Hyvä Sylvi sentään!

Tässä se on, vihdoin ja viimein: siskon Sylvi-takki! Sisko saikin odotella sen valmistumista reilun vuoden.

Mutta odottaminen palkittiin aika passelinoloisella takilla. Sisko kuulosti olevan takista mielissään.

Malli: Sylvi, Mari Muinonen

Lanka: Cascade 128, väri walnut 8013, vähän vajaa 1100 g

Puikot: 6,5 mm

Napit: puiset duffelinapit Oulusta nappikaupasta Lumoavan langan vierestä

Ostin langat viime keväänä Kädentaitomessuilta Titityyn osastolta. Mallitilkun olen näköjään kutonut viime maaliskuussa, pian messujen jälkeen. Homma lähti liikkeelle hihoista, ne valmistuivat nopsaan. Hihansuut tein toisella tavalla kuin ohjeessa: kudoin ensin nurjaa muistaakseni viisi kerrosta, sitten oikeaa viisi kerrosta ja taas nurjaa, jonka jälkeen aloin suoraan helmineuleen. Ohjeessa tehdään hihansuun käänteet ensin erikseen poikittain kutoen ja ommellaan viimeiseksi hihansuihin.

Sitten tuli takakappaleen vuoro, ja siinä taisi tulla kesäkin väliin, ennen kuin palmikot oli pyöräytelty. Lanka oli aavistuksen ohuempaa kuin ohjeessa, joten senkin vuoksi oli vähän säätöä ja haastetta matkan varrella.

Hankalinta tässä oli se, että meillä on siskon kanssa välimatkaa melkein 1000 km, joten välisovituksia ei pystytty tekemään. Minä otin välillä takista mittoja, ja käskin siskoa vertaamaan omiin mittoihinsa. Meillä on myös kokoeroa, niin en voinut sovittaa takkia itselleni.

Välillä insipraatio kutomiseen oli hakusessa, ja joululahjaneuleet veivät oman aikansa. Loppumetreillä lanka loppui, ja sitä piti tilata lisää yksi vyyhti. Onnekseni Titityyssä oli edelleen samaa väriä, ja vyyhti sattui olemaan jopa samaa värjäyserää!

Mutta kaikista haasteista ja hidastuksista huolimatta tykkäsin kutoa Sylviä ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen! En ole nähnyt livenä siskon päällä tätä, vain noissa kuvissa, mitä hän minulle toimitti. Vein takin mökille kun kävimme siellä hiihtolomalla, mutta sisko ei ehtinyt samaan aikaan mökille vaan haki takin omalla reissullaan myöhemmin.

Kuvat, missä siskoni on takin sisällä, on otettu nyt pääsiäisenä, kiitos kuvaajalle ja mallille! Kuvat, joissa takki on henkarissa roikkumassa, on otettu meidän hiihtolomalla muutama viikko sitten.

Lomaneuleita

Hiihtolomalla piti olla mukana useampiakin neuleita, jos vaikka sattuisi huonoja kelejä eikä voisi ulkoilla. No, kelit oli hyvät ja ulkoiltiin, mutta siitä huolimatta ehdin käsitöitäkin tehdä!

Nämä säärystimet mulla on ollut tekeillä jo jonkun aikaa matkaneuleena ja valmistuivat mökillä. Tämä oli tällainen tarpeeksi helppo matkanpäälle otettavaksi. Aika tylsää kudottavaahan tämä pelkkä sileä oli, mutta arvelin, että langan värit ja raidoitus pääsevät sileässä neuleessa parhaiten oikeuksiinsa. Tein kuitenkin kaksi säärystintä yhtäaikaa magic loop-tekniikalla, joten sain vähän jujua kutomiseen.

Malli: silmukkamäärään arviota jostain Ullaneuleen ohjeesta, resorit alkuun ja loppuun ja välissä sata kerrosta sileää oikeaa

Lanka: Handun kasmir-sukkalanka

Puikot: 2,75 mm

Lanka oli ihanan tuntuista, pehmeää ja lämmintä. En raskinut tehdä langasta sukkia, kun ajattelin, että kuluvat puhki pohjasta, ja näinpä päädyin kutomaan sukan varret, siis säärystimet! Nyt pitää vain opetella käyttämään näitä, ja niitä aiemmin tekemiäni säärystimiä.

Kotona vielä tutkailin säärystimiä, enkä malttanut jättää niitä ilman koristuksia. Lisäsin siis nappirivistön säärystimien reunoille, kun nappivarastosta löytyi sopivan väriset napit.

