Joulun jälkeistä aikaa

Joulu tuli ja meni sitten ihan yhtäkkiä! Ja pohjoisen reissustakin on kotiuduttu. Pääsin hiihtämään kerran, ja nauttimaan lumisesta pakkasmaisemasta muutaman päivän ajan. Oli kyllä ankeaa laskeutua Helsinki-Vantaalle, kun maisemaa värittivät tulvivat vesialueet ja lumeton maa..

Kummilasten lisäksi muutama muukin sai itse tehtyjä lahjoja, mutta aika maltillisella linjalla on oltu tällä kertaa. Äitin paketin sisältö oli ihan äitin värimaailmaa.

Paketissa oli ensinnäkin Kotitiikeri-sukat:

Malli: Kotitiikeri ja Kulkukissa -sukat, Kotitiikeri-versiona (Neulekirja, Ilona Korhonen & Jenni Österman)

Lanka: Silkkivillan sukkalanka, vajaa 100 g (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g/420 m), värin nimeä en muista mutta syksyyn se viittasi, tosin kutoessa mulla tuli mieleen myös hillasuo!

Puikot: Varren taiteosa 3,5 mm, muut 2,75 mm

Koko: 38 paikkeilla

Kudoin sukkia jo kesällä automatkoilla, ja nopsaan ne valmistuivatkin. Päättelyt jäivät syksymmälle ja napit ompelin vasta joulukuussa. Säästelin jotenkin tuota lankaa ja jätin varren resorin aika lyhyeksi, siinä olisi saanut olla pituutta pikkasen enempi niin varren käänne olisi asettunut nilkalle paremmin. Sitten sitä lankaa jäikin aika reilusti yli! Kivat sukat näistä kuitenkin tuli, ja äiti näytti tykkäävän. Ainakin väri oli niin passeli kuin olla voi. Lanka on ostettu muutama vuosi sitten Tampereen käsityömessuilta, missä olimme äitin kanssa. Tulin ostaneeksi langan, kun äiti ihasteli sitä ja tykkäsin kyllä itsekin.

Sukkien lisäksi paketissa oli kaulanlämmikettä vähän samoissa väreissä.

Malli: Omaa sovellusta tästä mallista: silmukoita sopivasti ja ainaoikeaa kaulan ympäryksen verran, virkattu reunus ja napinlävet, toiselle reunalle napit

Lanka: Jämiä yhteenliitettynä paksulangaksi (mm. Kotitiikeri-sukkien jämät, Novitan Isoveli, Florica ja Aino, sopivan värisiä merinovillalankojen jämiä)

Puikot: 12 mm

Napit Tallinnan Karnaluksista.

Minusta tässä oli hauska idea se, että reunat sijoitetaan vinoon. Ja napit tuovat kivan lisän. Paksusta langasta kutoi kaulurin joutuin, meniköhän tähän pari iltaa. Sitten innostuin mallista, ja tein samantyylisen poikaystäväni äidille joululahjaksi (kuva jäi ottamatta kun paketti jo lähti, mutta se oli kudottu yksistään mustasta langasta ja napit oli punaiset), ja ystävälleni valmistujaislahjaksi.

Ystävän kauluri

Langat: Cascade Pastatza (kanervanpunainen) ja Gjestal Bris (harmaa)

Puikot: 6 mm tai 7 mm, en muista

Napit Tallinnan Karnaluksista

Tämän kudoin helmineuleena niin tuli vähän erilainen ilme. 

Mutta ei tässä vielä kaikki, minä en ollut ainut, joka antoi itse tehtyjä lahjoja! Minä ja siskoni saimme lahjaksi äitin tekemät todella kauniit hopeiset rannekorut.

Minun korussa on hopearenkaita ja kolme himmeää helmeä vai oliko ne jotain hiottuja kiviä. Koru koostuu muuten samankokoisista pienistä hopearenkaista. Siskolla oli vähän erilainen koru, hieno sekin. Äiti oli syksyllä käynyt hopeakorukurssilla, ja nämä siis valmistuivat siellä.

