Eihän täällä mitään valmiita neuleita ole, e-hei! Mutta pientä tuunausta ja askartelua (=sisustusta) on tullut taas harrastettua.
Aikaisemmin esittelin kenkälaatikosta tuunaamani säilytyslaatikon (kuvassa vasemmalla), se on päällystetty vanhoilla Kotilieden sivuilla. Nyt sitten laatikko sai seuraa pienemmistä rasioista (kuvassa oikealla). Ne ovat siis vanhat Aino-jäätelörasiat, jotka ovat olleet vastaavassa käytössä ompelutarvikerasioina, mutta ilman kaunista pintaa. Matkalaukku ison laatikon päällä on kirppislöytö, ja pitää sisällään puuvillatilkkuja.
Päällystin toisen rasian Kotilieden sivuilla, sillä niitä jäi jäljelle aiemmasta projektista, ja toisen ruskea-vaaleanpuna-pilkullisella kankaalla. Kankaat ja lehdet on kiinnitetty Decoupage-lakalla. On se vain kätevä aine! 
Taas löytyi hauskoja mainoksia Kotiliedestä, ja poimin osuvimman: "Itse ompeleminen on hauskaa", mainostaa koko perheen vaatteiden kaavoja. Jos yhtäkkiä ompeluinnostus lakkaa (esimerkiksi silloin, kun ompelukone ei suostu yhteistyöhön), voi kurkata rasian kantta ja yrittää motivoitua! Rasian kyljessä on kuva neulojan esiliinasta, jonka myös taannoin esittelin, pitihän se ottaa talteen! Rasiat pitävät sisällään erilaisia ompelutarvikkeita, tukikankaita, pitsejä ja nauhoja muun muassa.
Samaan syssyyn päällystin kansion samaisella pilkkukankaalla.
Tähän kansioon yritin mahduttaa kaikki tulostamani tai kopioimani neule- ja ompeluohjeet. Tuunausprojekti liittyi siihen, kun järjestelin ompelunurkkaustani uuteen uskoon. Pitihän kaikille tarvikkeille saada kivannäköiset säilytyssysteemit!
Bongasin myös yhden hyvän idean Pujoliivi-blogista: lasipurkin voisi täyttää jämälangoilla, jolloin se olisi aika värikäs ja hauska sisustuselementti. Ja tulipa mieleeni että voihan se inspiraatio jämälankojen käyttöön iskeä paremmin, kun langat ovat näkösällä!Jämälangoista tulikin mieleeni, että ilmoittauduin Lankahamstereihin. Viime viikonloppuna lankalaatikkoa tuulettaessani tulin siihen tulokseen, että entiset langat olisi saatava kulutettua. Eihän mulla niin paljon lankaa ole kuin joillain muilla, mitä olen blogeissa nähnyt, mutta nyt on hyvä syy alkaa langanostolakkoon ja kuluttamaan vain omia varastoja!
Onpa mukava viettää pakkaspäivää sisällä ja katsella ulos, kun aurinko paistaa ja hanget hohtaa, ja välillä tuuli pölläyttää pakkaslunta, joka kimaltelee kuin taikapöly! Samalla voi puuhastella kotihommia, ja ihan ekstrana tuulettaa lankalaatikon sisältöä! Tänään on kunnolla pakkasta (-20), joten langat saa kovaa kyytiä.
Talven pakkaskeleissä käytän käsien lämmittimenä lapasia nahkahanskojen päällä. Omistan kahdet revontulilapaset, molemmat olen saanut mummilta. Hän ei tietääkseni ole kumpiakaan kutonut itse, enkä sitten tiedä, kuka ne on tehnyt.