Otin matkalle mukaan myös vajaan kerän Cascade 220:aa ja nelosen puikot, aikomuksena kutoa miehelle pipo. Ja pipohan valmistui melkein loman aikana. Lanka loppui kesken, joten pipon reunaa piti jatkaa 7 veljeksellä kotona.

 

Malli: omasta päästä, aloitus päälaelta ja lisäyksiä joka toisella kerroksella 8 silmukan verran, pari viimeistä lisäyskerrosta joka kolmannella kerroksella, joustinta ilman lisäyksiä niin kauan kuin lankaa riittää ja lisälangalla muutama kerros lisää

Langat: Cascade 220 ja 7 veljestä

Puikot: 4 mm

Mies toivoi pipon, joka on tarpeeksi iso ja menee korville, joten tässä on käänne sitä varten, että aivan varmasti saa korvat peittoon. Nyt pipo vain taitaa jäädä odottelemaan ensi talvea, kun etelän talvi näyttäisi taittuneen ihan kunnolla kevääksi.

Pääsiäispupunen

Kevät tekee tuloaan myös pohjoisessa, aurinkoa riittää iltaan saakka ja pääsiäispuput viilettelevät pitkin hankia!

Mökkiloma pohjoisessa tuli vietettyä, ja hiihtokelit pohjoisessa oli kohdillaan, ainakin melkein joka päivä. Muutenkin oli rentouttava reissu. Vein tällaisen pupun  tuliaiseksi mökille odottelemaan pääsiäiskävijöitä.

Pupu on ommeltu samaisesta villapaidasta kuin edellisen postauksen säärystimien koristekukkaset. Nyt alkaa villapaita olla viimeisiä tilkkuja myöten käytetty! Korvat on samaa villaslipoveria kuin säärystimet. Täytteenä on riisiä ja vanua.

Pupun ohje löytyi viimeisimmästä Taika-askartelulehdestä. Hauska käyttökohde vanhoille neuleille, eikä tarvitse isoa tilkkua.

Kukkasäärystimet

En ole aiemmin omistanut säärystimiä, mutta nyt päätin kokeilla, josko sellaisille olisi käyttöä. Löysin kirppikseltä muutaman euron täysvillaisen slipoverin, joka sopi tällaiseen tuunaustarkoitukseen hyvin. Pyöräytin sliparin koneessa pienessä huovutuspesussa, huopumisaste tosin oli minimaalinen.

Leikkasin säärystinkappaleet helmaosasta ja surautin yhteen saumurilla. Virkkasin sekä ylä- että alareunaan harmaalla langalla pitsityyppisen reunuksen.

Olin miettinyt jotain koristelua, ja päädyin sitten tällaisiin kukkasiin. Pesun jälkeen huomasin villassa reikiä siellä täällä, joten peitin reiät toisesta villapaidan jämästä leikatuilla pyörylöillä. Tuo toinen villapaita on muuten ollut riittoisa, siitä on tehty aiemmin mm. siskolle setti. Pyörylöitä laitoin myös muualle kuin reikien peitoksi. Muutamista pyörylöistä tein kukkasia, kirjoin ketjusilmukoilla terälehdet eri väreillä. 

 Kuvien stailaus on tosi tyylikäs: karvatohvelit + säärystimet + hame :)

Säärystimet pakataan nyt mukaan hiihtolomalle. Startti kohti pohjoisen hankia on huomenna, hiihtofiilikset on huipussaan!

Meidän keittiössä

Meidän keittiössä on pieni ikkuna, johon on kiva vaihdella verhokappaa aina silloin tällöin, ja välillä jopa tekaista uusi. Ikkuna on sen verran kapea, että yksi kankaanleveys (140-150 cm) riittää kapan leveydeksi, ja korkeutta tarvitaan jotain 60-70 cm, joten uuden verhon hankinta ei ole suuren suuri investointi.

Kankaat löysin työmatkalla Oulusta kangaskauppa Modernicasta, jossa oli sopivasti loppuunmyyntiale meneillään. Hankin kangasta sen verran, että sain myös tabletit pöytään, eikä hankinta kirpaissut pahasti, kun kankaan metrihinta oli huikeat 5 euroa! Enpäs olisi tätä kauppaa löytänyt ilman ystävän avustusta, kiitos vain ostoskierroksesta ja seurasta, Hety!

