Perusraitaa

Ompelurintamalla on kokeiltu ja testattu eri juttuja perusyläosiin. 

Omalle tyttärelle tein tuon oikeanpuoleisen bodyn. Sen tekemiseen vierähtikin aikaa, kun aina jotain muuta kiilasi väliin ja jotenkin noiden resoreiden ompelu ei innostanut. Vasemmanpuoleisen paidan tein siskontytölle.

Bodyn kaava: Ottobre 6/2012
Koko: 68 cm (mutta on reilu)
Kankaat: mustavalkoinen trikoo Nosh organics Puhde-puodista, resori ja hihansuiden trikoo Eurokankaasta, lintuapplikaatio leikattu puuvillakankaasta
Nepparit: 8 mm Prymin nepit Royal-tuotteelta

Halusin tehdä pääntielle jonkun halkion, ja päädyin sitten tällaiseen omaan sovellukseen pisarahalkiosta. Pääntie tuntui vielä ainakin kovin reilulta tyttärelle, että ehkä ei olisi tarvinnut lainkaan suurennosta.

Neppareiksi laitoin 8 mm pienet nepit, ja nyt kokeilin ekaa kertaa nepparipihtejä. Pihdit toimivat vallan mainioti, mutta näiden pienten nepparien kiinnittämiseen tarvii kahdet eri kannat ja niiden kanssa sai sitten vekslata eestaas. No, tulipa kokeiltua!

Mustavalkoista raitaa piristämään valitsin vaaleanpunaisen hihansuihin ja resoreihin. Löysin myös lahjaksi saadusta puuvillakankaasta sopivanvärisen linnun etumusta koristamaan. 

Paidan kaava: OB 4/2012
Koko: 74 cm
Kankaat: ruskea-valkoinen trikoo Ottobre-shopista, ruskea resori Eurokankaasta
Napit: Sinellistä muistaakseni

Siskontytölle tein siskolta saamastani trikoosta paidan. Kangaspalanen ei ollut suurensuuri, ja jouduin jatkamaan helmaa lisäkaistaleella. Sauma näkyy kyllä livenä, mutta kuvista ei juuri erota. 

Paitaan kokeilin valenappilistaa tällä ohjeella, ja täytyy sanoa, että kätevä tapa piristää yksinkertaista paitaa! Tosin olisi ollut parempi yksivärisellä kankaalla, mutta nyt ei ollut saatavilla sopivaa. 

Laiskuuttani ja kokeilun vuoksi käytin ompelukoneen hunajakenno-ommelta kauluksen, hihansuiden ja helman tikkaukseen. Vähän sekava ommel, mutta ajaa asiansa.

Että tällaisia kokeiluja! Nappilistaa kokeilen varmasti toistekin, samoin nepparipihtejä. Pikkuneppareita en välttämättä käytä, ja hunajakenno-ommelta harkitsen.

Epäonnisia neulomuksia

Nyt tulee juttua epäonnistuneista neulomuksista, lähinnä koko on mennyt näissä kaikissa pieleen. Aloitan kuitenkin tästä, mikä on vielä korjattavissa!



Näitä myssyjä kudoin jo aiemmin ja tein niitä vielä lisää. Tämä vaaleanpunainen myssy oli muuten sopiva uudelle omistajalleen, mutta hihnaa pitää vähän pidentää. No, se ei ole ongelma, mutta harmittaa tietysti, kun ei kerralla onnistunut. Ja tein ihan ohjeen mukaan, kerrankin... Kyseessä on siis Aviatrix baby hat ja lankana Novitan Bambu. Tässä myssyssä käytin 3 mm puikkoja (kun aiemmin olin tehnyt yhden 3,5 mm puikoilla). Nappi on minusta aika herttainen, se on kirppislöytö.

Sitten niihin epäonnisempiin:




Tässä on samaisesta Bambu-langasta kudotut myssyt, jotka värjäsin Dylon-konevärillä. Värjäystulos on loistava, tasaisen punaruskea. Mutta pesukonekyyti kutisti myssyt niin pieniksi, että eivät sovi pariviikkoiselle... Eikä edes hihnojen pidentäminen auta! Olin kuvitellut, että Novitan Bambu ennemminkin löystyisi ja venyisi pesussa, mutta näin ei todellakaan käynyt. No, en lannistu, annan jollekin lähipiirin tyttösten nukeille!

