Tavista vai luksusta?

Olen lueskellut mielenkiinnolla muiden neulebloggaajien mielipiteitä langoista ja lankalaaduista, ja mielipiteitä on (tietysti) monenlaisia. Olen alkanut itsekin pohtia, onko langalla ja sen koostumuksella merkitystä, vai ratkaiseeko vain hinta. Sitä olen myös miettinyt, mikä määrittää tietyn langan luksukseksi, onko se hinta vai langan koostumus tai sen värjäys. Käsinvärjättyhän maksaa aina enemmän. Niin ja siis mikä on se taviksen ja luksuksen raja? Välillä ihmetyttää, voiko joku lanka oikeasti maksaa niin paljon kuin maksaa, ja raskiiko sitä hankkia, ja jos hankkii, raskiiko siitä tehdä mitään, jos vaikka tekele epäonnistuu. Välillä sitä taas sortuu ostamaan hintavia sukkalankoja, ja nehän on "vain" sukat, voisi joku ajatella. No, tätä lankafilosofiaa voisi jatkaa äärettömiin...

Nyt minulla on kuitenkin tuoretta käyttökokemusta parin lankalaadun erosta. Tein syksyllä myssyn ja kaulurin ihanaisesta (ja hintavasta) merinovilla-alpakka-silkkisekoitteesta. Kauluri ei kuitenkaan sovi toisen takkini kanssa käytettäväksi, kun kaula-aukkoon jää paljasta pintaa, joten tein pitkään haaveilemani Lacy Baktuksen pipon kaveriksi. Valitsin langan oikeastaan vain värin (ja ehkä edullisen hinnankin) perusteella, ja lanka on koostumukseltaan villa-polyamidia. Tänään huivin ensikäytöllä sain kokea sen ongelman: se kutittaa vähän ja on aika jäykkis eikä silleen lörpsähdä mukavasti kaulalle. Myssy sitä vastoin ei kutita yhtään (eikä kaulurikaan, silloin kun toisen takin kanssa olen sitä pitänyt), ja se asettuu päähän mukavasti ja lämmittääkin vaikka siinä on pitsikuvio. Villa-polyamidi ei mun mielestä sovi huivilangaksi, mutta voisin kuvitella käyttäväni lankaa vaikkapa sukkiin ja lapasiin. En voi sanoa pitäytyväni tästä eteenpäin vain luksuslangoissa, koska uskon, että tavislangoillekin on paikkansa, pitää vain oppia näköjään kutomalla, mihin mikäkin lanka passaa. Mutta sen verran kuitenkin olen katsonut ja katson edelleen, mitä lanka pitää sisällään. Täyttä akryylia en osta, enkä sellaista lankaa, missä tekoaineita on enemmän kuin villaa/puuvillaa tms. luonnonmateriaalia.

Mutta tässä siis Baktus.


Ohje on tämä. Voin kyllä ajatella tekeväni huivin uudelleen jostain toisesta langasta. Malli oli aivotonta aina-oikeinneuletta, piti vain muistaa lisäykset ja kavennukset ja pitsikuvio!
Lanka: Gjestal Maija, 100 g
Puikot: 3,5 mm

Ja vielä loppukevennys vuoden 1959 Kotiliedestä:


Olenko ainut, jolla ei vielä ole tällaista neulojan esiliinaa :)