Sunnuntain ratoksi

Jatkoin viime sunnuntaina kesken jääneitä ompeluksia tänään. Viime aikoina on tuntunut siltä, että ainoastaan sunnuntaisin, etenkin sunnuntaina aamupäivän aikana, on innostusta ommella. Arki-illat alkavat olla jo hämäriä, eikä töiden jälkeen jaksa asettua ompeluhommiin, vaikka ompeluksessa ei olisi montaa saumaa jäljellä. 

Ompelu innosti nyt myös siksi, että olemme muuttamassa pian väliaikaisasuntoon, enkä tiedä, saanko sisustettua sinne ompelupistettä. Ja näiden lahjojen olisi voinut käydä köpelösti, jos en voikaan ommella uudessa asunnossa!

Ensimmäisenä esittelyssä kummipojan synttärilahja:

 

Autokangas on ostettu viime joulun lomareissulla Ottobren liikkeestä, ihan kummipojan syntymäpäivälahjaa varten. Mutta koska itse juhlapäivä on vasta marraskuussa, en ole tullut tehneeksi lahjaa aiemmin.

Autokangas näytti yksistään vähän vaisulta, niin lisäsin mustan trikootaskun ja mustat resorit hihansuihin ja pääntielle. Tasku on tikattu punaisella langalla. Paidan kaava on Suuri Käsityölehdestä, mutta en nyt muista numeroa. Tavallinen trikoopaidan kaava se oli.

Kangasta jäi jäljelle sen verran, että tein myös pipon. Reunaan myös mustaa resoria. Toivon mukaan 4-vuotiaalle kelpaa autopaita ja -pipo!

Lisäksi ompelin tilkkutyynyn loppuun:
 

Tyynyn kuvatilkut ovat siis ystäväni 4-vuotiaan tyttären piirtämiä ja minun ompelemia (aiemmin esitelty täällä). Tilkkureunukset syntyivät oman kangasvaraston tilkuista. Lisäksi keksin pistellä etupistoja kuvatilkkujen ympärille, näin ne tuntuvat erottuvan tilkkupinnasta paremmin.

Taustakankaaksi löytyi sopiva palanen pikkutilkuissakin esiintyvää ruskea-pinkkiä kangasta. En jaksanut ommella vetoketjua (=ei löytynyt varastoista sopivaa, enkä jaksanut/ehtinyt vetskakaupoille), enkä nappeja tai neppareita, joten ompelin tyynyn vain yläreunasta kiinni päällitikkauksella. Saahan sen purettua, jos tarvii pyykätä tyynynpäällinen.

Nyt meillä alkaa sitten tavaroiden pakkaaminen muuttoa varten: ompelukamppeita pakkailin jo näiden valmistuttua!

Tilkkuilua

Nämä aiemmin esittelemäni tilkut ovat odottaneet jatkotyöstöä, vaikka ideat ovat kyllä mielessä muhineet. Mutta eivät ole sitten ideat tekeytyneet valmiiksi asti, kumma juttu! Sunnuntaiaamun ratoksi ryhdyin vihdoin ompeluhommiin, kun olin jo sen verran saanut aikaiseksi, että olin leikellyt sopivia tilkkuja valmiiksi.

Tällaisen tyynynpäällisen puolikkaan sain aikaiseksi.

Ei ehkä oikeaoppista tilkkutekniikkaa, mutta jotain sinnepäin. Värien sommittelua en juuri tehnyt, katsoin vain, että samat kankaat eivät osuneet vierekkäin. Sellainen räsymattohenkinen tunnelmahan tästä tulee, mutta sopii kyllä jotenkin noihin ukkeleihin!

Kankaina käytin Marimekkoa (Keisarinna ja Silkkiuikku) sekä muita puuvillakankaita. Kankaat löytyivät varastostani ja sain pieniäkin paljoja käytettyä. Oikeastaan tuo vihreä pikkukukallinen on ainut, joka sopii tilkkuiluun pienen kuvionsa puolesta. 

Tilkut ovat kokoa viivottimen leveys x n. 7 cm. Ompelin tilkkuja pitkäksi jonoksi, ja sommittelin sopivasti kuvatilkkujen ympärille. Koko tämän kappaleen koko on 38 cm x 38 cm.

Nyt pitäisi vielä löytää taustakangas niin tyynynpäällinen on valmis. Toivottavasti kelpaa taiteilijalle tällainen tilkkutoteutus!

Pöllöilyä ja kehräystä

Huhheijaa, monta kudelmaa on aloitettu ja edelleen puikoilla, mikään ei tunnu valmistuvan. Eikä näin ollen ole ollut mitään esiteltävää täällä. Innostuin tässä kuitenkin kokeilemaan pientä virkkuuta, ja valmista tuli nopsaan.

Pöllövirkkuita on näkynyt siellä täällä, ja päätin sitten kokeilla omaa versiota. Mutta tässä vaiheessa katselin lopputulosta, että mitenkä nämä näyttää ennemminkin possuilta... Googlasin vähän, ja hoksasin, mikä puuttuu.

