Virkkailuja

Kaapin kätköihin oli hautautunut edelliskesänä aloitettu maton virkkaus. Se oli jäänyt muuttojen ja muun elämisen tiimellyksessä kesken, vaan paljon ei puuttunut. Niinpä matonvirkkuun muistaessani kaivoin sen esille ja viimeistelin työn.
 

 

Malli: Aura-matto, Kauhavan kangasaitta

Materiaali: kaksi lyhythihaista ja yksi pitkähihainen t-paita, värjätty Dylon-pesukonevärillä muistaakseni Tropical green

Koukku: 8 mm

Maton halkaisija: n. 60 cm

Aloitin projektin korin virkkauksella, ja tuolloin jo suunnittelin maton virkkausta! Leikkelin kuteita siis vanhoista värjätyistä t-paidoista, kuteen leveys oli jotain 1,5 cm.

Tein matosta sen kokoisen kuin kudetta riitti, eli halkaisijaltaan n. 60 cm. Tämä on ihan sopivan kokoinen kylppärin matto, vaikka kiva olisi ollut vähän isompikin. Nirkkoreunus ei mennyt vissiin ihan oikeaoppisesti, nyt kun mallikuvaa katson ja vertaan valmista mattoa. Mutta välttää näin!

Aiemmin virkkaamani kori sijaitsee myös kylppärissä, hoitopöydällä (siis pesukoneen päällä). 

Loppukesän auringonsäteitä

Keltaista ja aurinkoista putosi peitollisen verran puikoilta. Ei taida päästä enää tänä kesänä käyttöön, mutta jääköön odottelemaan ensi kesän piknikkejä tai leikkejä!

 
Kun näin tämän aurinkoisen peiton, ihastuin malliin, ja se jäi mieleeni pyörimään ja odottelemaan sopivaa hetkeä toteutukselle. 

Malli: Sunbreak
Lanka: Jacobsdals Beach, vuosikertalankaa jostain 90-luvulta
Puikot: 4,5 mm
Koko: n. 90 cm x 90 cm (ei pingottunut ihan tarkaksi neliöksi, mutta jotain tuonne päin kuitenkin)

Äidin lankakätköistä löytyi kassillinen keltaisia lankakeriä, jotka olivat aiemmin toimittaneet neulepaidan virkaa, mutta sittemmin purettu odottamaan uutta tulemista. Eihän se mitään laatulankaa ollut, mutta aivan kelpoa kamaa kuitenkin. Ja väri oli juuri passeli aurinkopeittoon, samoin langan merkki, Beach! Tietenkin kaikesta lankamäärästä jäi käyttämättä ainoastaan se ainut korkkaamaton kerä...

Aloitin peiton kutomisen joskus kevättalvella, mutta loppuraskauden aikana ranteisiini alkoi sattua paksuhkon langan kutominen, niin jouduin jättämään peitontekeleen reunoja vaille valmiiksi odottelemaan parempia aikoja. Nyt sitten vihdoin otin peiton taas työn alle, ja sain reunat tehtyä. En tehnyt ohjeen mukaista palmikkoreunusta, vaan parin sentin levyisen taitekäänteen. Mietin eri vaihtoehtoja, ja tällainen yksinkertainen malli sopi minun makuuni.

Poikkesin ohjeesta myös siinä, että en tehnyt peitosta suorakulmion mallista, vaan neliön. Arvelin, että toimii paremmin sen mallisena, ja toisaalta mietin langan riittävyyttä tätä suurempaan peittoon. Paitsi että sitä lankaa sitten jäi tuo korkkaamaton kerä ja lisäksi jotain nyttyröitä.

Ajattelin jossain vaiheessa, että peitto kaipaisi taustakankaan, ja mietinkin trikookankaan ompelemista taustalle. Jätin kuitenkin taustakankaan ompelematta, sillä arvelin sen vain turhaan rytistävän ja kurtistavan eläväpintaista neulepeittoa.