Nyt vietän vielä lomapäiviä tämän viikon ja sulattelen jouluruokia. Aion myös viettää osan ajasta ompelukoneen äärellä, kun poikkesimme Ottobren myymälässä (joka on täpötäynnä ihania kankaita sekä aikuisille että lapsille, ja nappi- ja nauhavalikoima on monipuolinen) ja sieltä tarttui matkaan ihanaa pellavaa ja vähän muutakin. Pellava on jo leikattu, että ei muuta kuin ompelemaan.

Pyyhkeitä jouluksi

Joululahjat on tehty, ostettu ja osa toimitettu postin matkassa eteenpäin. Pari työpäivää on jäljellä kunnes vihdoin pääsee vähän lomailemaan. Aattona matkataan pohjoisen hangille, siellä kuulemma jonkunlaisia kinoksia löytyy!

Tässä vaiheessa uskallan paljastaa itsetehdyistä lahjoista kummilapsilleni tekemät lahjat, mutta pitäydyn silti varmuuden vuoksi yksityiskohtia esittelevissä kuvissa :)

Kyseessä on kylpypyyhkeet, joissa lapsen nimi koristenauhasta ommeltuna, ja samaa nauhaa on lyhyissä reunoissa. Näiden alkuperäinen idea juontuu -70 -luvulta, jolloin äitini ja tätini tekivät vastaavia perheenjäsenille. Minäkin sain aikanaan omani. 

Kankaat ovat Eurokankaasta, kätevää 70 cm leveää pyyhefroteeta, joten käänteet tarvii ommella vain lyhyisiin sivuihin. Autonauha löytyi Itäkeskuksen Tikatasta ja vaaleanpunaraitainen nauha Nappitalosta. Raidallinen nauha oli sen verran kapeaa, että kokeilin ommella sen siksakilla, ja minusta se passaa hyvin tähän.

Oikein rauhaisaa joulunaikaa kaikille, nautitaan pyhäpäivistä!

Jouluaskartelutalkoot

Pidimme ystäväni kanssa jouluaskartelutalkoot viime lauantaina. Mukana oli myös ystäväni 3-vuotias tytär. Ohjelmassa oli lähinnä joulukorttien tekoa. Oli kyllä mukavaa ja tehokasta askarrella porukalla, ja rupatella siinä samalla kuulumisia! Ja tietysti kahviteltiin välillä! 

Tässä kolmivuotiaan tyylinäytettä, kuinka kultaiset kynttilät liimataan tarkasti korttipohjalle:

Ja lopputulos on hieno. Kynttilät on tytön itse leikkelemät ja liekit äitinsä avustuksella tehdyt. Tämä kultapaperi löytyi askartelutarvikkeistani ja on ikivanhaa, tulipahan käyttöön vihdoinkin!

 

Innostuneimpia askartelijoita olimme ehkä kuitenkin minä ja ystäväni, pienellä askartelijalla ei tällä kertaa innostusta riittänyt kovin moneen korttiin. Leikit ja pelit houkuttelivat enempi! 


Komean korttikasan saimme aikaiseksi illan aikana:

 

Korttien lisäksi minä askartelin tähtikoristeita vanhan kirjan sivuista.

Näin näitä tähtiä viime joulun alla eri blogeissa ja pistin ohjelinkin talteen. Kirjansivuista tehtynä tämä on mielestäni sopivan pelkistetty koriste. Tein kahdenkokoisia tähtiä, jotka liimasin peräkkäin niininauhaan, ja narun päähän laitoin puuhelmen. Mietin kyllä ensin, mihin ihmeeseen tällaisen tähtinauhan ripustan, mutta olkkarin ikkunalla verhon vieressä oli aika passeli paikka. Laitoin tähtinauhan siis verhonipsusta roikkumaan.


Tässä vielä säähän liittyen tähtikuvat. Kuvasin tähtikoristetta kahtena päivänä tuossa viikolla, ja kuvien oton jälkeen huomasin, että taustassahan on eroa! Lunta (räntää...) sateli yhtenä yönä sen verran, että maa oli hetken valkoisena. Valkoinen maa pysyi ehkä päivän.

