sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Jämäpipoja

Innostuin kutomaan jämälangoista tupsupipoja, kun bongasin Muita ihania-blogissa Tiinan ohjeen ja haasteen. Myssyn makkaramainen raidoitus ja tupsu ihastuttivat, ja piparireunus on hauska lisä.

Kokosin lankavarastostani Novitan Isoveljen vahvuisia lankoja, sekä lankoja joista kaksinkertaisena kutomalla tulee Isoveljen vahvuista. Niitähän löytyi kivasti, ja vielä sellaisia värejä, joita sai sievästi yhdistettyä.






Ilman ajatusta siitä, kenelle pipon teen aloin vain kutomaan. Kudoin pipon parissa illassa, ja kokeilin. Aika napakka tuntuma, juuri ja juuri mahtui omaan päähän.




Malli: Muita ihania -blogin Jämispipo
Langat: vaaleanruskea Novita Isoveli (kahvilla värjätty), vihreä Kitten Mohair + Novita Wool, vaaleanpunainen Novita Wool kaksinkertaisena, valkoinen Novita Sointu + Vivaldi
Puikot: 5 mm 
Virkkuukoukku: 4,5 mm (muistaakseni...) 

Pipo päätyi sitten ystäväni 3-vuotiaalle tyttärelle! Hänelle pipo on ehkä vähän reilu, etenkin pituudesta, mutta eipä tuo näyttänyt haittaavan, päässä pysyi joka tapauksessa. Eikä ainakaan pipo kiristä! 

Löysin myös muita kivasti yhteensointuvia lankoja, tosin vähän ohuempaa laatua. Tein niistä samalla silmukkamäärällä ja ohuemmilla puikolla toisen pipon.




Malli: Muita ihania -blogin Jämispipo
Langat: harmaa Gjestal Bris, vaaleanpunainen Novita Wool kaksinkertaisena (vähän paksumpi kuin muut, mutta sopi sekaan silti), kanervanpunainen Novita Florica kaksinkertaisena, valkoinen Le fibre nobili by Filatura cervinia.
Puikot: 4,5 mm 
Virkkuukoukku: 3,5 mm




Jätin muutaman "makkarakerroksen" kutomatta, niin piposta ei tullut liian pitkä. 

Olen muuten innostunut tupsuista! Kuten ehkä huomaa, kun edellisessäkin postauksessa vilahti tupsu :)

Tässä vielä langat, mitä pipoista jäi jäljelle. Pitäisköhän pistää vielä yksi pipo puikoille..


lauantai 11. helmikuuta 2012

Pipo / lippis

Järjestelin kierrätysmateriaalivarastoani ja löysin materiaalien joukosta vanhan trikoopaidan. Pyörittelin paitaa, ja tutkailin sen kuviota, ja päätin että tästähän syntyy lippapipo. Idean alku oli siskolle antamani lippapipo.




Käytin kaavana omaa trikoopipoani, tosin leikkelin pituutta hurjasti enemmän. Tein lippapipon valmiiksi, ja totesin, että ei tuo kyllä ole yhtään ideansa näköinen! Eikä istunut mun päähän ollenkaan. Niin joo, tein vuoren toisesta trikoopaidasta, ja ehkä pipo ei sen takia laskeutunut ja lörpsähtänyt niin kivasti, en tiedä. Joka tapauksessa päätin vähän säätää, ja lopputulos on sitten tässä.




Nyt on passelimpi, ja tässä kuvassa näkyy siis tuo kuviokin, se on vain tällä puolen. 

Malli: hatusta vedetty, eli oma pipo ja mielikuvitus
Kankaat: erittäin joustava lycratrikoopaita ja vuorina toinen trikoopaita, lipassa kovikkeena kovikehuopa, jota jäi äitin lahjalaukusta. 

Ensimmäinen versio on ommeltu tässä yhtenä päivänä, säätö ja korjaukset sitten toisena päivänä.




Tupsun tein jostain jämälangasta, jonka löysin lankalaatikosta, ja joka sopi hyvin väreihin. Lankakerä riitti juuri ja juuri tähän tupsuun. Mulla ei ole mitään mielikuvaa, mitä lankaa tuo on ja mitä siitä on aikanaan tehty.

Aika kiva pipolakkihan tästä tuli, ja käyttöön pääsee sitten kun kelit vähän lauhtuu!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Huivihommia

Ostin kesällä Lontoon reissulla huivilankaa, ajatuksena oli kutoa huivi juhlamekon kaveriksi kesän juhliin. Langan värikin on täsmätty mekkokankaaseen, kun kangastilkku kulki mukana! Aloitin huivin kutomisen kyllä silloin kesällä, