänyt vähän löperöksi. Ja viisi nappia riitti kuitenkin ihan hyvin.

Tänään on pitkästä aikaa ihanan aurinkoinen sää, vaan eipä yhtään jouluinen. Pikkupakkanen oli aamulla, mutta Hedda-myssy ja uusi kauluri olivat hieman lämpöiset tälle säälle. Joulukorttitalkoot on luvassa piakkoin, eiköhän se joulutunnelma siitä nouse!