Toivotaan aurinkoisia elokuisia päiviä!

Ufohavainto

Tein siivousta lipaston lanka- ja tarvikelaatikoissa, niin sieltä löytyi useampia vuosia hautunut kudelma paperinarusta. Tästä oli aikanaan tarkoitus tulla paneeliverho, mutta kutominen taisi muistaakseni olla aika haastavaa ja raskasta, ja lisäksi lankavyyhti oli mennyt sekaisin, niin työ oli jäänyt kesken. Nyt päätin, että tästä keskeneräisestä ufo-työstä tulee valmista, tosin ei aivan sitä, mitä alunperin oli tarkoitus!

Kudottu kappale oli juuri sopivan kokoinen tyynynpäälliseksi, joten sellaisen siitä värkkäsin. Ei tarvinnut muuta tehdä, kuin päätellä silmukat, ommella kappaleet yhteen ja napit paikoilleen. Ja sisätyynyyn päällinen vanhasta lakanasta, koska se kuultaa harvan paperinaruneuleen läpi.
 

Kokoa tyynyllä on noin 45 cm x 45 cm. Lanka siis ohutta paperinarua, puikot 6 mm, kudottu aina oikein. Napit olen saanut äitiltä tuliaiseksi Saarenmaalta.

Tyyny sopisi värin puolesta myös sohvalle, mutta sohva on menossa vaihtoon niin pitää sitten mallailla, sopiiko uuteen sohvaan. Päiväunia tuskin kannattaa tällä tyynyllä nukkua, voipi tulla hauskat rannut poskelle!

Palapeitto

Jännä ja mielenkiintoinen kudottava oli tämä kuusikulmion mallisista tilkuista koostuva peitto. Ja sen verran koukuttavaa oli kutoa, että peitto valmistui hujauksessa!

Sain tosiaan lahjaksi kassillisen Novitan Jussi- ja 7-veljeslankoja ohjeena kutoa vauvalle jotain. Ensin kyllä mietin pitkään, että mitähän näistä lähtisin tekemään. Vauvalle kun ei viitsi näin karheasta ja paksusta langasta vaatetta kutoa. Peitoksi päätin sitten langat työstää, ja googlaamalla löytyi tämä hauska ohjekin.

Malli: Kesän lapsi, Ulla 2/2012
Langat: Novita Jussi, reilu 100 g per väri
Puikot: 4,5 mm

Hauskan mallista teki se, että tilkut kudottiin jonoksi sukkapuikoilla, ja seuraava tilkkujono yhdistettiin kutoessa edelliseen. Ja kun tilkku muotoiltiin kuusikulmioksi niin koko ajan oli toimintaa, joko lisäyksiä tai kavennuksia. Toki tässä tuli sitten pääteltävääkin, kun jokaisen tilkun jälkeen lanka poikki ja uutta väriä kehiin.

Kokoa peitolla on n. 70 x 100 cm. Tein tästä yhden tilkkujonon verran leveämmän kuin ohjeessa, kun kutoessa peitto näytti niin kapoiselta. Lankaa jäi vajaat kerät kutakin väriä, ja mietin, että kutoisinko vielä yhden tilkkujonon peiton reunaan. Eivät jäisi langanloputkaan varastoitumaan. Mutta katsotaan, saanko aikaiseksi!

Ihmeellisesti kupruileva peitto tasoittui, kun sen kasteli kunnolla ja pingotti hyvin!

Pikatikkejä

Tuli tarve nopeille viemisille, joten ei muuta kuin ompelukone laulamaan ja puikot kilkattamaan.

Ystäväni sai viikko sitten vauvan, ja vauvaa piti tietysti heti viikolla päästä katsomaan. Olin miettinyt viemisiä jo hyvän aikaa, mutta enpä ollut saanut mitään valmista aikaiseksi. Vauva siis pääsi yllättämään, vaikka ei kovin monta päivää etuajassa syntynytkään!