Valkoiset lapaset sain penkkareihin viime vuosituhannen loppupuolella, ja ne ovatkin vähän kulahtaneet: toisessa peukalossa on reikä! Molempia peukkuja on paikkailtu jossain vaiheessa, mutta toiseen on tullut reikä paikkauksen viereen. Ja minä en osaa sitä parsia, höh.. Pitänee kysäistä mummilta apua! Mutta siis, penkkareihin sain nämä revontulilapaset, kun meidän koulun perintenen penkkariasu oli lapinpuku ja nämä sitten täydensivät asustuksen. Lapinpukuperinteestä on kyllä sittemmin luovuttu. Mustat lapaset sain jokunen vuosi sitten, ja ne ovat vähän paksummat kuin valkoiset, joten ne ovat olleet tänä talvena ahkerammssa käytössä.
Minua alkoi kuitenkin kyllästyttää, kun kummatkaan lapaset oikein sovi muiden asusteiden ja takkien kanssa yhteen. Siitäkin huolimatta, että ovat kauniit perinnekuvioiset lapaset ja niitä on ihasteltu! Päätin siis kutoa uudet lapaset.
Aiemmin jo mainitsin matkakäsityöstäni kassin pohjalla, mutta en tullut paljastaneeksi sen sisältöä. No, se on tässä, valmiina:
Malli: omasta päästä silmukkamäärä, Rinsessa-setin palmikko
Lanka: Novita Sointu (aika akryylipitoinen lanka, saatu ystävältä), reilu puoli kerää, ehkä 60 g
Puikot: 3,5 mm
Tein joku viikko sitten junamatkan Vaasaan, ja otin mukaani lankaa, puikot ja tulostetun ohjeen. Ohjeesta oli kuitenkin jäänyt tulostumatta kaavio. Halusin kuitenkin kutoa matkalla, ja mietin pääni puhki kaikki ulkoa osaamani mallineuleet, mihin ei tarvita apupuikkoa. Päädyin rinsessa-seteistä tuttuun valepalmikkoon. Tuon junamatkan aikana ei lapaset ihan valmistuneet, vaan käsityö on kulkenut työmatkaneuleena. Ihan kivat lapaset näistä tuli, mutta hieman tiukat kyllä.. Olisi voinut käyttää puoli numeroa isompia puikkoja, ehkä. Itsekseen nämä olisivat ehkä just sopivan napakat, mutta vielä ei tarkene ilman hanskoja alla!
Kun tämä matkaneule valmistui, tarvin tietysti uuden työmatkan ajankuluksi. Kässäpussiin mahtui hyvin aiemmin esittelemäni huivinalku. Sielläpä se nyt on:
Pitäisköhän pistää kässäpussi välillä pyykkiin... Samassa käsveskassa kun kulkee myös mm. hesari, niin siitä tulee näköjään mustetahroja vaaleaan pintaan. Tuo vihreä-valkoinen käsityötarvikekuvioinen kangas on ostettu Rovaniemeltä parisen vuotta sitten paikallisesta Taito-liikkeestä, ja oli mun mielestä oikein osuva kässäpussiin.
Tässä yhtenä sunnuntaina oli sopivasti joutilasta aikaa niin tein vähän langanvärjäyskokeiluja. Ja kahviaddiktina tein kokeilut kahvilla (tosin halpiskahvilla, koska eihän tällaiseen tarkoitukseen ihan Juhla mokkaa voi uhrata)! Lankalaatikosta löytyi muutama nyttyrä luonnonvalkoista Isoveli-lankaa, joille en ollut keksinyt mitään käyttöä. Niistä muistaakseni meinasi joskus muinoin tulla pipo, mutta se päätyi purkuun ja laatikon pohjalle odottamaan parempia päiviä. No, nyt sellainen päivä tuli!
Langat pistettiin vyyhdille ja siitä se sitten lähti.
Langat olivat kolmella eri kokoisella vyyhdillä, mutta enpäs hoksannut punnita paljonko sitä lankaa oli. Seuraavaksi vyyhdit joutuivat etikkakäsittelyyn. Liemessä oli yksi osa etikkaa ja kaksi osaa vettä (näin neuvottiin Ullan värjäysvinkeissä, tosin elintarvikeväreillä värjäämisessä, mutta varmuuden vuoksi käytin samaa kikkaa). Jotain puoli tuntia langat olivat etikkaliemessä.
