Mekkoja helteeseen

Ompelin tyttärelle pari kesäistä mekkoa. Nyt niitä onkin kiva pitää, kun käyttäjä ei kompastu helmoihin vaan kohta jo juoksee helmat paukkuen! Ja kesämekoille on näillä keleillä ollut käyttöäkin jo, molemmat pesusta tulleina kuvattu.

Tämä mekko oli alunperin valkoinen tyynyliina. Olin jo aikaa sitten värjännyt sen punaiseksi ja ajatus oli jo tuolloin, että päätyy joskus mekoksi. 

Tyynyliinan reunassa toisella puolella oli kirjailu, jonka halusin mekon helmaan. Kirjailu on siis etukappaleella, takakappaleen helma on vain käännetty. Leikkasin mekon ihan summittain, pientä ohjeistusta löytyi täältä. Kaula-aukkoon on taitettu nauhakujat, ja leikkasin tyynyliinan lopusta vinokaitaletta nauhoiksi, jotka solmitaan rusetille olkapäille. 

 

Toinen mekko on viimeisimmästä Ottobresta (3/2014), omilla kuviokokeiluilla höystettynä.

 

Ihastuin malliin, etenkin hihalipat on hauska yksityiskohta. Mekko näyttää kuvassa lyhyeltä ja leveältä, mutta on se oikein passeli käyttäjälleen!

Hienoja applikaatioita olen nähnyt monissa blogeissa, mutta ehdoton ykkönen on Mutturalla-blogi, ja etenkin nämä Riimikissa-toteutukset ihastuttivat. Halusin kokeilla itsekin jotain applikointijuttua tyttären vaatteeseen, mutta koska en osaa piirtää mitään kivoja kuvioita, käytin valmista. Tämä hiiri ilmapalloineen on peräisin 80-luvun Suuri käsityölehden silityskuva-arkilta, joka on pyörinyt matkassani jostain syystä! Kumpuileva maasto helmaan lähti siitä, että yksiväristä vaaleanpunaista ei ollut tarpeeksi mekkoon, joten lisäsin helmaan vähän samansävyistä maisemaksi hiirelle.

Applikointien tikkaukset on tehty suoralla ompeleella, mutta kovin suoraanhan ne eivät mene. Vaan eipä se kauempaa katsottuna käy ilmi!

 

Nyt vain nautitaan alkukesän auringosta!

Helmat hulmuten kohti kesää

Taas juhlittiin erään tyttökaverin yksivuotissynttäreitä! Ja koska kesää kohti mennään vauhdilla, paljastui lahjapaketista kesäinen mekko.

Kaavat: Ottobre 3/2013 trikoomekko

Kangas: Eurokankaan erittäin joustavaa ja mukavaa trikoota

Koko: 80 cm

Kysyin lahjan saajan äidiltä värimieltymyksiä, ja mieluisimmat kolme väriä löytyvät nyt tästä mekosta. Turkoosia sain mukaan vain napin verran, mutta sentään vähän!

Tämän mekkomallin kanssa tuskailin jo aiemmin, mutta nyt päädyin tekemään kaula-aukon ja hihansuiden rypytykset kuminauhakujalla ja kapealla kuminauhalla. Varsin toimiva ratkaisu. Tämä on siitä kiva malli, että toimii ensin mekkona, ja myöhemmin tunikana (niin kauan kuin kaula-aukko ja hihansuut antavat myöten).

 

Tein samalla kaavalla omalle tytöllekin mekon. Kankaat Ottobre-shopista ja Eurokankaasta. Hihansuissa kuminauhakujan tilalta ommeltu kumilankarypytys (siis kumilankaa ompelukoneen alalankana).

Kesällä mekot toimivat hyvin ilman bodya ja sukkiksia, ja väljä malli on varmasti mukava, jos hellekeliä pukkaa!

Nalletunika ja kaverit

Vuoden seuraavia 1-vuotissynttäreitä vietettiin viikolla, tällä kertaa siskontytön. Hänelle löysin osuvan kankaan, josta tein lyhythihaisen tunikamekon.

Arvelin mustavalkoisen kuosin olevan ainakin siskoni mieleen, ja turkoosi höystää kivasti kuvioita. Tein kaveriksi ruttulegginsit, vähän eri sävyisestä raitakankaasta jota löytyi kangasvarastostani, mutta eiköhän näitä voi kimpassa käyttää.