Keittiössä punaisesta on tullut tehosteväri ruskean ja valkoisen kalustuksen seuraksi. Punainen on myös ollut aina lempparivärini. Näiden verhojen myötä punainen väri keittiössä lisääntyi vähäsen.

Jämäpipoja

Innostuin kutomaan jämälangoista tupsupipoja, kun bongasin Muita ihania-blogissa Tiinan ohjeen ja haasteen. Myssyn makkaramainen raidoitus ja tupsu ihastuttivat, ja piparireunus on hauska lisä.

Kokosin lankavarastostani Novitan Isoveljen vahvuisia lankoja, sekä lankoja joista kaksinkertaisena kutomalla tulee Isoveljen vahvuista. Niitähän löytyi kivasti, ja vielä sellaisia värejä, joita sai sievästi yhdistettyä.

Ilman ajatusta siitä, kenelle pipon teen aloin vain kutomaan. Kudoin pipon parissa illassa, ja kokeilin. Aika napakka tuntuma, juuri ja juuri mahtui omaan päähän.

Malli: Muita ihania -blogin Jämispipo

Langat: vaaleanruskea Novita Isoveli (kahvilla värjätty), vihreä Kitten Mohair + Novita Wool, vaaleanpunainen Novita Wool kaksinkertaisena, valkoinen Novita Sointu + Vivaldi

Puikot: 5 mm 

Virkkuukoukku: 4,5 mm (muistaakseni...) 

Pipo päätyi sitten ystäväni 3-vuotiaalle tyttärelle! Hänelle pipo on ehkä vähän reilu, etenkin pituudesta, mutta eipä tuo näyttänyt haittaavan, päässä pysyi joka tapauksessa. Eikä ainakaan pipo kiristä! 

Löysin myös muita kivasti yhteensointuvia lankoja, tosin vähän ohuempaa laatua. Tein niistä samalla silmukkamäärällä ja ohuemmilla puikolla toisen pipon.

Malli: Muita ihania -blogin Jämispipo

Langat: harmaa Gjestal Bris, vaaleanpunainen Novita Wool kaksinkertaisena (vähän paksumpi kuin muut, mutta sopi sekaan silti), kanervanpunainen Novita Florica kaksinkertaisena, valkoinen Le fibre nobili by Filatura cervinia.

Puikot: 4,5 mm 

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Jätin muutaman "makkarakerroksen" kutomatta, niin piposta ei tullut liian pitkä. 

Olen muuten innostunut tupsuista! Kuten ehkä huomaa, kun edellisessäkin postauksessa vilahti tupsu :)

Tässä vielä langat, mitä pipoista jäi jäljelle. Pitäisköhän pistää vielä yksi pipo puikoille..

Pipo / lippis

Järjestelin kierrätysmateriaalivarastoani ja löysin materiaalien joukosta vanhan trikoopaidan. Pyörittelin paitaa, ja tutkailin sen kuviota, ja päätin että tästähän syntyy lippapipo. Idean alku oli siskolle antamani lippapipo.

Käytin kaavana omaa trikoopipoani, tosin leikkelin pituutta hurjasti enemmän. Tein lippapipon valmiiksi, ja totesin, että ei tuo kyllä ole yhtään ideansa näköinen! Eikä istunut mun päähän ollenkaan. Niin joo, tein vuoren toisesta trikoopaidasta, ja ehkä pipo ei sen takia laskeutunut ja lörpsähtänyt niin kivasti, en tiedä. Joka tapauksessa päätin vähän säätää, ja lopputulos on sitten tässä.

Nyt on passelimpi, ja tässä kuvassa näkyy siis tuo kuviokin, se on vain tällä puolen. 

Malli: hatusta vedetty, eli oma pipo ja mielikuvitus
Kankaat: erittäin joustava lycratrikoopaita ja vuorina toinen trikoopaita, lipassa kovikkeena kovikehuopa, jota jäi äitin lahjalaukusta. 

Ensimmäinen versio on ommeltu tässä yhtenä päivänä, säätö ja korjaukset sitten toisena päivänä.

Tupsun tein jostain jämälangasta, jonka löysin lankalaatikosta, ja joka sopi hyvin väreihin. Lankakerä riitti juuri ja juuri tähän tupsuun. Mulla ei ole mitään mielikuvaa, mitä lankaa tuo on ja mitä siitä on aikanaan tehty.

Aika kiva pipolakkihan tästä tuli, ja käyttöön pääsee sitten kun kelit vähän lauhtuu!