Samaan aikaan keittelin kolme pannullista hyvin vahvaa kahvia (sitä halpis!). Kahvit kaadoin isoon (kirppikseltä löytyneeseen) kattilaan. Halusin kokeilla, josko saisin aikaiseksi vähän epätasaisen tai eläväisen värisävyn lankoihin, ja laitoin vyyhdeistä ensin vain osan lillumaan kahviin.
Levy oli pienellä lämmöllä koko värjäyksen ajan, kahvi oli kiehumispisteessä mutta ei kuplinut (paitsi pari kertaa vahingossa..). Reilun puolen tunnin kiehuttelun jälkeen päästin langat pois tikunnokasta ja keittelin vyyhtejä useamman tovin. Mulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka kauan lankojen kuuluisi kahvissa lillua, ihan mutu-tuntumalla mentiin! Niin joo, kahvin sekaan heitin suolaa, kun muistelin lukeneeni jostain, että se pitäisi värit tallella. Haju ei ollut kauhean miellyttävä, etenkin kun kahvi oli sitä halpista ja se oli vahvaa... Kahvikylvyn jälkeen nostin vyyhdit pois ja virutin (siis huuhtelin) runsaassa vedessä, ja ripustin kylppäriin kuivumaan. Ja kappas, värisävyhän osui yksiin lämpökäsitellyn mäntykaton kanssa :) 
Lopputulos oli aika onnistunut ja mun makuun:
Ja kaiken huipuksi väri kestää konepesua, pyykkikoneen käsinpesuohjelmalla ainakin! Värisävy on juuri sellainen eläväinen kuin halusinkin. Lankaa ei ole kovin isoon projektiin, mutta ehkäpä näistä tulee myssy tai jotain.
Edelleen puikoilla on sekä Henley-takki että pitsinen kaulahuivi.. No, pikkuhiljaa edetään molemmissa projekteissa, vaikka näitä syrjähyppyjä hypelläänkin!
Ei ole valmiita töitä tällä kertaa, vaiheessa ollaan monessakin suhteessa. Kappas, kun pari keskeneräistä neuletyötä majailee sohvan nurkilla ja yksi on kässäpussissa käsilaukussa! No, löytyy vaihtoehtoja, jos joku työ tökkii :) Tosin tällä hetkellä ei töki niistä mikään, vaan tekisin mieluiten kaikkia yhtäaikaa. Ja kuinkas ollakaan, kaikkiin näihin neuleisiin on tulossa pitsitä.
Henley perfected on edistynyt kivasti, kohta tullaan kainaloihin. Teen etu- ja takakappaleet yhtäaikaa, niin ei tule sivusaumoja ommeltavaksi. Ihmeen nopsaan se kutoutuu, vaikka puikot on kolmoset. Pitsikuvio on siis juuri aloitettu, ja tiukasti pitää ohjetta seurata!
Henleyssä on vieä tikuttelua, mutta silti piti puikoille ottaa heräteostos Vihreästä vyyhdistä:
Lanka on ihanan pehmeää Abuelita Baby merino lace -lankaa. Samaisesta langasta tein pipon jo tuossa taannoin, ja viimeistelin sen viikolla, mutta kuvaan setin sitten kokonaisuudessaan, kunhan huivikin valmistuu. Pipo ei ole vielä päässyt käyttöön, kun se on aika ohut näille keleille.
Viime aikojen suuri puheenaihe on ollut poikkeuksellinen lumimäärä. Lumenpaljous ei tietenkään minua, entistä lappilaista, haittaa yhtään! Juuri tulin hiihtämästä, ja tänään olikin oikein mukava hiihtokeli. Tietysti en ollut ainoa latujen kiertäjä, ja se näkyi esimerkiksi latukahvilassa: jonoa oli ulos asti, joten jätin väliin kahvit tällä kertaa!