Tällaisen helistimen ompelin yhtenä iltana. Idea oli jo ollut muhimassa ja ohje valmiina, joten enää ei tarvittu kuin toteutus. 

Ohje ja kaavat löytyvät Ottobren ilmaisista netistä ladattavista ohjeista, tässä suoraan itse ohje. Kankaana käytin varastoistani löytynyttä fleeceä, valkoinen on normaalipaksuista ja harmaa vähän ohuempaa. Mustat silmät ja kuono ovat askarteluhuopaa. Tuo renkula oli vähän haastava ommella, kun sisäkaarre siis ommeltiin käsin. 

Toinen vieminen on toiselle ystävälleni, kun menen kyläilemään. Hänelle kudoin tiskirätin tassukuviolla, hän kun on koiraihmisiä niin tämä sopii minusta hyvin.

Kuvion olen löytänyt joskus jostain netin syövereistä, en muista enää mistä, niin en voi linkittää. Kuva toi heti mieleen kyseisen ystävän, joten otin idean talteen vastaisuuden varalle. Ja se vara tuli nyt! 

Lanka on Kiertin hamppu-puuvillasekoitetta, toimii oikein hyvin rättinä. Itselläni on vastaavasta langasta kudottu rätti ollut käytössä jo jonkin vuoden ja hyvin pyyhkii.

Sunnuntain ratoksi

Jatkoin viime sunnuntaina kesken jääneitä ompeluksia tänään. Viime aikoina on tuntunut siltä, että ainoastaan sunnuntaisin, etenkin sunnuntaina aamupäivän aikana, on innostusta ommella. Arki-illat alkavat olla jo hämäriä, eikä töiden jälkeen jaksa asettua ompeluhommiin, vaikka ompeluksessa ei olisi montaa saumaa jäljellä. 

Ompelu innosti nyt myös siksi, että olemme muuttamassa pian väliaikaisasuntoon, enkä tiedä, saanko sisustettua sinne ompelupistettä. Ja näiden lahjojen olisi voinut käydä köpelösti, jos en voikaan ommella uudessa asunnossa!

Ensimmäisenä esittelyssä kummipojan synttärilahja:

 

Autokangas on ostettu viime joulun lomareissulla Ottobren liikkeestä, ihan kummipojan syntymäpäivälahjaa varten. Mutta koska itse juhlapäivä on vasta marraskuussa, en ole tullut tehneeksi lahjaa aiemmin.

Autokangas näytti yksistään vähän vaisulta, niin lisäsin mustan trikootaskun ja mustat resorit hihansuihin ja pääntielle. Tasku on tikattu punaisella langalla. Paidan kaava on Suuri Käsityölehdestä, mutta en nyt muista numeroa. Tavallinen trikoopaidan kaava se oli.

Kangasta jäi jäljelle sen verran, että tein myös pipon. Reunaan myös mustaa resoria. Toivon mukaan 4-vuotiaalle kelpaa autopaita ja -pipo!

Lisäksi ompelin tilkkutyynyn loppuun:
 

Tyynyn kuvatilkut ovat siis ystäväni 4-vuotiaan tyttären piirtämiä ja minun ompelemia (aiemmin esitelty täällä). Tilkkureunukset syntyivät oman kangasvaraston tilkuista. Lisäksi keksin pistellä etupistoja kuvatilkkujen ympärille, näin ne tuntuvat erottuvan tilkkupinnasta paremmin.

Taustakankaaksi löytyi sopiva palanen pikkutilkuissakin esiintyvää ruskea-pinkkiä kangasta. En jaksanut ommella vetoketjua (=ei löytynyt varastoista sopivaa, enkä jaksanut/ehtinyt vetskakaupoille), enkä nappeja tai neppareita, joten ompelin tyynyn vain yläreunasta kiinni päällitikkauksella. Saahan sen purettua, jos tarvii pyykätä tyynynpäällinen.