Kaavat: mekko OB 3/13 trikoomekko, jota muokattu matkan varrella; ruttulegginsit OB 1/14
Koot: mekko 80 cm, legginsit 74 cm
Kankaat: nallekangas Nanulta, raitakangas Nosh organics Puhde-puodista, mustat taskut ja reunukset omasta vanhasta t-paidasta

Mekon kanssa oli mutkia matkassa. Kaavan mukaan kaula-aukko olisi pitänyt ensin rypyttää joustonauhalla ja sen päälle ommella resorikantti. Se ei onnistunut sitten millään, vaikka kaksi kertaa sen tein, joten leikkasin kankaista ylimääräistä pois, ja tein kaula-aukon ja hihat ilman rypytyksiä. Kaula-aukkoon jäi silti vähän ylimääräistä, joten ompelin siihen pienen laskoksen ja laitoin päälle ohuesta satiininauhasta rusetin.

Mekko on vielä vähän reilu, mutta parempi näin! 

Innostuin tässä myös tuunaamaan tyttären kirppispaitaa.

Turkoosi paita tuntui jotenkin kaipaavan merellistä seuraa, ja valaskuvio löytyi viime kesän Ottobrestä 3/13. Kangastilkut on kiinnitetty ensin silitettävällä liimaharsolla ja sitten ommeltu suoralla ompeleella reunoista. Ja hei, kuvassa näkyvät auringonsäteet, joista pitkästä aikaa eilen saatiin nauttia!

Tilkkutaskuja

Kangastilkkuja kertyy ompelijalle samalla tavalla kuin kutojalle jämälankoja. Ja ommeltavaksi sopivia tilkkujahan ei raski heittää pois. Sitten vielä kun ompelija hamstraa kangaskaupan kesäalesta tilkkupussin eurolla, niin johan niitä tilkkuja piisaa! Nyt kuitenkin ompelin joitain tilkkuja menemään hieman Peppi Pitkätossu -henkisesti.

Taskumekkojen ehdoton kunkku on tämä perinteinen Marimekon taskumekko. Muitakin hienoja toteutuksia olen bongannut, esimerkiksi tämä. Tällainenkin mekko on hauska.

Mekko on toteutettu kokonaan kangasvarastoni kankaista. Tummanruskea velour sopii hyvin värikkäiden tilkkutaskujen pohjaksi. Ensin vain luulin, että velouria ei ole riittävästi, kun mallailin kaavoja, mutta hoksasin onneksi, että takakappaleen voi tehdä palasista, niin sain kuin sainkin kankaan riittämään!

Kaavat: yläosa Ottobre 4/2012 Snail walk -potkuhousuista, helmaosaan mallia tyttären pieneksi käyneestä mekosta
Kankaat: velour Metsolasta, trikootilkut Ottobre-shopista paitsi punainen trikoo Eurokankaasta
Napit: omasta nappijemmasta
Koko: 74 cm tai sinnepäin

Laitoin etukappaleen taskuihin vielä napit, jotta iloista ilmettä riittää. Henkseleihin löytyi samankokoiset eriparinapit, taitavat olla omien takkieni varanappeja.

Mekon taustalla on mummini tyttärelle virkkaama peitto.

Takakappale on siis leikattu kolmesta osasta, ja henkseleissäkin on saumat. Kaikki taskut on sijoiteltu sinne ja tänne, mutta nämä takataskut näyttävät vähän siltä, että olisivat vain huolimattomuutta menneet pikkuisen eri kohdille! 

Tein ruskeasta velourista myös housut, nämä tein itse asiassa jo ennen mekkoa, ja siksipä kankaasta ei meinannut mekkoon riittääkään.

Myös näissä on tilkkutasku takana. Olisi toki voinut tehdä siitäkin tuollaisen pyöreäreunaisen niin kuin mekossa. Housujen kaavana oli Ottobre 3/13 Summer sea -shortsit. Minulla oli valmiina koon 62 cm kaava, kun tein kesällä nämä housut. Käytin samaa kaavaa ja leikkasin muuten normaalit saumanvarat mutta lahkeisiin lisäsin muistaakseni 10 cm pituutta. Otin mittaa tyttären 74 cm housuista. Sopivat käyttöhousut tuli!

Lopuksi vielä puikolta pudonneet jalanlämmikkeet. Kudoin hahtuvalangasta tyttärelle sukat, siltä varalta, jos talvikelit joskus tänne eteläänkin ehtivät!