Nokkahan se linnun tekee! Ainakin omaan silmään nämä näyttää nyt enempi pöllöiltä kuin possuilta.

Lankana käytin pikkukeriä sukkalankojen jämiä ja nappisilmät löytyivät nappilaatikosta. Kokoa pöllöillä on noin 3 senttiä. Ajattelin, että näistä saa vaikkapa lapasiin kivat koristeet, joten jäävät odottelemaan niitä lapasia sitten, tai jotain muuta passelia, minkä voisi näillä koristaa.

Sitten otsikon toiseen aiheeseen, kehräykseen. Olin nimittäin sunnuntaina rukkikurssilla! Joskus mietin, että kehräyshommiin en lähde, sitten menee harrastus överiksi. Mutta kun miehen suvun kätköistä löytyi rukki, jonka sain käyttööni, niin pitihän sitä opetella käyttämään. Kurssilla selvisi myös, että rukki on todellakin toimintakuntoinen, pienellä säädöllä!

Lopputuloksena syntyi ihan käyttökelpoista lankaa (tumma) pieni vyyhdillinen, ja pieni kokeiluerä möykkylankaa (vaalea). Tummanruskea vyyhti on tehty hahtuvalangasta. Vaalea lanka on pestystä lampaanvillasta, jota karstasin itse. Sen kehrääminen olikin huomattavasti vaikeampaa, kun villa oli epätasaista. Harjoittelua tämä vaatii, ja jäihän mulle kaksi rullaa hahtuvasta kehrättyä lankaa vielä kerrattavaksi. Jatkan harjoituksia, kunhan saan yhden korjauksen vielä tehtyä tähän rukkiini.

 

Piirrettyä ja ommeltua

Tein tässä yhteistyötä ystäväni nelivuotiaan tyttären kanssa ja kokeilin, minkälaisia ompeluksia saisin aikaiseksi hänen piirroksistaan. 

Tyttö on kovin innostunut piirtelemään tällaisia ihmishahmoja, jotka ovat kuulemma äppejä (nukke tai tikku-ukko on Nivalan murteella). Minulla tuli heti ompeluidea mieleen, kun piirrokset näin, ja valitsimme sitten yhdessä neljä kuvaa, joilla voisin vähän harjoitella.

Olen nähnyt ainakin Muita ihania -blogissa vastaavia tilkkuja, joten idea ei todellakaan ole oma! Samoin Kajsan iloiset tilkut -kirjassa oli jotain vastaavanlaisia töitä.

Piirsin hahmot kankaalle lyijykynällä siten, että teippasin alkuperäisen kuvan ikkunaan ja valkoisen kangastilkun päälle, niin alkuperäisen kuvan pystyi helpommin jäljentämään. Idea edellä mainitusta blogista :) 

Etsin hahmojen mekoiksi sopivia kangastilkkuja, jotka silitin liimaharsolla kiinni taustakankaaseen. Ompelin ne suoralla ompeleella vielä reunasta kiinni. Jalat, kädet, pään ja kasvot tikkasin koneella, hiukset kirjailin käsin.

Yhdet kasvot kirjailin käsin (yllä), mutta en oikein ollut jälkeen tyytyväinen. En ole myöskään hiuksiin kovin tyytyväinen, mutta en oikein keksinyt muuta tapaa.

Minusta nämä piirrokset ovat niin hauskoja ja ihastuttavia! Kovasti yritin pysyä taiteilijan jäljen mukaisessa toteutuksessa. Nämä tilkut ovat nyt hautumassa ja mietin parhaillaan yhteensopivia kankaita, jos tekisin jonkinlaista tilkkupintaa. Lopputuotoksena pitäisi tulla koristetyyny, lahjaksi piirtäjälle itselleen. 

Nelivuotiaan piirtäjän taidot ovat karttuneet sitten näiden piirrosten, hahmoilla on nykyään kruunuja ja helmikoruja, ja saattaapa olla matkalaukkukin! Oli minun onni, että tartuin ideaan aiemmin, kun kuvat olivat yksinkertaisempia, niin pääsin vähän helpommalla ompelulla :)

Mökkituliaisia

Vaikka kesäloma on ohi, niin yksi kesäinen mökkireissu on vielä tulossa. Menemme serkkuni upouudelle mökille saaristoon kyläilemään, ja ompelin pientä tuliaista viemisiksi, kassin ja patalapun.

Löysin Finlaysonilta Töölö-aiheista kangasta, ja se sopi kuin nakutettu Töölössä asuvalle serkulleni! Eipähän unohdu koti siellä mökillä oleillessa. En aivan saa kiinni kankaan kuosista, missä kohtaa Töölöä tuossa mennään. Toisaalta tämä on kiva kuosi, kun ei niin kirjaimellisesti esitäkään mitään tarkkaa kohtaa, kuten esimerkiksi Vallilan kankaat. Ja värityksestä tykkään, vihreä piristää kivasti graafista musta-valko-harmaata.