Mutta ei se epäonni tähän lopu. En saanut hamstraamiani bambulankoja kulutettua vauvan myssyihin, joten päätin tehdä itselleni pienen kesäliivin. Pieni siitä sitten tosiaan tuli:




Malli: Dropsin Pitsineuleliivi
Lanka: Novita Bambu, vaaleanpunainen värjätty Dylon-pesukonevärillä ruskeaksi
Puikot: 3,5 mm

Kudoin m-koon mukaan, kun tosiaan arvelin, että bambulanka venyy ja löpsähtää. Mutta kuten kuvasta näkyy, liivi ei mene kiinni ja kiristää kainaloista. Että näin. Pitänee kaupata jollekin pienempikokoiselle tutulle.

Malli oli kyllä kiva, ja ajattelin tehdä joku kerta sopivamman version. Tällainen olisi kiva hihattoman mekon kanssa kesällä.

Näin tällä kertaa, ehkä seuraavalla kerralla onnistaa!

Heijastuksia

Päivät lyhenevät jotenkin älyttömän nopeasti, ja joka aamu tuntuu edellistä hämärämmältä. Luntahan ei vielä täällä ole näkynyt, mutta saapa nähdä mitä ensi yö tuo tullessaan... Olen jo kaivanut kaikki heijastimet ja sijoittanut ne eri takkeihin, että varmasti näkyisin liikenteessä! Yksi akuutti heijastintarve kuitenkin oli, nimittäin bussikortin kotelo. Vanha kotelo oli teipattu joka kulmasta ja just tässä syksyn korvilla heijastinpuolikin vielä hajosi (se oli tuossa vasemmanpuoleisessa kannessa).




Tosi sujuvaa liikennettä, jos bussikuski ei näe, että yritän päästä kyytiin :) No, ei muuta kuin tilkut hyötykäyttöön ja ompelukone surisemaan.




Aiemmin vilauttelin Marimekon mallitilkkuja, mitkä löysin loppuunmyynnistä. Niistä tähän työhön valikoitui mustavalkoinen tilkku, Taikamylly nimeltään. Kuvio on tosin niin iso, ettei siitä näin pienessä jutussa selvää saa. Leikkelin heijastinnauhasta sopivia paloja valkoisiin kuviokohtiin ja ompelin kiinni. Nämä heijastinkankaat ei varmaankaan vastaa kaikkia heijastinvaatimuksia, mutta uskoisin, että on tyhjää parempi kuitenkin.




Kotelossa on kaksi taskua sisällä, kun on kaksi matkakorttiakin. Kotelossa on nappikiinnitys ihan varmuuden vuoksi, ettei kortit sieltä sitten tippuisi vaikka käsveskan uumeniin.

Samalla kun ompelukone ja heijastinnauha oli esillä, tein toisenkin heijastimen.




Tämän annan eräälle kohta kaksivuotiaalle autofanille! Ompelin kahdelle huopaympyrälle (musta ja harmaa) autonmalliset kuviot heijastinnauhasta ja renkaiksi löysin nappivarastoista sopivat napit. Hakaneulan laitoin kanttinauhalenkkiin, jonka ompelin huopaympyröiden väliin. Reunan siksakkasin umpeen.

Nämä nyt oli tämmöisiä välijuttuja. Puikoilla on paljon meneillään, isompaa ja pienempää, mutta niistä sitten myöhemmin. Joulukin ihmeesti on jo mielessä, lahjaideat pyörii mielessä ja osa puikoillakin!

Ai niin, pyykkäysasia: pesin Minimalist cardiganini koneessa käsinpesuohjelmalla, ja se tuli ihan samanlaisena (mutta puhtaana!) pyykistä. Rowan Purelife Revive -lankavyötteessähän sanotaan, että käsinpesu, mutta päätin uhkarohkeasti kokeilla pyykkikoneen käsinpesuohjelmaa, ja se toimi. Mutta tietysti pesukoneissa on eroja...

Kevättä ilmassa!

Pääsiäinen, kevään kohokohta ja katkos töissä puurtamiseen, oli ja meni. Mutta tulipahan nautittua pohjoisen antimista! Siellä oli vielä lunta, vaikka mittari näytti muutamaa plus-astetta koko ajan.





Näissä maisemissa lasketeltiin ja hiihdettiin. Kilometrejä tuli lomalla sen verran, että 200 km ylittyi (siis tämän kauden aikana)! Aiemmin en ole hiihtokilometrejä laskenut, joten ei voi vertailla, mutta veikkaan, että näin paljon ei ole aikaisempina vuosina tullut hiihdettyä.