Malli: 26 silmukkaa, sopivan pituinen varsi, tiimalasikantapää, terä käyttäjän jalkaan sopiva
Puikot: 4,5 mm
Lanka: kehräysharjoituksista jäänyttä kaksisäikeistä hahtuvaa ja jämälankoja koristeiksi

Hahtuva onkin haastavaa kudottavaa, eräänkin kerran säikeet katkeilivat.. Mutta nopsastihan näin pienet sukat paksusta langasta tekee silti!

Nallemekko

Ystäväni tytär täyttää vuoden tällä viikolla, ja lahjan olen tehnyt jo tovi sitten. Kerrankin hyvissä ajoin, ettei viime tipassa tarvi lahjaa metsästää! Ajatus lähti rintataskun nalletilkusta, kun kangasvarastosta sattui löytymään siihen sopivaa vakosamettia.

Malli: Suuri Käsityölehti 5/2009, ohje 28 liivihame

Koko: 86 cm

Kankaat: Ottobren raidallinen vakosametti, kirppispaidasta yläosan alavarat, nalletilkku Naavalaiselta

Helppo ja nopea perusmekko, jota piristin etutaskulla. Ohjeissa taskua ei ollut. Ja kappas kun on mennyt ommel pikkusen vinoon, raidallisessa kankaassa sen sitten huomaa..

Jännittää vain se, sopiiko mekko yksivuotiaalle. Minusta kaava oli jotenkin kapeanoloinen, vaan kohtahan tuo sopivuus nähdään.

Ja lopuksi ihan muuta: meidän pihan omenapuu on täydessä kukassa!

Pikkupussukoita kesäväreissä

Kun ompeluintoa oli ilmassa, niin ompelin pikkupussukoita samalla. Näihin ei isoja kangastilkkuja tarvita, ja aikaakaan ei mene kauan, kun ryhtyy liukuhihnatuotantoon!

Pussukoissa on päälliskankaina farkkua, Ottobren vakosamettia ja Marimekon markiisikankaita. 

Vuorikankaana käytin erilaisia puuvillakankaita. Vetoketjuista yksi on kierrätyskamaa ja kolme on upouusia. Vakosamettipussukassa on norsunauhaa, jota löysin taannoin Ottobren myymälästä. Farkkupussukassa on virkattu pikkukukka ja nappi koristuksena. Pussukat lähtevät lahjaksi eräille tyttösille tulevana viikonloppuna!

Eka kuvassa muuten huippuhankinta, puinen lankarullateline, jonka löysin Annansilmät-aitasta. Erittäin käytännöllinen ja tarpeellinen kapistus, mutta myös kiva sisustuselementti!

Kesäjuhlan tuntua

Nyt sain vihdoin kuvattua mekon, josta vihjailin viimeksi! Kesälle siis osui kahdet hääjuhlat, joista toiset on jo juhlittu (lahjaa esittelinkin edellisessä postauksessa) ja toiset ovat tulevana lauantaina. Juhlia varten ompelin mekon. Oikeastaan kaikki lähti siitä, kun löysin kivanvärisen kankaan jo joskus keväällä Vallila Outletin tarjouskorista. Kangas ei ole Vallilan omaa mallistoa, ja ilmeisesti kyseessä on verhokangas, mutta en antanut sen häiritä!

Kaavat ja ohjeet: Joka tyypin kaavakirja 1, nro 7 yläosa, vinkkiä myös kakkososan yläosan ohjeesta nro 7, jossa samaiseen yläosaan oli lisää muokkausvinkkejä. Idean liehukkeeseen helman toiselle puolen sain viime kesänä ystäväni häissä näkemästäni mekosta. Helman leikkaus jatkuu siis suoraan sivulle lantion kohdalta ja löpsähtää siitä liehukemaisesti alas (hankala selittää, harmi kun en ottanut kuvaa niin, että helman rakenne näkyisi).

Kangas: puuvillasatiinia ja vuorina normaali vuorikangas

Taas samalla kaavalla mennään, mutta se on kyllä hyvä kaava, ja muokkausohjeet sille on monipuoliset. Enkä voi kuin ihmetellä mekon istuvuutta, vaikka en tehnyt mitään muutoksia kaavaan mittasuhteisiin vyötärön kohdalla! 