Nyt meillä alkaa sitten tavaroiden pakkaaminen muuttoa varten: ompelukamppeita pakkailin jo näiden valmistuttua!

Tilkkuilua

Nämä aiemmin esittelemäni tilkut ovat odottaneet jatkotyöstöä, vaikka ideat ovat kyllä mielessä muhineet. Mutta eivät ole sitten ideat tekeytyneet valmiiksi asti, kumma juttu! Sunnuntaiaamun ratoksi ryhdyin vihdoin ompeluhommiin, kun olin jo sen verran saanut aikaiseksi, että olin leikellyt sopivia tilkkuja valmiiksi.

Tällaisen tyynynpäällisen puolikkaan sain aikaiseksi.

Ei ehkä oikeaoppista tilkkutekniikkaa, mutta jotain sinnepäin. Värien sommittelua en juuri tehnyt, katsoin vain, että samat kankaat eivät osuneet vierekkäin. Sellainen räsymattohenkinen tunnelmahan tästä tulee, mutta sopii kyllä jotenkin noihin ukkeleihin!

Kankaina käytin Marimekkoa (Keisarinna ja Silkkiuikku) sekä muita puuvillakankaita. Kankaat löytyivät varastostani ja sain pieniäkin paljoja käytettyä. Oikeastaan tuo vihreä pikkukukallinen on ainut, joka sopii tilkkuiluun pienen kuvionsa puolesta. 

Tilkut ovat kokoa viivottimen leveys x n. 7 cm. Ompelin tilkkuja pitkäksi jonoksi, ja sommittelin sopivasti kuvatilkkujen ympärille. Koko tämän kappaleen koko on 38 cm x 38 cm.

Nyt pitäisi vielä löytää taustakangas niin tyynynpäällinen on valmis. Toivottavasti kelpaa taiteilijalle tällainen tilkkutoteutus!

Mökkituliaisia

Vaikka kesäloma on ohi, niin yksi kesäinen mökkireissu on vielä tulossa. Menemme serkkuni upouudelle mökille saaristoon kyläilemään, ja ompelin pientä tuliaista viemisiksi, kassin ja patalapun.

Löysin Finlaysonilta Töölö-aiheista kangasta, ja se sopi kuin nakutettu Töölössä asuvalle serkulleni! Eipähän unohdu koti siellä mökillä oleillessa. En aivan saa kiinni kankaan kuosista, missä kohtaa Töölöä tuossa mennään. Toisaalta tämä on kiva kuosi, kun ei niin kirjaimellisesti esitäkään mitään tarkkaa kohtaa, kuten esimerkiksi Vallilan kankaat. Ja värityksestä tykkään, vihreä piristää kivasti graafista musta-valko-harmaata.

Kassi on kokoluokkaa 40 cm x 45 cm, otin mallia omasta toimivankokoisesta kangaskassistani. Kangas on tukevaa puuvillaa, joten sen uskoisi kestävän painavampiakin ostoksia.

Patalappuun otin myös kokoapuja omasta vanhasta patalapusta. Sisällä on tikkivanua, jota oli jäänyt jostain vanhasta päiväpeittoprojektista. 

Kuvassa näkyy pikkuinen kukka: rucola on päässyt kukintavaiheeseen!  

Kesällä on tullutkin ommeltua kovasti, varsinkin näitä nopeita ja pieniä ompeluksia. Ompelukonekin surauttelee nyt niin mallikkaasti, kun se kävi huollossa. Toki puikotkin viuhuvat, mutta nyt on vähän isompi projekti menossa (villatakki, pitää varautua syksyyn hyvissä ajoin!), joten sillä saralla ei ole vielä esiteltävää.