 

Lyydian lämmitin

Ihastuin Lyydian lämmittimiin oitis, kun näin Tikrun postauksen ja kuvat. 

Pääsin lukemaan kyseisen Kotilieden (19/2011) kampaajalla, ja tutkailin siinä samalla ohjetta tarkemmin. Ja pakkohan se lehti oli hankkia itselle! Ohje jäi hautumaan, ja jäin oikeastaan pohtimaan vain sitä, mistä langasta voisin kyseisen setin toteuttaa. Lankavarastoista kun ei nyt löytynyt sopivaa lankaa riittävän paljon (miksi muuten lankavarastoissa on paljon lankoja, mutta yksittäistä lankaa tai väriä ei ole kuitenkaan tarpeeksi...). Sittenpä sainkin tuliaisia Etelä-Amerikasta, ja tuliaisten joukosta löytyi jättimäinen vyyhti ihanan pehmoista luonnonvalkoista lankaa! Ja näin löysivät malli ja lanka toisensa.

Malli: Lyydian lämmittimet, kauluri, Kotiliesi 19/2011, Mari Muinonen

Lanka: Manos del Uruguay, Rittenhouse (oletettavasti, langassa ei ollut vyötettä)

Puikot: 4,5 mm

Sain langan poikaystäväni vanhemmilta, he olivat reissullansa poikenneet Montevideossa Manos del Uruguayn outlet-liikkeessä. Lanka oli n. 200 g vyyhdillä (ei muuten sisältänyt ainuttakaan solmua ja oli ihan sääli katkaista keriessä lanka, kun kerästä olisi muuten tullut aivan valtava ja hankala käsitellä!), ja langassa ei tosiaan ollut vyötettä tai muita tietoja. Eri lankaliikkeiden nettisivuja tutkailtuani ja vertailtuani lankaa kuvien lankoihin päädyin siihen, että tämän on oltava tuota Rittenhousea, eli 100 % merinovillaa.

 

Lanka on hieman ohuempaa kuin ohjeessa ollut Nepal, joten tein yhden mallikerran enemmän. Kaulurin leveys jäi silti hieman kapeammaksi kuin ohjeessa, mutta se ei haittaa. Tykkään ennemmin lähemmäs kaulaa tulevasta lämmittimestä, ja jäähän tähänkin nyt tuota väljyyttä.

Kiitokset nappikommenteista, päädyin näihin puisiin nappeihin! Ohjeen mukaan pitsireunan reikien olisi kuulunut toimia napinläpinä, mutta nämä puunapit eivät mahtuneet niistä läpi. Virkkasin reunaan kiinteitä silmukoita ja napinlävet, näin reunus myös tukevoitui hieman. Pelkkä pitsireuna olisi jäänyt vähän löperöksi. Ja viisi nappia riitti kuitenkin ihan hyvin.

Tänään on pitkästä aikaa ihanan aurinkoinen sää, vaan eipä yhtään jouluinen. Pikkupakkanen oli aamulla, mutta Hedda-myssy ja uusi kauluri olivat hieman lämpöiset tälle säälle. Joulukorttitalkoot on luvassa piakkoin, eiköhän se joulutunnelma siitä nouse!

Nappivalinta

Nyt ollaan kuulkaas tiukan valinnan edessä, kun Lyydian lämmittimien osa 1 (eli kauluri) on nappeja vaille valmis. Nappilaatikostani löytyi useampia kivoja vaihtoehtoja, joita tässä mallailin:

Pinkinsävyiset mustalla höystetyt kantanapit metallisella keskustalla

Paidannappityyppiset kevyet napit, voisi sekottaa eri värejä, kun yhtä väriä ei ole kovin montaa kappaletta

 Puiset napit, Tallinnan tuliaiset (näitä on harmittavasti vain 5, ehkä juuri ja juuri riittäisi)

Vanhan roosan väriset koristeelliset napit

Onpa vaikea päättää näistä.. Ja nappivalintaa pohtiessa pitäis miettiä, mitkä napit mätsäis parhaiten muuhun vaatetukseen! No perusharmaan ja mustan takin kanssa käy kyllä kaikki. Mutta ehdotuksia ja suosikkeja otetaan vastaan!