Kuvat on otettu parvekkeellamme, joten helma jää kyllä vähän varjon puolelle ja kaiteesta osuu muutenkin hölmöjä varjoja mekkoon. Ja juhlatunnelma ja juhla-asusteet puuttuvat!

Ja näin huomaamaton se piilovetoketju on käytännössä. Käytin piilovetoketjupaininjalkaa, jota edelleenkin ylistän, vaikka en vielä ole muihin ompeluksiin sitä ehtinyt käyttääkään! Vetoketjun yläreunaan laitoin vielä hakasen pitämään vetoketjuhalkion kurissa.

Jotain säätöä... Mutta hyvin se istuu silti, eikä purista tai kiristä! Kaula-aukosta halusin umpinaisen venepääntietyyppisen. Kaulakorua ei oikein tähän voi laittaa, eikä tarvitse. Yritin metsästää kesälomareissulla sopivan sävyisiä punaisia kenkiä ja laukkua kangastilkku kourassa, mutta eipä löytynyt. Jouduin tyytymään mustiin kenkiin ja mustaan laukkuun, mutta nehän nyt sopii aina.

 

Ja helma heilahtaa!

Tämä kuva on heinäkuisista häistä, siinä vähän juhlatunnelmaa.

Monenlaista pientä

Reissussa oltu, ja seuraavaan reissuun jatketaan lyhyen kotivisiitin jälkeen. Jotain pientä on kuitenkin saatu aikaiseksi käsityörintamalla, jossain välissä. Seuraavaan reissuun sisältyy mm. hääjuhlintaa, ja häälahjaan lisäilin vähän omaa väriä.

Varsinainen lahja, pata, sai seurakseen reseptikirjan ja keittiöpyyhkeen. Reseptikirjaan kokosin valmiiksi muutaman sopivan reseptin ja askartelin kanteen kyltin. Pyyhkeen reunaan ompelin somisteeksi pitsiä ja ruutunauhaa. Kortti on askartelutaitojeni huippua: valkoinen kortti, johon liimasin tapetinpalasen!

Häiden lisäksi reissuun kuuluu kyläilyä kotipuolessa, ja tuliaisia lähtee mukaan.

Samalla kun ompelin häälahjapyyhettä, löysin varastojen kätköistä käsinkirjotun kangaspalasen, jota olen säästellyt sopivaa tarkoitusta varten. Huomasin, että se sopisi keittiöpyyhkeen koristukseksi, ja ompelin siis toisenkin pyyhkeen. Kirjottu kangas oli alunperin ilmeisesesti tarjottimen tmv. seinäpidikkeen toinen osa (eli sellainen, missä kahdella nauhalla roikotetaan tarjotinta), ja tämä on lähtöisin mummin ja papan jäämistöistä. Ja kun sopivaa pitsiä löytyi varastosta, en voinut jättää sitä laittamatta kaveriksi.

Puikoilla on ollut viime aikoina sukkia, niitä kun on helppo pitää mukana reissun päällä, ja viimeisimpänä valmistuivat nämä.

Malli: Bones (Neulekirjasta) omin sovelluksin (ja virhein!), aloitin kärjestä ja tein peruskantapään

Lanka: Zitron Trekking Pro Natura, itse värjätty (tein värjäyskokeiluja joskus taannoin, mutta värit jäi jotenkin vaisuiksi)

Puikot: 2,5 mm

Ajattelin tarjota näitä sukkia mummille, toivottavasti koko on sopiva (luulisin kyllä, että on).

Vielä lopuksi on pakko hehkuttaa vetoketjuonnistumista! Hankin viime kesänä piilovetoketjupaininjalan, jota pääsin nyt vasta testaamaan, ja hei, se toimii oikeasti! Ei tarvittu mitään ylimääräistä säätöä, kun mekon vetska oli siististi paikallaan. Itse mekosta lisää myöhemmin.

Lisää mekkoja

Kerroinkin jo, että ompelutyömaallani on lisää mekkoja tekeillä, ja tämä toinen yksilö valmistuikin pian edellisen mekon jälkeen. Tämä mekko on vain paljon pienempi, toivon mukaan suurin piirtein vastasyntyneen kokoluokkaa. Toisaalta, eipä tuo lastenvaatteissa haittaa vaikka koko olisi reilu!