Talvisista tunnelmista huolimatta pieniä kevään merkkejä on näkyvissä (onneksi vain sisätiloissa!):
Näillä pakkaskeleillä on ollut oikein nautinnollista puuhastella sisällä lämpimässä, ja vaikkapa kutoa. Ihan hyvällä omalla tunnolla on voinut jättää hiihtolenkit väliin, kun mittarissa on ollut - 15 - -20 astett
a! Puikoilla on tällä hetkelle oma sovellukseni Henleysta, mutta kun lankana on Dropsin Alpaca ja puikkona kolmoset, niin etenemistahti ei päätä huimaa. Malttamattomana odotan neuleen valmistumista, kun se olisi näille pakkasille oikein passeli vaate!
Välipalatyönä tekaisin tuliaislapaset ystäväni tyttärelle tuliaiseksi, kun lähden viikonloppukyläilemään heille. Tytärtä en olekaan vielä henkkoht tavannut, odotan innolla!
Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2003 omin sovelluksin
Koko: 50/60 cm
Lanka: Gjestal Knopp (vaaleanvihreä, kuvassa väri ei näytä yhtään oikealta), jotain 20 g ehkä näppituntumalla mitattuna, vaaleanpunaiset kukkaset Nallea
Puikot: 3 mm
Pieni työ, yhden illan aikana valmista. Halusin kuitenkin vähän koristelua, ja taiteilin Nalle-langan jämillä kukkakoristuksen.
Viime viikonloppuna ehdin ja tarkenin käydä vähän ulkoilemassa, ja otinpa kameran kerrankin mukaan. Ihanaa kun täällä päässä maata on kerrankin kunnon talvi!
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Edellisen postauksen loppukevennys antoi jo pientä vihjettä siitä, että täällä on puuhailtu vanhojen lehtien parissa. Löysin Kotilieden vuosimallia 1959 Hakaniemen hallin antikvariaatista. Siellä olen ennenkin selaillut vanhoja lehtiä miettien, mitä niistä voisi värkätä. Tämän lehden parhaimmat palat päätyivät sitten kenkälaatikon päällysteeksi!
Myynnissä olevat lehdet ovat pääsääntöisesti tosi hyvälaatuisia, mutta niissä on kuitenkin kivasti pientä vanhaa patinaa. Lehden artikkelit ja mainokset oli kyllä hauskoja!
Kenkälaatikon olin säilyttänyt "pahan päivän varalta". Suunnittelen pikku hiljaa ompelunurkkaukseni uudelleen järjestelyä, joten laatikot ovat tarpeen kankaita, lankoja ja tarvikkeita varten. Nappasin Kotiliedestä parhaimman oloiset mainokset, jotka sitten lakkasin kiinni decoupage-lakalla. Lakkasin vielä kertaalleen koko homman, kun olin saanut kiinnitettyä mainokset. Ja kanteen pääsikin asiaan kuuluvasti Singerin mainos! Tietysti kahvinjuojana piti ottaa mukaan myös kahvimainokset.
Varmaankin minun pitää käydä vielä liimapuikolla läpi nurjalle puolen menevät taitteet, kun ne ei oikein pysyneet lakalla. Muuten oli aika hauskaa puuhaa, ja jatkan todennäköisesti seuraavaksi Aino-jäätelörasioiden päällystämisellä! Niihin mahtuisi sopivasti kaikkea ompeluun liittyvää tilpehööriä, ja Kotiliedestä jäi vielä sivujakin käytettäväksi.