Väri-ilottelua

Aiemmin syksyllä hankkimani Handun langat saivat hiljattain uuden muodon, ja minä siinä samalla kutoessa yhdenlaista väriterapiaa. Iloiset raitasukat piristivät jo tekovaiheessa ja varmasti käytössäkin!

Malli: perussukat kärjestä alkaen 64 silmukalla, tiimalasikantapää

Koko: 39 eli omaan kinttuun passeli

Lanka: Handun sukkalanka-duo (75% villa, 25 % polyamidi)

Puikot: 2,5 mm

Aikomukseni oli kutoa Vellamo-sukat, mutta ensimmäisen kirjoneuleosion jälkeen tarkastelin sukkaa, ja totesin että nämä langat eivät sovellu kirjoneuleeseen. Kuvio ei oikein päässyt oikeuksiinsa vaan näytti sekavalta, ja päätin sitten tehdä pelkkää neljän kerroksen raitaa koko matkan.

Tiimalasikantapää on mun jalalle sellaisenaan hieman ahdas, joten lisäsin ennen kantapään aloittamista yhteensä 12 silmukkaa joka kolmannella kerroksella, sukan molemmilla reunoilla kiilalisäysten tavoin. Ja vastaavasti kavensin samat 12 silmukkaa kantapään jälkeen. Näin sukat istuvat jalkaani oikein mallikkaasti.

Ajattelin kutoa langat viimeiseen senttiin saakka, ja käytin molempia värejä tasaisesti, siksipä kantapääkin on kaksivärinen. Mutta into kuitenkin lopahti ja varrelle tuli ihan sopivasti pituutta näinkin, niinpä lankoja jäi vielä pienet kerät jemmaan. Tykkäsin langasta ja etenkin näistä väreistä! Piristävät kummasti!

Ja näin syksyn hämärissä tarvitaan ehdottomasti heijastimia joka lähtöön. Kun näin tämän hauskan liskojengin, keksin että tätähän voisi käyttää myös heijastimeen. Alun perin ohje on siis kirjanmerkki.

Lisko pääsi kummipoikani syntymäpäivälahjan omatekoiseen osuuteen. Lanka on jotain 7 veljeksen vahvuista lankalaatikon kätköistä, koukku oli 3,5 mm. Heijastinnauhalla ompelemalla tein selän kuviot ja laitoin nauhaa vielä häntäänkin. Hieman huonostihan tuo lanka taipuu, kuvio on vähän hatara, mutta ehkä tuo asiansa ajaa. Virkkasin ainoastaan liskon vartalon ohjeen mukaan, kun en jaksanut tavata englanninkielistä ohjetta enempää. Virkkuusanasto kun ei ole niin hallussa englanniksi! Loput sovelsin omasta päästä, ja onhan nuo käpälät (hmm, onko liskolla käpälät..) hieman pienemmät eikä niin hauskat harakanvarpaat kuin ohjeessa. Laitan vielä hakaneulan tuohon liskon kaulan tuntumaan, millä sen saa kiinnitettyä takkiin. Toivottavasti se pysyy kolmivuotiaan touhuissa mukana!

Lahjalaukku

Äiti täytti pyöreitä vuosia, ja kakkukahvit juotiin männäviikonloppuna. Lahjaa ideoitiin pitkin syksyä siskon kanssa. Vanhat valokuvat pyöri mielessä koko ajan, ja mietin mitä niistä voisi värkkäillä. Päädyimme sitten yhteistuumin laukkuun, jonka kylkeä koristaa kuvakokoelma. Sisko vastasi kuvien hankinnasta (eli kävi vanhempien luota hakemassa salaa äitin vanhat valokuvat) ja minä lopusta toteutuksesta. Mainittakoon, että sisko hommasi lahjalaukkuun sitten muuta sisältöä!

