Ja paketeista kuoriutui

Joulu on juhlittu, paketit avattu, jouluherkut syöty ja nautittu lomailusta. Loma jatkuu vielä pohjoisen kierroksen jälkeen kotioloissa.

Muutamia joululahjoja tein itse, tässäpä ensimmäiset niistä.

Äiti, mummi ja anoppi saivat samanhenkiset korut isoäidinneliöriipuksella. Korurasia on taiteltu tapetinpalasesta.

 

Äidin ja anopin korut on pujotettu koruvaijeriin kera puu- ja siemenhelmien. Lukko ei näissä kuvissa näy, mutta laitoin sellaisen salpalukon molempiin.

Helmiä on vain vähän matkaa isoäidinneliön molemmin puolin. Mielestäni näin tuli aika tyylikäs, ja toisekseen helmiä ei varastoissani olisi riittänyt kahteen koruun koko matkalle.

 

 

Mummille tein vähän erilaisen version napeista. Pujottelin nappeja ja mustia siemenhelmiä vuorotellen, ja keskelle sijoitin isoäidinneliön.

Isoäidinneliöt virkkasin ohuesta liukuvärjätystä kirjontalangasta 1 mm koukulla. Lanka on vanhaa perua käsityövarastostani. Kokoa neliöllä taisi olla n. 3 cm x 3 cm (en muistanut mitata...). Tärkkäsin neliöt erikeeperin ja veden sekoituksella. 

Koruvaijeria, lukkoja ja helmiä olen joskus ostanut Tiimarista ja napit löytyivät nappilaatikostani. En ole mikään koruekspertti, joten vaijerikoruissa käytin työvälineinä pihtejä, jotka meiltä löytyy työkalupakista!

Niin ja isoäidinneliöt valikoituivat koruihin ihan siitä syystä, että korujen saajista tulee isoäitejä ja isoisoäiti tässä keväällä!

Lahjat pakettiin

Joululahjat alkaa olla paketoituna, ja osa lähtikin jo postin kuljetettavaksi pohjoiseen. Paketeissa innostuin käyttämään mm. Kotoliving-lehden sivuja (sivuilla oikein lukee jotenkin, että leikkaa ja käytä askarteluissa!). Käytin myös Marimekon mainoslehteä, josta nappasin Helsinki-kuosia.

Osan lahjoista paketoin voimapaperiin, osaan käytin talteen ottamiani paperikasseja. Muutamaan laitoin nauhaksi satiininauhaa kässälaatikosta.

 

Pakettikorttien askartelussa olin niinkin luova, että leikkasin Kotoliving-lehden pakettikortit ja liimasin kartongille! Sanoisin, että kyseinen lehti on tullut käytettyä koko rahan edestä :)

Paketeista saattaa paljastua jotain itsetehtyä, mutta katsotaan sitä sitten joulun jälkeen!

Lopuksi maisemakuva keittiön ikkunasta. Ikkunan koristeena on tällaisia lumitähtösiä, ne ovat ohuita paperisia kaunokaisia, jotka kiinnitettiin suihkaisemalla vettä päälle. Maisema taustalla on onneksi muutenkin luminen!

Rauhaisaa joulun aikaa!

Joulun kortit

Taas on se aika käsillä, kun joulukortit on aika postittaa. Kortit on askarreltu, enää puuttuu postimerkit, ja ei muuta kuin korttinippu postiin!

 

Tämän vuotisten korttien esityöt tehtiin jo viime vuoden askartelutalkoissa, kun tein varastoon sydänpainatuksia, ihan varalta ja askartelun ilosta! Värit ja kangas olivat siinä kerran saatavilla, niin tein perunasta sydänleimasimen ja painelin monta riviä sydämiä. Jätin kankaan odottelemaan tätä joulua, aikeena tehdä joko kortit tai käyttää tilkut johonkin muuhun jouluiseen askarteluun tai ompeluun. Kortit näistä sitten tuli: tilkku liimattiin korttipohjalle ja ommeltiin tikkausta reunaan.

 

Koristetikkejä minun ompelukoneesta ei löydy, paria kukkakuviota lukuunottamatta, joten tyydyin suoraan ja siksakkiin. Olispa ollut hieno, kun olisi voinut ommella vaikkapa tällaisia tikkejä (Kotolivingin viime vuoden joulukalenterin numerot on hauskat)! 