Kassi on kokoluokkaa 40 cm x 45 cm, otin mallia omasta toimivankokoisesta kangaskassistani. Kangas on tukevaa puuvillaa, joten sen uskoisi kestävän painavampiakin ostoksia.

Patalappuun otin myös kokoapuja omasta vanhasta patalapusta. Sisällä on tikkivanua, jota oli jäänyt jostain vanhasta päiväpeittoprojektista. 

Kuvassa näkyy pikkuinen kukka: rucola on päässyt kukintavaiheeseen!  

Kesällä on tullutkin ommeltua kovasti, varsinkin näitä nopeita ja pieniä ompeluksia. Ompelukonekin surauttelee nyt niin mallikkaasti, kun se kävi huollossa. Toki puikotkin viuhuvat, mutta nyt on vähän isompi projekti menossa (villatakki, pitää varautua syksyyn hyvissä ajoin!), joten sillä saralla ei ole vielä esiteltävää.

Pientä ja tarpeellista ommeltua

Tein pieniä ja tarpeellisia ompeluvärkkäilyjä itselleni: 

kukkaron

 ja neulakirjan

Kukkaron päälliskangas on ohutta farkkukangasta ja vuori ruskea-vaaleanpunapilkullista puuvillaa. Kukkaronkehys on ompelemalla kiinnitettävä malli, Sinellistä.

Kukkaron toisella puolen on pikkutasku ostoskärrypoletille. Toista puolta koristaa rimppakinttulintunen, kun sellainen kuvio ensimmäisenä tuli mieleen. Linnun osat on silitetty liimaharson kera kiinni farkkukankaaseen ja tikattu (hieman huteran hataralla ompelukäsialalla) vapaalla konekirjonnalla. Tällaisia kuvioita ja koristuksia olisi kiva ommella enempikin, mutta ei se kyllä hätäisen ompelijan hommaa ole. Nyt oli aikaa keskittyä tähän niin sain aikaiseksi, mutta kyllähän se pientä näpertelyä on.

Kukkaronkehys oli suht helppo kiinnittää  ommellen, mutta sisäpuolen tikkejä ei kannata tarkkaan katsoa kun ne menivät vähän vinksalleen. Tosin eipä ne sieltä mihinkään näy kun ei esittele :)

 

Neulakirjan ompelin samalla istumalla. Päälliskangas Marimekon paksua puuvillaa, sisäpuolella kirkkaanvihreä puuvillatilkku. Sivut tein askarteluhuovasta. Olen monesti ajatellut, että pitäisi tehdä silmäneuloille tällainen kätevä säilytin, mutta nyt vasta tulin tehneeksi. Katsotaan, onko niin toimiva kuin kuvittelin, ainakaan tähän eivät silmäneulat uppoa niin kuin neulatyynyyn!

Holden shawlette

Sukkien lisäksi automatkaneuleena pyöri huivintekele. Tosin tätä tuli kudottua kotisohvallakin, kun ei ne kesäloman automatkat niin pitkiä ja loputtomia olleet!

Yksinkertainen huivi sievällä pitsireunuksella, sopivan helppo kudottava  matkalle.

 

Malli: Holden shawlette

Lanka: Lontoon I knit -lankakaupan Leisure Sock BFL-villalanka (100g/400m), menekki vajaa 100 g

Puikot: 4,5 mm

Koko: huivin yläreunan leveys 115 cm ja korkeus keskellä 50 cm

Viime kesän lomareissulla Lontoossa poikkesin I knit -kaupassa, josta ostin tämän langan lisäksi aiemman Haruni-huivini langat. Aikani mietin sopivaa huivimallia tälle langalle, ja löysin tämän kivan ja yksinkertaisen ohjeen. Ohje ja vyyhti odottelivat sopivaa hetkeä, kunnes se nyt kesällä koitti. Mulla ei ole kesäneuleille tilausta tai ideaa, joten mennään näillä kylmemmän sään neuleilla sitten!

Huivin sileä osuus kutoutui nopeasti. Toisaalta, olisihan pitsin voinut ihan hyvin aloittaa jo aiemmin, jos olisi vähän säätänyt. Pitsikuvion aloitus tökki hieman, kun katsoin samalla elokuvaa ja yritin keskittyä ohjeen lukemiseen... Piti oikein jättää huivin kutominen ja keskittyä leffaan, ja yrittää aamulla uudelleen. Silloin se pitsikuvion ohje avautui! Pelkkä ruutukaavio ei riittänyt mun ymmärrykselle, vaan piti tavata kirjoitettua ohjetta, ennen kuin tajusin mallikertojen toistot. Höh, näin yksinkertainen pitsikin voi aiheuttaa päänvaivaa! Mutta ensimmäisen pitsikerroksen jälkeen kutominen olikin helppoa.

Huivi pääteltiin picot bind offilla, jolloin reunaan muodostui kiva nirkkoreunus.

Huivi jää odottamaan syksyä, ja mietin sitten, otanko käyttöön itse vai annanko lahjaksi.