Laukku kokonaisuudessaan on isohko viikonloppulaukku. Mökkikamppeiden pitäisi hyvinkin mahtua kassiin. Ajatuksissa pyöri tämä useissa blogeissa näkemäni viikonloppukassi, ja vinkkiä sainkin hyvin muiden toteutuksista. Kyseistä kaavaa ja ohjeita en hankkinut, vaan päätin tehdä laukun omasta päästä omilla kaavoilla. Kaavaa leikkelin hesarin sivusta, ja mallailin siitä passelia. Tosin vähän pienempi olisi kassi voinut olla, niin ei ehkä olisi noin lörppö.

 

Kankaat on Eurokankaasta, mustaa suht tukevaa puuvillaa päälliskankaana ja käsityöpuuvillaa vuorina ja kantokahvoina (musta loppui kesken). Välissä on huopakoviketta. Kuvat on tulostettu silitysarkille ja silitetty valkoiselle puuvillakankaalle. Asettelin kuvat vielä vierekkäin ja lomittain puuvillakankaalle, ja ompelin niiden väleihin ja reunoille mustaa ja valkoista kanttinauhaa. Lopuksi ompelin kuvakokoelman kanttinauhareunoista kiinni mustaan pohjakankaaseen.

Kuvat on eri vuosikymmeniltä, ja pääasiassa mökiltä hiihtoreissuilta. Ja kassihan saa jatkossa olla mukana näillä mökkireissuilla!

En halunnut laukusta pelkästään mustavalkoista, niin piristin sitä vaaleanvihreillä yksityiskohdilla. Sivukappaleiden ja välikappaleen (tai mikä kappale se nyt on nimeltään, missä on vetoketju päällä...) välissä on vihreää terenauhaa. Laukun sivukappaleessa (sillä puolen millä ei ole kuvia) on alareunassa pieni kyltti, johon kirjailin äitin syntymäpäivän ja nimikirjaimet. Sattumoisin löysin vielä sopivan vihreän huopakukkasen, jonka kiinnitin nimikyltin viereen. 

Yritin metsästää myös värillistä vetoketjua, mutta vetoketjumarkkinat oli heikot ja piti tyytyä mustaan. Tai itse asiassa kahteen vetskaan, sillä 80 cm pitkää vetoketjua en löytänyt. Onneksi Eurokankaassa sattui myyjä vinkkaamaan, että voisin laittaa kaksi 40 cm vetoketjua vetimet vastakkain, niin että laukku avataan keskeltä sivuille. Enpä ollut tällaista vaihtoehtoa tullut ajatelleeksikaan!

Tässä vielä laukun sisuksista kuvaa, vuori on pikkaisen rytyssä, mutta ei anneta sen haitata.

Laukun tekemisessä oli monia haasteita, alkaen kuvien siirrosta. Kokeilin ensin kuvansiirtoainetta, arvelin että lopputulos olisi kangasmainen. En ehkä osannut tehdä ohjeiden mukaisia toimenpiteitä oikein, kun kuvat meinasivat irrota samalla kun hinkkasin paperia pois. Ohjeiden mukaan kuvansiirtoaine siis levitetään kuvakopiolle, kuva painetaan kankaalle ja annetaan olla pari vuorokautta, minkä jälkeen paperi poistetaan veden kanssa hieroen paperin pintaa ja kuvan pitäisi jäädä kankaalle. No, hieroin ja hieroin kunnes kuvakin alkoi repeilemään, ja päätin vaihtaa taktiikkaa. Löysin pari silitysarkkia, joihin kuvat tulostetaan mustesuihkutulostimella. Kuvista piti sitten vain valita parhaat, kun kaikki eivät mahtuneet näille kahdelle arkille. Silitysarkeista jää kalvomainen pinta kuviin, jonka ajattelin välttää kuvansiirtoaineella, mutta ihan hyvät kuvat tuli näinkin.