Kesäisiä värejä

Kummityttöni täyttää taas vuosia, ja mietin sopivaa lahjaa nuorelle tytölle. Päätin sitten ommella kesäisen olkalaukun kangasvarastoni Marimekko-kankaasta.

Kaavat ja ohjeet: Ottobren olkalaukkuohje

Kangas: Marimekon Samovaari markiisikangas ja vuorina Ottobren puuvillakangas

Kokoa kassilla on n. 30 cm x 30 cm.

Olen tehnyt samalla ohjeella aiemmin äidille kassin, ja se oli helppo ja nopea tehdä. Valitsin saman hyväksi todetun ohjeen, mutta sovelsin vähän. Muutin kokoa ja lisäsin kiinnitykseksi vetoketjun. Ja olkahihna on pelkistetympi kuin ohjeessa. Tässäkin kassissa on pikkutasku sisällä, samoin kuin äidin kassissa.

Vetoketju on kirppiskamaa ja löytyi omista varastoista. Ei nyt ihan samaa väriä ollut kassikankaan kanssa, mutta sopii silti värimaailmaan.

 

Minä olen vähän huono lahjanantaja, kun en kysele toiveita tai mieltymyksiä lahjansaajalta vaan ompelen mitä mieleen tulee. Sitten vain toivotaan, että lahjasta tykätään, edes vähän :)

Kokeilin tässä myös trikookuteen leikkelyä ja virkkausta, ihan pienen korin verran näin alkuun.

Keräsin vanhoja valkoisia (tai oikeastaan entisiä valkoisia...) t-paitoja kaapista ja värjäsin ne pesukoneessa Dylonin tropical-värillä. Ei ihan trooppinen väritys tullut, mutta kiva vihreä silti. Leikkelin t-paidat n. 1,5 cm leveäksi kuteeksi ja pyöräytin keriksi. 8 mm koukulla virkkasin Kauhavan kangasaitan ohjeita soveltaen korin kylppäriin. Mulla olis ajatuksena virkata kylppärin matto, ja ajattelin, että kokeilen ensin trikookuteen virkkausta pienemmässä mittakaavassa. Onhan se aikamoista urheilua, ja välillä ihan hampaat irvessä piti virkata paksua kudetta! No, kyllä minä varmasti sen matonkin vielä joku kerta virkkaan!

Niin ja sain tunnustuksen Heidiltä, kiitos siitä! Olen nyt tylsä, enkä jaa eteenpäin.

 

Aurinkoista vapunpäivää ja toukokuuta!

Kotikaupunki olkkarissa

Vallilan mallistossa on tänä keväänä toinen toistaan ihanampia kankaita, ja kun poikkesin kerran outlet-myymälässä niin sieltä tarttui mukaan parikin kangaspalasta. Helsinki-kangasta oli saatava ihan Designpääkaupunki-vuoden kunniaksi! Kankaasta loihdin pienenpientä uutta ilmettä olkkariin.

Ostin kangasta yhden kuviokerran verran, eli vajaan metrin, ilman mitään suunnitelmaa, mitä siitä tekisin. Pyörittelin kangasta ja päädyin sitten ompelemaan olkkarin työpisteen tuolin istuintyynyyn uuden päällisen sekä sohvalle tyynyn.

 

Tuoli on nahkainen Ikea-tuoli. Istuintyynynpäällinen oli vetoketjulla avattavissa, ja otin siitä mallia tähän uuteen. Alapuolelle laitoin Vallilan Bulevardi-kangasta, mitä on jäänyt varastoihini pyörimään olkkarin taulun ja tyynyjen jäljiltä. Päällinen ei istu aivan niin hyvin kuin alkuperäinen, mutta en anna asian vaivata.

  

Tyynyjä ei ole sohvalla koskaan liikaa, joten tein myös Helsinki-tyynyn. Tämä pääsi Bulevardi-tyynyjen kaveriksi.