Sydämiä ei riittänyt kaikkiin kortteihin, joten tein vihreästä puuvillakankaasta lisäksi kuusikortteja. Osaan korteista olen hyödyntänyt kierrätysmateriaalia: messuilta saatuja esitekansioita.

Jouluista tunnelmaa jatkan pistäytymällä tänään joulutoreilla. Luminen maisema on onneksi pysynyt, ja tuo osaltaan joulumieltä!

Jouluaskartelutalkoot

Pidimme ystäväni kanssa jouluaskartelutalkoot viime lauantaina. Mukana oli myös ystäväni 3-vuotias tytär. Ohjelmassa oli lähinnä joulukorttien tekoa. Oli kyllä mukavaa ja tehokasta askarrella porukalla, ja rupatella siinä samalla kuulumisia! Ja tietysti kahviteltiin välillä! 

Tässä kolmivuotiaan tyylinäytettä, kuinka kultaiset kynttilät liimataan tarkasti korttipohjalle:

Ja lopputulos on hieno. Kynttilät on tytön itse leikkelemät ja liekit äitinsä avustuksella tehdyt. Tämä kultapaperi löytyi askartelutarvikkeistani ja on ikivanhaa, tulipahan käyttöön vihdoinkin!

 

Innostuneimpia askartelijoita olimme ehkä kuitenkin minä ja ystäväni, pienellä askartelijalla ei tällä kertaa innostusta riittänyt kovin moneen korttiin. Leikit ja pelit houkuttelivat enempi! 


Komean korttikasan saimme aikaiseksi illan aikana:

 

Korttien lisäksi minä askartelin tähtikoristeita vanhan kirjan sivuista.

Näin näitä tähtiä viime joulun alla eri blogeissa ja pistin ohjelinkin talteen. Kirjansivuista tehtynä tämä on mielestäni sopivan pelkistetty koriste. Tein kahdenkokoisia tähtiä, jotka liimasin peräkkäin niininauhaan, ja narun päähän laitoin puuhelmen. Mietin kyllä ensin, mihin ihmeeseen tällaisen tähtinauhan ripustan, mutta olkkarin ikkunalla verhon vieressä oli aika passeli paikka. Laitoin tähtinauhan siis verhonipsusta roikkumaan.


Tässä vielä säähän liittyen tähtikuvat. Kuvasin tähtikoristetta kahtena päivänä tuossa viikolla, ja kuvien oton jälkeen huomasin, että taustassahan on eroa! Lunta (räntää...) sateli yhtenä yönä sen verran, että maa oli hetken valkoisena. Valkoinen maa pysyi ehkä päivän.

 

Monenlaista pientä

Reissussa oltu, ja seuraavaan reissuun jatketaan lyhyen kotivisiitin jälkeen. Jotain pientä on kuitenkin saatu aikaiseksi käsityörintamalla, jossain välissä. Seuraavaan reissuun sisältyy mm. hääjuhlintaa, ja häälahjaan lisäilin vähän omaa väriä.

Varsinainen lahja, pata, sai seurakseen reseptikirjan ja keittiöpyyhkeen. Reseptikirjaan kokosin valmiiksi muutaman sopivan reseptin ja askartelin kanteen kyltin. Pyyhkeen reunaan ompelin somisteeksi pitsiä ja ruutunauhaa. Kortti on askartelutaitojeni huippua: valkoinen kortti, johon liimasin tapetinpalasen!

Häiden lisäksi reissuun kuuluu kyläilyä kotipuolessa, ja tuliaisia lähtee mukaan.

Samalla kun ompelin häälahjapyyhettä, löysin varastojen kätköistä käsinkirjotun kangaspalasen, jota olen säästellyt sopivaa tarkoitusta varten. Huomasin, että se sopisi keittiöpyyhkeen koristukseksi, ja ompelin siis toisenkin pyyhkeen. Kirjottu kangas oli alunperin ilmeisesesti tarjottimen tmv. seinäpidikkeen toinen osa (eli sellainen, missä kahdella nauhalla roikotetaan tarjotinta), ja tämä on lähtöisin mummin ja papan jäämistöistä. Ja kun sopivaa pitsiä löytyi varastosta, en voinut jättää sitä laittamatta kaveriksi.

Puikoilla on ollut viime aikoina sukkia, niitä kun on helppo pitää mukana reissun päällä, ja viimeisimpänä valmistuivat nämä.

Malli: Bones (Neulekirjasta) omin sovelluksin (ja virhein!), aloitin kärjestä ja tein peruskantapään

Lanka: Zitron Trekking Pro Natura, itse värjätty (tein värjäyskokeiluja joskus taannoin, mutta värit jäi jotenkin vaisuiksi)

Puikot: 2,5 mm

Ajattelin tarjota näitä sukkia mummille, toivottavasti koko on sopiva (luulisin kyllä, että on).

Vielä lopuksi on pakko hehkuttaa vetoketjuonnistumista! Hankin viime kesänä piilovetoketjupaininjalan, jota pääsin nyt vasta testaamaan, ja hei, se toimii oikeasti! Ei tarvittu mitään ylimääräistä säätöä, kun mekon vetska oli siististi paikallaan. Itse mekosta lisää myöhemmin.

Keväinen värisuora kaulalle

Kevät on ihan nurkan takana, siitä antaa viitteitä pitenevä päivä ja ihana keväinen auringonpaiste! Viimeisin MaMa-haaste liittyikin tähän hetkeen: kevään värisuora, eli keltainen, vihreä, vaaleansininen ja -punainen, ja toteutustapa muuten vapaa. Minun värisuorani on tällainen:

Haaste aiheutti minulle vähän miettimistä, kun en ole lainkaan sinisen ystävä, ja harvoin tulee muillekaan tehtyä mitään sinisen sävyistä. Turkoosia toki olen käyttänyt, ja sitä olisi löytynyt yksi fleecepalanen. Mahdottoman suuria materiaalivarastoja tutkittuani löysin kuitenkin jotain pientä, nappeja! Ja niistä syntyi keväinen koru.




Korussa on värisuoran värien lisäksi valkoisia nappeja, sillä värinappeja ei olisi riittänyt ihan koruksi asti. Kaikki napit, kukkanappeja lukuunottamatta, ovat käytettyjä paidannappeja. Kukkanapit olen ostanut joskus muinoin jotain lastenvaateompelusta varten, mutta en ole näköjään tarvinnut kaikkia.




Kukkanappeja on siis kaksi, toinen on takana lukon virkaa toimittamassa ja toinen tuossa keskellä edessä. Tein korun virkkaamalla vaaleanvihreää kirjontalankaa nappien läpi, virkkuukoukku oli 1,0 mm. Toiseen päähän virkkasin pienen lenkin, joka toimii "lukon" vastakappaleena.




Tykkään kyllä korusta, ja innostuin tämän tekemisestä. Näitähän voisi tehdä lisää, jos vain nappeja (siis kivoja) olisi enempi!

Sydämellistä sisustusta

Täällä on nautittu aurinkoisesta kevätsäästä, hiihtolenkillä tietysti! Johan näitä pakkasia olikin pitkä putki. No, pakkasella on aikaa tehdä sisähommia, ja niinpä otin ompelukoneen esiin ja surauttelin nopean sisustusjutun.




Kaikki lähti tuosta virkatusta sydämestä, jonka sain ystäväni viime kesäisistä häistä mukaan. Hääjuhlissa kattaukseen kuului ystäväni mummun virkkaamat sydämet, joihin oli kiinnitetty nimilappu, ja sydämen sai jokainen ottaa mukaansa. Minulla oli pellavakangasta kangasvarastoissa ja siihen sopiva ylimääräinen puuvillapellavainen keittiöpyyhe, joista sitten ompelin korin. Sydämeen pujotin vielä ruskean satiininauhanpätkän koristeeksi.



Kori sopii keittiön avohyllyyn juuri sopivasti, ja sinne saa sitten heitellä kaiken sälän, mitä aina kertyy pöydännurkille. Eli tämä on oivallinen jemmakori! Tosin tässä on nyt vielä sellainen ongelma, että tämä on vähän lörppä, kun minulla ei ollut tukikangasta tarpeeksi, että olisin sitä laittanut tueksi. Ehkä kehittelen jonkun pahvikehikon sisälle pitämään korin kuosissaan. Tai ehkä se pysyy pystyssä kun sen täyttää sillä sälällä!



Ja koskapa miellän tuon virkatun liinan pitsiksi, niin osallistun tällä myös tämänkertaiseen MaMa-haasteeseen, missä teemana oli pitsi. Tämä oli aikomuksenani tehdä jo edelliseen haasteeseen, minkä teemana oli sydän, mutta jotenkin en ehtinyt ompelukoneen ääreen haasteen aikana!

Arjen askareita helpottamaan tekaisin täältä napatun idean virittämänä tällaisen kortin tiskikoneen kylkeen:





Ja vielä lopuksi vilaus, mitä puikoilla on pyörinyt jo tovin.




Loppukiri olisi nyt paikallaan, kun nämä viime syksyisten käsityömessujen langat olisi tarkoitus saada kudottua ennen ensi viikonlopun käsityömessuja! Lanka on Cascade 220, ja on kyllä miellyttävää kudottavaa.

Fanipipo pienelle

"Kun Kärpät pelaa, niin tolpissa soi..."!




Serkkuni sai tyttären ihan hiljattain, ja olin jo varautunut hyvissä ajoin uuden tulokkaan lahjaan. Kärppäpipohan se pitää olla, tulevalle oululaiselle! Serkkuni on ollut Kärppä-fani lapsesta saakka, ja muistaakseni pelannutkin junnuna Kärpissä, joten siitä se idea sitten lähti. En tiennyt etukäteen, onko tulossa tyttö vai poika, mutta päätin tehdä pipon joka tapauksessa.

Mutta helpolla en päässyt, kun logoa ei löytynyt googlettamallakaan ruutupiirroksena. Joten ei muuta kuin itse taiteilemaan kuvio ruutupaperille. Eihän tuo ihan kärpältä näytä, mutta värit on ainakin kohdillaan!




Ohje: Moda 1/2007, malli 57
Koko: 56 cm
Lanka: Le fibre nobili by Filatura cervinia, ja kärppälogossa ja tupsussa 7-veljes-jämiä
Puikot: 3,5 mm

Samanlaisen myssyn tein aiemmin ystäväni tyttärelle, ja vieläpä samasta langasta, tosin eri värisenä. Tähän kärppäpipoon tein vain erilaisen kiinnityksen: kudoin nauhat kolmen silmukan i-cordina.

Ja taas mallina toimi uskollinen (vaikkakin hieman laiskanlötkeä) koiraystäväni!




Näytänpä tässä samalla, mitä muuta näpertelyä on tullut tehtyä, tosin ei niin onnistuneesti. Tein villapaidan jämäpaloista kehyskukkaron, ja koska en ole aiemmin kehyskukkaroita tehnyt, ei lopputulos ole hääppöinen.




Villapaidasta on aiemmin tehty siskolle setti, ja paidasta oli vielä pieniä paloja jäljellä. Siitä sitten värkkäilin kukkaron, ja vuoreen pistin puuvillakangasta. Katsotaan, onko tästä käyttöön, hieman muotopuoli se on, vaikka ei ehkä niin selvästi kuvasta näe. Ehkä peruspuuvillasta saisi helpommin toimivan kukkaron aikaiseksi!

Yksi joululahjatilaus tuli tässä myös, ja sitä pitäisi nyt alkaa suunnittelemaan ja työstämään. Siskonihan sai joululahjaksi lahjakortin neuleeseen tai ompelukseen, ja hän päätyi tilaamaan Sylvin...

Kortteilua

Nyt on sitten joulukortit postittamista vaille valmiina! Joulukorttien idea on hautunut jo tovin mielessä, ja eilen sitten ryhdyin puuhaan. Tarvikkeet olin hankkinut jo aiemmin, että eipä se ollut kuin ryhtymisestä kiinni.




Sain keväällä äitiltä vanhoja pitsiliinoja mukaani, ja alkukesästä käytin yhden liinoista kellon taustaan. Yksi liina jouti käyttää sitten tähän korttimaalailuun, se kun ei väriltään ollut mitenkään silmää miellyttävä. Ja näiden maalailujen jälkeen siitä ei enää muuhun käyttöön olekaan!

Tein kortit yksinkertaisesti niin, että otin aina yhden korttipohjan työstettäväksi, iskin liinan sopivaan kohtaan ja suhautin kultaista tai hopeista spraymaalia. Punaisiin ja ruskeisiin kortteihin tuli kultaa ja mustiin hopeista. En kiinnittänyt liinaa mitenkään erityisesti, vaan siirsin sen aina uuden korttipohjan päälle. Vähän vastaavanlainen kortti-idea oli myös Kummitustalon joulukalenterissa, ja siellä on muutenkin kivoja jouluaskarteluvinkkejä!




Tämä musta on mun mielestä tyylikkäin, ja ihan harmittaa, kun tein näitä vain muutaman. Ajattelin kai ennakkoon, että musta on liian synkkä jouluksi!




Tästä kuviosta mulla tuli yhtäkkiä Marimekon Taikamylly-kuosi mieleen!

Mietin muuten näitä askarrellessa, miten pitsivoittoinen tämä käsityövuoteni on ollutkaan! Lähtiköhän tämä into joskus viime joulunalla virkkaamistani lumihiutaleista, vai mistä. Ja nyt olen ihastunut pitsivärkkäilyyn siinä määrin, että hankin jopa Pitsikirjankin, ja siellä sitä vasta ihania ohjeita ja ideoita onkin! Niin, ja laitoinhan minä vähän pitsistä joulutunnelmaa ikkunalaudallekin:




Joulutunnelmaa lisää tämä aivan valtava lumimäärä, mistä koko ajan uutisoidaan! Hiihtämässä olen jo käynyt viime viikolla tuossa kotiladulla, ja viikonloppuna laskettelemassakin, tosin pohjosessa. Toivottavasti tämä lumi pysyy kevääseen saakka!

Isompaa ja pienempää

Tein helmikuussa heräteostoksia netissä, Lankakauppa Kujeessa. Sinne oli tullut uutuutena erilaisia pinkin/vaaleanpunaisen sävysiä lankoja, ja mainittiin, että näitä värejä tarjolla vain nyt. Palasin sivuille monta kertaa ihastelemaan lankoja, ja mietin, ostaisinko vai enkö osta, ja miten paljon ja mitä sitten kutoisin. En ole aiemmin ostanut lankoja netistä, kun jotenkin niihin saa paremman tuntuman, kun pääsee hiplaamaan ja tunnustelemaan langan tuntua, ja näkee väritkin toisella tavalla. Mutta niin vain sitten klikkailin kassan kautta ulos, ja tilasin neljä vyyhtiä Cascade Pastazaa. Ja suunnitelmakin langoille kehkeytyi, mutta päätin odotella maaliskuulle ennen kuin starttasin, että saan langankulutuksen Lankahamstereihin.



Tällainen yläosa siitä langasta syntyi. Mikähän tämmöisen vaatekappaleen nimi sitten virallisesti onkaan!


Ohje: En käyttänyt suoranaisesti mitään yksittäistä ohjetta, vaan otin mallikuvion Suuren Käsityölehden numerosta 10/2007, ohje 25. Tämä malli löytyy myös Rowanin ohjevihkosesta numero 42. En halunnut kuitenkaan liehuvia hihoja, kuten tässä ohjeessa, joten otin mittoja Kotilieden 16/2009 ohjeesta Puolukkaraita-neulepusero. Hieman olisi saanut olla enempi mittaa puserolla, mutta lanka loppui just tässä kohdassa!
Lanka: Cascade Pastaza, 400 g
Puikot: 6,5 mm



Aloitin ensin puoli numeroa pienemmillä puikoilla, mutta kun olin saanut 200 g tuhottua, huomasin, että lanka ei tule riittämään millään puseroksi asti... Olin toki tehnyt mallitilkkuja monenkokoisilla puikoilla, ja vertailin niitä molempiin käyttämiini ohjeisiin. Eipä sitten auttanut muu kuin purkaa tekele ja vaihtaa taktiikkaa. Muokkasin aloitusta hieman ja vaihdoin puikot isompiin, ja jännitys oli koko ajan päällä, riittääkö lanka ja millainen puserosta tulee! Katsotaan, miten tämä käytössä toimii. Jos puseron pituus alkaa vaivata, pitää hankkia lankaa vielä yksi vyyhti, ja jatkaa pituutta. Yksi oma säätö näkyy muuten yllä, oikean kainalon alle jouduin kutomaan pari pienempää lehteä, ettei olisi tullut liikaa silmukoita sivusaumaan! Mutta tuo nyt on vain pieni kauneusvirhe, ei se ole niin justiinsa!



Väri on ihana, utuisen marjapuuronpunainen, tykkään! Lanka on 50 % lampaanvillaa ja 50 % laamaa, mielenkiintoinen sekoitus. Saa nähdä, miten langan pieni pörröisyys käyttäytyy, lähteekö siitä karvaa vaatteisiin tai muuta. Kutoessa lanka tiputteli karvoja, mutta ei haitaksi asti. Nyt vain talvi on kääntynyt kevääseen, ja voipi käydä niin, että käyttöä tälle puserolle on vasta ensi talvena.

Lankakauppa Kujeeseen olin kyllä tyytyväinen. Olin bongannut kehuja kaupasta jo aiemmin, ja tuli todettua hyvä palvelu nyt itsekin! Toimitus oli nopea, ja lankojen mukana tuli hedelmäkarkkeja yksi per vyyhti, sehän se kutojaa miellyttää :)

Mutta sitten otsikossa lupaamaani pienempään. Innostuin virkkaamaan lintusia, olisiko kevät ja pääsiäinen jo mielessä!



Virkkasin viisi lintua, joista yksi pääsi jo koristamaan oveani. Ohjeen löysin Neulovan Nartun blogin kautta, ohje siis täällä. Käytin Novitan Tennesseen jämiä sekä Anttilan puuvillalankojen jämiä. Silminä lintusilla on napit tai helmet.



Linnut pääsivät narsissin seuraksi ainakin toistaiseksi. Tuo narsissi on kyllä komea, sain sen pari viikkoa sitten ystävältäni ja olisiko se nyt viikon verran kukkinut. Ja vielä kukoistaa!

Riviin järjesty!

Eihän täällä mitään valmiita neuleita ole, e-hei! Mutta pientä tuunausta ja askartelua (=sisustusta) on tullut taas harrastettua.


Aikaisemmin esittelin kenkälaatikosta tuunaamani säilytyslaatikon (kuvassa vasemmalla), se on päällystetty vanhoilla Kotilieden sivuilla. Nyt sitten laatikko sai seuraa pienemmistä rasioista (kuvassa oikealla). Ne ovat siis vanhat Aino-jäätelörasiat, jotka ovat olleet vastaavassa käytössä ompelutarvikerasioina, mutta ilman kaunista pintaa. Matkalaukku ison laatikon päällä on kirppislöytö, ja pitää sisällään puuvillatilkkuja.



Päällystin toisen rasian Kotilieden sivuilla, sillä niitä jäi jäljelle aiemmasta projektista, ja toisen ruskea-vaaleanpuna-pilkullisella kankaalla. Kankaat ja lehdet on kiinnitetty Decoupage-lakalla. On se vain kätevä aine!


Taas löytyi hauskoja mainoksia Kotiliedestä, ja poimin osuvimman: "Itse ompeleminen on hauskaa", mainostaa koko perheen vaatteiden kaavoja. Jos yhtäkkiä ompeluinnostus lakkaa (esimerkiksi silloin, kun ompelukone ei suostu yhteistyöhön), voi kurkata rasian kantta ja yrittää motivoitua! Rasian kyljessä on kuva neulojan esiliinasta, jonka myös taannoin esittelin, pitihän se ottaa talteen! Rasiat pitävät sisällään erilaisia ompelutarvikkeita, tukikankaita, pitsejä ja nauhoja muun muassa.

Samaan syssyyn päällystin kansion samaisella pilkkukankaalla.


Tähän kansioon yritin mahduttaa kaikki tulostamani tai kopioimani neule- ja ompeluohjeet. Tuunausprojekti liittyi siihen, kun järjestelin ompelunurkkaustani uuteen uskoon. Pitihän kaikille tarvikkeille saada kivannäköiset säilytyssysteemit!

Bongasin myös yhden hyvän idean Pujoliivi-blogista: lasipurkin voisi täyttää jämälangoilla, jolloin se olisi aika värikäs ja hauska sisustuselementti. Ja tulipa mieleeni että voihan se inspiraatio jämälankojen käyttöön iskeä paremmin, kun langat ovat näkösällä!

Jämälangoista tulikin mieleeni, että ilmoittauduin Lankahamstereihin. Viime viikonloppuna lankalaatikkoa tuulettaessani tulin siihen tulokseen, että entiset langat olisi saatava kulutettua. Eihän mulla niin paljon lankaa ole kuin joillain muilla, mitä olen blogeissa nähnyt, mutta nyt on hyvä syy alkaa langanostolakkoon ja kuluttamaan vain omia varastoja!