Myös huopakovikkeen kanssa oli pieniä ongelmia, kun jouduin ostamaan sitä lisää ja ilmeisesti tämä jälkimmäinen satsi oli vain kovikehuopaa, ei kiinnisilitettävää kovikehuopaa, niin jouduin vähän ompelemaan poikkitikkauksia, jotta huopa pysyisi, ja tukisi kappaleita. 

Laukusta tuli kuitenkin hieno, ja äiti tuntui tykkäävän siitä kovasti, joten se on pääasia!

Langanloppujen tuhoamista

Päätin pistää lähiaikojen valmistuneiden töiden langanloppuja samantien menemään, ettei jäisi pieniä keräsiä pyörimään. Ensiksi kudoin vauvamyssyn omasta myssy-kauluri-setistä jääneellä langalla, jonka kaveriksi löysin lankalaatikosta sopivanvahvuisen jämälangan.

Malli: Sweet baby cap
Langat: Silkbloom fino (punainen) ja Le fibre nobili by Filatura cervinia (valkoinen)
Puikot: 3 mm

Näitä myssyjä on näkynyt eri puolilla, joten päätin minäkin kokeilla mallia. Kiva ja helppo malli. Kohdetta tälle Mariannekarkkimyssylle ei vielä ole, mutta pistän lahjalaatikkoon odottelemaan.

Sitten pistin hanskalangan loput puikoille, ja niistä syntyi tällaiset sukat.

Malli: silmukkamäärä jostain napattu, aluksi 1 o 1 n joustinta jonka jälkeen 3 o 1 n joustinta varsi ja jalkapöytä

Lanka: Lankakauppa Kujeen Kuje-lanka

Puikot: 2,75 mm

Koko: toivottavasti sopiva n. puolivuotiaalle 

Mutta niin vain kävi, että vieläkin jäi kaikkia näitä lankoja pienen pienet nyttyrät... 

Kudoin vielä yhden vanhemman langan loppuja, tosin sitä oli sen verran runsaasti jäljellä, että en olettanutkaan saavani koko kerää kulutettua tähän. 

Näihin kämmekkäisiin otin vähän osviittaa Koto-sivustolta, mutta aika pitkälti tikuttelin menemään omalla tyylillä ja omaan käteen mallaten. Lanka on jäännös mummin taannoisesta joululahjasta, eli Priiman liukuvärjättyä villaa. Kudoin kaksinkertaisella langalla ja otin langat eri kohdista kerää, joten kämmekkäät ovat erilaiset. Ja toisessa loppui toinen lanka kesken, joten jatkoin vähän väärästä kohtaa värjäystä niin raja näkyy suht selvästi. Mutta en halunnutkaan näistä symmetrisiä! Pistän lahjalaatikkoon nämäkin, ja mahdollisesti somistan näitä vielä napeilla.

Käsille lämmikettä

Tulin tehneeksi hanskat tässä ikään kuin vahingossa. Tarkoituksena oli kyllä kutoa sukat, mutta ohjeen mukaan kudottuna varsi olikin aivan liian kapoinen jalkaan, niin vaihdoin lennossa suunnitelmaa!

Lähdin kutomaan Neulekirjan (Ilona Korhonen) Annika B. -sukkia. Mallissa on jännä palmikkokuvio, mikä kiehtoi, mutta en tajunnut, että palmikko on todella niin tiukka, että vaatisi paksumman (ja siis ohjeen mukaisen) langan, että olisi sopiva sukaksi. Olin kutonut koko varren eli seitsemän mallikertaa, ja totesin että eipä mene jalkaan. Siinä asiaa taivasteltuani kokeilin vartta myös käteen, ja hoksasin että tästäpä kehkeytyisi kivat hanskat. Ja varrestakin tulisi sopivan pitkä. Jatkoin sitten vain kutomista niin, että kämmenpuolella kudoin joustinta ja levensin peukalokiilaa, ja kämmenselän puolella jatkoin palmikkokuviota. Sormien juuressa kavensin pois muutamia silmukoita ennen kuin aloin kutomaan sormia sileällä neuleella.