Tämän mekon annoin ystävälleni, joka saa vauvan tässä lähiaikoina. En jotenkin malttanut olla antamatta mekkoa jo etukäteen, samalla kun annoin edellisen postauksen mekon toisen ystäväni tyttärelle. Nyt voivat sitten tyttöset olla kesällä samanlaisissa mekoissa!




Kangas on tässäkin mekossa samaa Ottobren kangasta. Mittoja otin jostain vauvamekon kaavasta Suuri Käsityölehdestä. Molemmissa mekoissa on myös samanlaiset kukkanappikoristukset olkaimien kohdalla etukappaleessa.

Mekkojen rypytykset oli aika rasittavat tehdä. En tiedä, miten tuo oikeaoppisesti kuuluisi tehdä, mutta minä tein niin, että käytin alalankana kumilankaa, ja kiristin lankoja vielä lisää ompelun jälkeen. Rypytyksiä ei vain millään meinaa saada tasamittaisiksi, ja isommassa mekossa minulla katkeilikin langat muutaman kerran. En tiedä, onko mahdollista kiristää kumilankaa tarpeeksi jo samalla, kun puolaa sitä. Minulla se ei kuitenkaan onnistunut kerralla. Toisaalta tykkään tämänmallisista mekoista, kun näitähän voi pitää pitkään ja lapsen kasvaessa mekosta tulee tunika. Itselläni on myös vastaavanmallinen hellemekko (ei tosin itse tehty), ja se oli tosi mukava viime kesän helteillä! Väljä ja hulmuava, joka tilanteeseen sopiva.

Idean näihin samanlaisiin mekkosiin sain näistä muistoista:




Minulla ja serkullani oli vastaavanlaiset mekot pieninä tyttöinä. Mekot olivat tätini ompelemat, ja kangas on Marimekkoa. Kuvassa vietetään minun (oikeanpuoleinen olen minä) 2-vuotissyntymäpäiviä, ja serkkuni taitaa olla 7-vuotias. En kyllä muista tätä tilaisuutta, mutta tämä kuva on jäänyt mieleen!

Mekko-ompeluksia

Kevääseen kuuluu monia juhlia, seuraavana tietysti vappu. Ja juuri kun pääsiäisestä selvittiin! Ehdin muuten vielä viimeisille hiihtolenkeille mökillä pääsiäisenä, mutta hieman oli vähälumiset ladut..

Vapun jälkeen seuraakin joukko syntymäpäiviä, ja onhan siinä äitienpäiväkin. Syntymäpäiviä juhlistavat kummityttöni (11 v) sekä ystäväni tytär (3 v). Kummitytön pakettiin sujautan edellisellä kerralla esittelemäni retkipelin. Ystäväni tyttärelle taas ompelin kesäisen hellemekon (koska eikös se helle tule tänäkin kesänä!).




Mekon kangas on Ottobren mallistoa, Rovaniemen liikkeen viime kesäisestä loppuunmyynnistä. En silloin vielä tiennyt, mitä kankaasta tekisin, mutta oli vain pakko ostaa palanen, kun kuosi oli niin kiva! Ja tällaiseen kesämekkoon oikein passeli! Mekkoon otin kokovinkkiä Suuri Käsityölehden numerosta 5/2004, toivotaan että on sopiva 3-vuotiaalle. Toinen samanlainen mekko on mulla jo tekeillä, paljon pienempänä vain. Mutta siitä lisää myöhemmin!




Etukappaleessa olkainten kohdalla on kukkakoriste ja nappi. Virkatut kukkaset olen aikoinaan hankkinut Tiimarista ja sopivanväriset napit löytyivät nappilaatikosta.




Mekon kanssa sopii tietysti laittaa hiuksiin samaa sarjaa oleva pinni. Tein mekkokankaasta jojo-kukan, johon ohjeistusta löytyy esimerkiksi täältä. Koristeena on samanlainen virkattu kukka ja nappi kuin mekossakin. Pinni on ihan omista pinnivarastoista, kun nykyiseen lyhyeen hiusmalliin ei pinnejä juuri tarvita.

Tietysti kevään juhlijoille täytyy olla kortit, ja ne tekaisin samalla, kun ompelin mekkoa.




Ompelin kartonkikortteihin tuollaiset sutturakukkaset ihan vapaalla kädellä ja sellaisella vapaapaininjalalla (mikähän sen oikea nimi taas olikaan?). Tässä on kortit ainakin näille synttärisankareille, ja mahdollisesti yksi voisi olla äitienpäiväkortti vaikkapa mummille.