Neuleaiheista juttua ei tällä kertaa ole luvassa, sillä pääsiäisenä siskolle valmistunutta kaulahuivi ei ehditty kuvaamaan (hiihtokiireitä!). Jospa parin viikon kuluttua sisko, huivi, kamera ja minä kohtaisimme, niin voisin esitellä tuunaushuivin. Ja yritän saada Henley-takkini valmiiksi ennen kesää! Sen jälkeen luvassa on vanhempien neuleiden korjausprojekteja, sillä muutama paita on jäänyt pitämättä syystä tai toisesta, ja arvelen, että pienillä korjauksilla saan pidettävämpiä vaatteita.

Taidan alkaa puuhastelemaan keväisiä istutusjuttuja, kun täällä etelässä lumet hävisivät sillä välin kun poikkesin pohjoisessa. Tulppaanit meidän talon seinustalla olivat nousseet jo pintaan, vaikka viimeisiä lumenrippeitä vielä pihassa näkyykin!

Laatikon salaisuus

Edellisen postauksen loppukevennys antoi jo pientä vihjettä siitä, että täällä on puuhailtu vanhojen lehtien parissa. Löysin Kotilieden vuosimallia 1959 Hakaniemen hallin antikvariaatista. Siellä olen ennenkin selaillut vanhoja lehtiä miettien, mitä niistä voisi värkätä. Tämän lehden parhaimmat palat päätyivät sitten kenkälaatikon päällysteeksi!


Myynnissä olevat lehdet ovat pääsääntöisesti tosi hyvälaatuisia, mutta niissä on kuitenkin kivasti pientä vanhaa patinaa. Lehden artikkelit ja mainokset oli kyllä hauskoja!

Kenkälaatikon olin säilyttänyt "pahan päivän varalta". Suunnittelen pikku hiljaa ompelunurkkaukseni uudelleen järjestelyä, joten laatikot ovat tarpeen kankaita, lankoja ja tarvikkeita varten. Nappasin Kotiliedestä parhaimman oloiset mainokset, jotka sitten lakkasin kiinni decoupage-lakalla. Lakkasin vielä kertaalleen koko homman, kun olin saanut kiinnitettyä mainokset. Ja kanteen pääsikin asiaan kuuluvasti Singerin mainos! Tietysti kahvinjuojana piti ottaa mukaan myös kahvimainokset.


Varmaankin minun pitää käydä vielä liimapuikolla läpi nurjalle puolen menevät taitteet, kun ne ei oikein pysyneet lakalla. Muuten oli aika hauskaa puuhaa, ja jatkan todennäköisesti seuraavaksi Aino-jäätelörasioiden päällystämisellä! Niihin mahtuisi sopivasti kaikkea ompeluun liittyvää tilpehööriä, ja Kotiliedestä jäi vielä sivujakin käytettäväksi.

Mutta neulejuttu vielä: tänään ratkaisin mieltä vaivanneen neuleongelman, ja olen kyllä älyttömän tohkeissani!!! Mietin tässä vuoden alkaessa, että tälle vuodelle voisin ottaa projektiksi vanhan lankavaraston tuhoamisen, mutta alessa lupasin itselleni tehdä pieniä lankahankintoja! Minulla on Novitan Bambua ja Tennesseetä jonkin yläosan verran molempia hamstrattuna, mutta ei vielä ollut tarkkaa mielikuvaa, mitä niistä tulisi. Lisäksi hankin alesta Dropsin Alpacaa neuletakkia varten. Tulostin pari Interweave Knitsistä hankkimaani ohjetta, ja pähkäilin, kumman tekisin Alpacoista. Googlailin vähän, ja selvisi, että toisen voisikin tehdä Novitan bambusta, kun näin tämän toteutuksen. Eli, laatikossa inspistä odottaneet bambut pääsevät Printed silk cardiganiksi ja toinen IK:sta hankkimani ohje, eli Henley perfected, toteutetaan Alpacasta. No, Tennesseen kohtalo jäi vielä auki, mutta hei, eihän mulla ole kuin kaksi kättä, joilla kutoa, joten annetaan inspiksen vielä hautua :) Näissäkin on jo vähäksi aikaa tekemistä. Nyt siis mallitilkun tekoon mars!

Tavista vai luksusta?