Malli: Annika B. sukat muokattuna hanskoiksi, sormiosaan otettu vinkkiä Kipakoiden kalenterin (v. 2010) Lyhde-sormikasohjeesta

Lanka: Lankakauppa Kujeen Kuje-lanka

Puikot: 3 mm

Varsi tosiaan on pitkähkö, mikä ei haittaa yhtään, sillä ranteisiinkin tarvitaan lämpöä, etenkin jos takinhihat on vähänkään väljät. En ole kutonut hanskoja pitkään aikaan, eikä minulla ole omatekoisia hanskoja, mutta nytpäs on! Ja valmistuivat juuri sopivasti kun kelit alkavat viilentyä täällä etelässäkin siihen malliin, että käsiin tarvitaan lämmikettä. 

Pitsimyssy kaulurille kaveriksi

Aiemmin valmistuneen kaulurin kaveriksi valmistui myssy, vähän eri mallilla kuin ensin suunnittelin. Alkuperäisen suunnitelman mukaisen mallin kudoin loppuun saakka, mutta mallin piparkakkumainen reunus ei sitten miellyttänytkään.

Malli: Drops Designin Pitsineuleinen myssy

Lanka: Silkbloom fino, vähän reilu 50 g 

Puikot: 3,5 mm

Päädyin tähän malliin, kun se vaikutti niin tutulta. Aika paljon samaa kuin vanhassa myssyssäni. No on sentään eri lanka, vaikka värit on samansuuntaiset!

Ohje on tehty huomattavasti paksummalle langalle, mutta sitä on helppo muokata. Mallikerta on 10 silmukan levyinen, joten lisäsin neljä mallikertaa, eli yhteensä 130 silmukkaa. Olisi riittänyt kolmekin varsin hyvin, mutta eipähän pipo kiristä! Myssy vielä löystyi kovasti, kun kostutin sen. Korkeutta kudoin myös pari mallikertaa lisää.

Reunaan pujotin ohuen ohutta kumilankaa pari kierrosta, niin pysyy vähän kuosissaan. Olen käyttänyt tätä kumilankaa sekä myssyjen reunuksissa että sukansuussa. Kumilanka on niin ohutta, että sitä ei juuri huomaa. Sitä voisi myös kutoa langan mukana.

 

Nyt ei muuta kuin odottelemaan syksyn viileneviä kelejä!

Sivuraiteilla

Vaihdoin pehmoisista langoista astetta kovempiin materiaaleihin:

Vanhat heinäseipäät ne saa tässä kyytiä! Sunnuntain ratoksi aloin hommiin, ja olkkari on edelleen työmaana. Valmistumiseen menee tovi, kun rautakauppakeikka pitäis ehtiä tehdä.

Toki puikotkin on kilisseet. Myssyntekele meni sittenkin purkuun, mutta uusi malli oli valmiina vaihtoehtona ja kudottukin jo, se odottelee vielä viimeistelyä.

Viikonlopun antia

Viime viikonlopulle osui useampia mielenkiintoisia tapahtumia, ja lauantaina pidin tehopäivän ja kävin kahdessa kohteessa. Aamulla suuntasin Silmä, pisto, tikki, takki käsityötarvikemarkkinoille. Olipa vain melkoinen tapahtuma, ihania lankoja, tarpeellisia tarvikkeita ja kaikkea muuta käsitöihin liittyvää oli esitteillä. Lisäksi erilaisia puheenvuoroja, joista kuuntelin Tikrun esityksen. Tyhjin käsin ei tarvinnut poistua:

 

Handun lankaa ostin ensimmäistä kertaa, ja tällaiset väripläjäykset houkuttivat. 

Käsityötarvikkeista siirryin designiin, eli Kaapelitehtaan Design marketiin. Viime vuonna tein hyviä löytöjä Vallilan osastolla, ja toivoin löytäväni nyt uudet verhot, mutta aika pienet valikoimat oli tällä kertaa. Eikä siis löytynyt verhoja. Mutta löytyipä muuta kivaa sisustukseen!