Osallistun näillä viimeisimpään materiaalientuhoamishaasteeseen, eli MaMa-haasteeseen nro 8, jossa teemana kun oli kevään juhla.

Siskon Sylvikin on vähän edennyt:




Seuraavaksi pitäisi tehdä laskelmia selkäpalmikon sijoittamisesta. Nyt vain houkuttelisi tehdä kaikkea kesäisempää!

Pieniä ja isoja palmikoita

Nyt pääsen esittelemään aiemmin vilauttamani tuotoksen! Tosin en malttanut odotella kauniimpaa kuvaussäätä enkä mahdollista kuvaaja-assistenttia, vaan räpsin otokset tylsästi parvekkeella itselaukaisijalla.

Tässä siis upouusi neulemekkoni:



Tämä on ollut jo pari päivää käytössäkin, sillä tykästyin tähän oitis!




Malli: Baby cables and big ones too (50 villapeikkoa), muokattuna mekoksi
Lanka: Cascade 220, väri 8400, vähän reilu 600 g
Puikot: 5 mm

Kaikki lähti siitä, kun syksyn tullen kauppoihin tuli erilaisia neulemekkoja, ja katukuvassa niitä vilisi tiuhaan. En kuitenkaan löytänyt sopivanväristä tai mallista mekkoa, joka vielä olisi ollut sopivaa materiaalia (en tykkää, kun kaupan neuleet sisältää niin paljon akryyliä tai muuta keinokuitua). Päätin sitten tehdä mekon itse, ja mallia miettiessäni päädyin sitten tähän Villapeikon malliin.

Mekko on ollut syksystä saakka tekeillä. Pistin langat tilaukseen Lankakauppa Kujeeseen Kädentaitomessuilla, syyskuussa näköjään on maininta aiheesta. Langat tulivat pian messujen jälkeen, mutta sitten tuli joululahjakudelmat ynnä muut, joten aloitus viivästyi. Mekon tekoa hidastutti myös se, että jouduin tekemään laskelmia silmukoiden suhteen, kun langan tiheys ei tietenkään täsmännyt ohjeeseen. Mutta seli-seli, nyt se on valmis!




Tykkäsin langasta, enkä yhtään ihmettele, että sitä kehutaan. Mukava ja joutuisa kutoa, värisävyjä on älyttömän paljon, eikä hintakaan ole huima. Värivalinta olikin vaikea, mutta päädyin tähän harmaaseen siksi, että siihen voi helpommin yhdistää eri värejä. Oranssi oli vahvana kakkosena.

Tein ensimmäistä kertaa näin ison vaatekappaleen ylhäältä alas kutoen, mutta se kyllä helpotti oikean istuvuuden saavuttamisessa. Sovitin mekkoa useita kertoja helmaosan edetessä, ja tein sen mukaan vartalonmuotoiluja. Helmasta halusin hieman a-linjaisen, eli jatkoin helman levennyksiä helman ainaoikein-neuleeseen saakka.




Ohjeessa oli pitkät hihat ja hihoihin tuli pitkät palmikot, mutta ne jätin tekemättä. Sitä vastoin helmaan tein yhden palmikon, sen toiseksi isoimman eli d-palmikon. Hihoista päätin tehdä tällaiset puolihihat.




Mekkoa voi käyttää sekä trikoopaitojen että kauluspaitojen kanssa. Mietin hieman, että olisin kutonut pienen pystykauluksen vielä, mutta ehkä se on sitten liikaa. Takakappale meinaa nyt kyllä valahtaa liian alas, toivottavasti se ei venähdä käytössä ihan hurjasti. Tietysti, kun istahtaa niin mekko venyy takaa alaspäin.




Tämä on ensimmäinen neuleeni tästä langasta, ja nyt jään jännittämään, miten se käyttäytyy käytössä. Tuleeko nyppyjä, tai jotain muuta ikävää. Toivottavasti ei!

Cascade-langat eivät jää tähän, vaan seuraavaa on jo tulossa:




Tästä Cascade 128:sta on tarkoitus kutoa siskon Sylvi. Väri on keskiruskea, maitokahvin ja kaakaon sekoitus, tosi kaunis sävy. Mallitilkku on kostutettu, joten näyttää todellista tummemmalta kuvassa. Tämäkin lanka tuntui ihanalta kutoa! Mutta katsotaan, miten homma etenee...