Mutta neulejuttu vielä: tänään ratkaisin mieltä vaivanneen neuleongelman, ja olen kyllä älyttömän tohkeissani!!! Mietin tässä vuoden alkaessa, että tälle vuodelle voisin ottaa projektiksi vanhan lankavaraston tuhoamisen, mutta alessa lupasin itselleni tehdä pieniä lankahankintoja! Minulla on Novitan Bambua ja Tennesseetä jonkin yläosan verran molempia hamstrattuna, mutta ei vielä ollut tarkkaa mielikuvaa, mitä niistä tulisi. Lisäksi hankin alesta Dropsin Alpacaa neuletakkia varten. Tulostin pari Interweave Knitsistä hankkimaani ohjetta, ja pähkäilin, kumman tekisin Alpacoista. Googlailin vähän, ja selvisi, että toisen voisikin tehdä Novitan bambusta, kun näin tämän toteutuksen. Eli, laatikossa inspistä odottaneet bambut pääsevät Printed silk cardiganiksi ja toinen IK:sta hankkimani ohje, eli Henley perfected, toteutetaan Alpacasta. No, Tennesseen kohtalo jäi vielä auki, mutta hei, eihän mulla ole kuin kaksi kättä, joilla kutoa, joten annetaan inspiksen vielä hautua :) Näissäkin on jo vähäksi aikaa tekemistä. Nyt siis mallitilkun tekoon mars!
Olen lueskellut mielenkiinnolla muiden neulebloggaajien mielipiteitä langoista ja lankalaaduista, ja mielipiteitä on (tietysti) monenlaisia. Olen alkanut itsekin pohtia, onko langalla ja sen koostumuksella merkitystä, vai ratkaiseeko vain hinta. Sitä olen myös miettinyt, mikä määrittää tietyn langan luksukseksi, onko se hinta vai langan koostumus tai sen värjäys. Käsinvärjättyhän maksaa aina enemmän. Niin ja siis mikä on se taviksen ja luksuksen raja? Välillä ihmetyttää, voiko joku lanka oikeasti maksaa niin paljon kuin maksaa, ja raskiiko sitä hankkia, ja jos hankkii, raskiiko siitä tehdä mitään, jos vaikka tekele epäonnistuu. Välillä sitä taas sortuu ostamaan hintavia sukkalankoja, ja nehän on "vain" sukat, voisi joku ajatella. No, tätä lankafilosofiaa voisi jatkaa äärettömiin...
Nyt minulla on kuitenkin tuoretta käyttökokemusta parin lankalaadun erosta. Tein syksyllä myssyn ja kaulurin ihanaisesta (ja hintavasta) merinovilla-alpakka-silkkisekoitteesta. Kauluri ei kuitenkaan sovi toisen takkini kanssa käytettäväksi, kun kaula-aukkoon jää paljasta pintaa, joten tein pitkään haaveilemani Lacy Baktuksen pipon kaveriksi. Valitsin langan oikeastaan vain värin (ja ehkä edullisen hinnankin) perusteella, ja lanka on koostumukseltaan villa-polyamidia. Tänään huivin ensikäytöllä sain kokea sen ongelman: se kutittaa vähän ja on aika jäykkis eikä silleen lörpsähdä mukavasti kaulalle. Myssy sitä vastoin ei kutita yhtään (eikä kaulurikaan, silloin kun toisen takin kanssa olen sitä pitänyt), ja se asettuu päähän mukavasti ja lämmittääkin vaikka siinä on pitsikuvio. Villa-polyamidi ei mun mielestä sovi huivilangaksi, mutta voisin kuvitella käyttäväni lankaa vaikkapa sukkiin ja lapasiin. En voi sanoa pitäytyväni tästä eteenpäin vain luksuslangoissa, koska uskon, että tavislangoillekin on paikkansa, pitää vain oppia näköjään kutomalla, mihin mikäkin lanka passaa. Mutta sen verran kuitenkin olen katsonut ja katson edelleen, mitä lanka pitää sisällään. Täyttä akryylia en osta, enkä sellaista lankaa, missä tekoaineita on enemmän kuin villaa/puuvillaa tms. luonnonmateriaalia.
Mutta tässä siis Baktus.
Ohje on tämä. Voin kyllä ajatella tekeväni huivin uudelleen jostain toisesta langasta. Malli oli aivotonta aina-oikeinneuletta, piti vain muistaa lisäykset ja kavennukset ja pitsikuvio!
Lanka: Gjestal Maija, 100 g
Puikot: 3,5 mm
Ja vielä loppukevennys vuoden 1959 Kotiliedestä:
Olenko ainut, jolla ei vielä ole tällaista neulojan esiliinaa :)