Kuvasin näköjään vähän vinoon... Nämä laatat ovat Terraviiva-nimisen putiikin mallistoa. Tekstilaattoja oli useammanlaisia, mutta tämä huvitti ja asettelinkin laatat sängynpäätyseinälle.

Syksyn merkkejä on muuten näkösällä, vaikka säätiedotuksissa väitettiin että olisi vielä kesä.

Sukkaharmitus ja syksyn lämmikettä

Mikä on kun lanka ei kestä... Nämä sukat tein siskolleni viime jouluksi, ja ne on jo nyt tämän näköiset:

Päkiän kohdat molemmista sukista ovat hiutuneet läpinäkyviksi, ja nimenomaan harmaan langan kohdalta. No, on se ticoticokin vähän kulahtanut. 

 

Siskoni soitteli, että olisi uusien sukkien tarve, ja minä kyllä ihmettelin, että kuinka jo nyt, kun aiemmin on sukat kestäneet useampia vuosia. Pyysin kuvatodisteita, ja tässä sen nyt näkee.. Voiko olla, että kivilattia (jota siskoni kodissa on paljon) kuluttaisi sukanpohjaa näin paljon, vai onko vain todettava, että harmaa lanka (joka siis oli alelöytö jotain minulle outoa merkkiä) on vain pettänyt? Sukkatoive on nyt otettu vastaan, ja äiti valjastettu paikkaamaan nämä nyt ensi alkuun. Positiivista on kyllä se, että kuvista huomaa kuinka sukkia on käytetty ahkerasti, kun ovat vähän nyppyyntyneet! Sitä nyt tuskin pystyy estämään millään.

Mutta sitten toisiin neuleisiin. Syksy tulee, vaikka vielä ei kovin viileää olekaan ja villakamppeita ei tarvita. Ehdin kuitenkin aloittaa viileneviin päiviin varautumisen, kun löysin ihanaisen langan Oulun työreissulta Lumoavasta langasta! Silkbloom finossa oli niin kaunis punaisen sävy, että sitä oli pakko ostaa pari kerää. Myyjän kanssa keskustelimme langan riittoisuudesta kauluriin, ja päädyin kahteen kerään jotta se ei loppuisi kesken. Lankaa riittää kuitenkin vielä myssyynkin!

 

Malli: Eleanor cowl, Knitty Deep Fall 2010

Lanka: Silkbloom fino, vajaa 50 g

Puikot: alaosassa 4 mm, yläosassa 3,5 mm

En tehnyt mitään muutoksia ohjeeseen, vaikka lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeen lanka. Laskeskelin, että leveys ei tule heittämään paljonkaan, jos kudon ohjeen silmukkamäärillä. Mietin kyllä yhden mallikerran lisäämistä, mutta olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. En ole kokeillut takin kanssa täätä, mutta näin äkkiseltään tuntuu sopivan kokoiselta. Halusin juuri tällaisen kaulurin, joka tulee lähelle kaulaa. 

Pitsikuviossa tapahtui joka kerros jotain, ja aina eriä kuin edelliskerroksella, mutta yllättävän joutuin tämä kutoutui. Ja edelleen ihastelen tämän langan tuntua. Silkin ja merinovillan yhdistelmä on taivaallinen! Ja langan värit ovat herkkuja.

Lankaa tosiaan jäi reilu kerä, ja pistin puikoille myssyn, jonka malli mielestäni passaa kaulurin kuviointiin aika kivasti. Tällä hetkellä vain näyttää siltä, että myssystä on tulossa vähän iso, ja toisaalta en ole varma, onko tuo malli sittenkään kivannäköinen päässä.. Katsotaan, kudon vähän eteenpäin vielä ja kokeilen sitten. Onhan tässä aikaa vielä ennen kuin myssyä tarvitaan, ehtii purkaa ja kutoa uuden! Tai jättää seuraavalle talvelle...