Olen lueskellut mielenkiinnolla muiden neulebloggaajien mielipiteitä langoista ja lankalaaduista, ja mielipiteitä on (tietysti) monenlaisia. Olen alkanut itsekin pohtia, onko langalla ja sen koostumuksella merkitystä, vai ratkaiseeko vain hinta. Sitä olen myös miettinyt, mikä määrittää tietyn langan luksukseksi, onko se hinta vai langan koostumus tai sen värjäys. Käsinvärjättyhän maksaa aina enemmän. Niin ja siis mikä on se taviksen ja luksuksen raja? Välillä ihmetyttää, voiko joku lanka oikeasti maksaa niin paljon kuin maksaa, ja raskiiko sitä hankkia, ja jos hankkii, raskiiko siitä tehdä mitään, jos vaikka tekele epäonnistuu. Välillä sitä taas sortuu ostamaan hintavia sukkalankoja, ja nehän on "vain" sukat, voisi joku ajatella. No, tätä lankafilosofiaa voisi jatkaa äärettömiin...

Nyt minulla on kuitenkin tuoretta käyttökokemusta parin lankalaadun erosta. Tein syksyllä myssyn ja kaulurin ihanaisesta (ja hintavasta) merinovilla-alpakka-silkkisekoitteesta. Kauluri ei kuitenkaan sovi toisen takkini kanssa käytettäväksi, kun kaula-aukkoon jää paljasta pintaa, joten tein pitkään haaveilemani Lacy Baktuksen pipon kaveriksi. Valitsin langan oikeastaan vain värin (ja ehkä edullisen hinnankin) perusteella, ja lanka on koostumukseltaan villa-polyamidia. Tänään huivin ensikäytöllä sain kokea sen ongelman: se kutittaa vähän ja on aika jäykkis eikä silleen lörpsähdä mukavasti kaulalle. Myssy sitä vastoin ei kutita yhtään (eikä kaulurikaan, silloin kun toisen takin kanssa olen sitä pitänyt), ja se asettuu päähän mukavasti ja lämmittääkin vaikka siinä on pitsikuvio. Villa-polyamidi ei mun mielestä sovi huivilangaksi, mutta voisin kuvitella käyttäväni lankaa vaikkapa sukkiin ja lapasiin. En voi sanoa pitäytyväni tästä eteenpäin vain luksuslangoissa, koska uskon, että tavislangoillekin on paikkansa, pitää vain oppia näköjään kutomalla, mihin mikäkin lanka passaa. Mutta sen verran kuitenkin olen katsonut ja katson edelleen, mitä lanka pitää sisällään. Täyttä akryylia en osta, enkä sellaista lankaa, missä tekoaineita on enemmän kuin villaa/puuvillaa tms. luonnonmateriaalia.

Mutta tässä siis Baktus.


Ohje on tämä. Voin kyllä ajatella tekeväni huivin uudelleen jostain toisesta langasta. Malli oli aivotonta aina-oikeinneuletta, piti vain muistaa lisäykset ja kavennukset ja pitsikuvio!
Lanka: Gjestal Maija, 100 g
Puikot: 3,5 mm

Ja vielä loppukevennys vuoden 1959 Kotiliedestä:


Olenko ainut, jolla ei vielä ole tällaista neulojan esiliinaa :)

Muistiin itselle

Edellisen postauksen Rinsessa-pipo oli kudottu puikoilla 3, ja pipo oli saajan mukaan sopivan napakka, jopa edellisvuotista napakampi. Tästä voisi päätellä, että edellisvuotisen tein 3,5 mm puikoilla :) Pienemmät puikot eivät heikentäneet tulosta, vaan ilmeisesti juuri päinvastoin. Joten tämä on muistettava: Novita Woolia kolmosen puikoilla!

Toinen seikka Woolista. Sitä ei kannata käyttää sukkiin. Ehkä vauvoille ok, kun eivät kävele, mutta kävelevän kansan sukkiin ei sovi. Tein vuosi sitten itselleni raitasukat: vihreää ja vaaleanpunaista Woolia ja valkoista Nallea. Sukanpohjissa vihreät ja vaaleanpunaiset raidat kaipaavat paikkausta jo nyt vuoden käytön jälkeen, valkoiset eivät.. Nallessahan on vähän polyamidia vahvikkeena. Miksi, oi miksi ajattelin, että 100 % villa on ihan ok sukkiin??? Vihreä sävy oli Woolissa niin paljon parempi kuin Nallessa, ja sitä oli sopivasti varastossa. En ole yhtään innoissani paikkaushommista, osaankohan edes. No, jää viimeiseksi tekemisten listalla, tässä on paljon muita juttuja etusijalla!