Meidän keittiössä

Meidän keittiössä on pieni ikkuna, johon on kiva vaihdella verhokappaa aina silloin tällöin, ja välillä jopa tekaista uusi. Ikkuna on sen verran kapea, että yksi kankaanleveys (140-150 cm) riittää kapan leveydeksi, ja korkeutta tarvitaan jotain 60-70 cm, joten uuden verhon hankinta ei ole suuren suuri investointi.

Kankaat löysin työmatkalla Oulusta kangaskauppa Modernicasta, jossa oli sopivasti loppuunmyyntiale meneillään. Hankin kangasta sen verran, että sain myös tabletit pöytään, eikä hankinta kirpaissut pahasti, kun kankaan metrihinta oli huikeat 5 euroa! Enpäs olisi tätä kauppaa löytänyt ilman ystävän avustusta, kiitos vain ostoskierroksesta ja seurasta, Hety!

Keittiössä punaisesta on tullut tehosteväri ruskean ja valkoisen kalustuksen seuraksi. Punainen on myös ollut aina lempparivärini. Näiden verhojen myötä punainen väri keittiössä lisääntyi vähäsen.

Ompelukoneharjoituksia

Tunikan valmistuttua jätin ompelukoneen hollille, ja päätin vähän kokeilla koneen ominaisuuksia ja uusia tekniikoita. Lainasin ison pinon erilaisia ompelukirjoja (lähinnä tilkkutyö) ja niistä löytyi kaikenlaisia ideoita ja tietoa ompelukoneen eri mahdollisuuksista, ja innostuin vähän harjoittelemaan. Harkkojen lopputuloksena tuli pari valmista tuotetta. 

Tilkkutyökokeiluna tein pienen pussukan. Etsin kangaslaatikoistani tuohon pöllötilkkuun sopivanvärisiä puuvillakankaita, ja löysin myös passelia polvekenauhaa. Pöllötilkku on joskus käsityömessuilta ostettu, Naavalaisen valikoimaa.

Ei tämä ihan niin hienosti onnistunut kuin visioin, mutta kokeiluksi kuitenkin aika hyvä. Tarkoituksena oli leikellä tilkuista eri levyisiä ja sijoitella ne varta vasten vähän vinksalleen, ettei tarvisi kohdistaa saumoja, mutta aika lähelle ne meni. Ja nyt näyttää siltä, että vahingossa on mennyt saumat vinkkuraan!

Vetoketju oli vähän reilunmittainen, niin ompelin häntäpäähän yksivärisen tilkun. Vuorikankaana on kukkakangasta, ja silitin tilkkukankaan nurjalle puolen tukikankaan tukevoittamaan pussukkaa.

Tilkkukirjoissa ohjeistettiin tikkaamaan tilkut, ja laitoin sitten pöllötilkun reunoille oikein koristetikkauksen. No, lehtiköynnös ei ihan näytä samalta kuin ompelukoneen ommelvalikossa!

Pussukalla on kokoa jotakuinkin 21 cm x 21 cm. Pistän sen lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa kohdetta.

 

Kokeilin myös vapaata konekirjontaa hyvin pieneen (mutta tarpeelliseen) tuotteeseen: 

Tein lasinalusen olkkarin työpöydälle tietokoneen viereen, muuhun sisustukseen sopivasta kankaasta tietysti. Meillä on Vallilan Bulevardi-kankaasta taulun lisäksi myös sohvatyynyt, ja näistä jääneet jämätilkut pääsivät nyt hyötykäyttöön. Surauttelin molemmille puolille pientä tikkausta ja toiselle puolen uskaltauduin pyöräyttämään pikkulinnun puhelinlangalle! On muuten hauskaa tuo vapaakirjonta. Laitoin kangaspyörylöiden väliin molemminpuolin liimautuvaa tukikangasta ja ompelin reunaan useamman kierroksen suoraa ommelta. Eiköhän näillä harjoitteluilla voi siirtyä isompiin tikkailuihin!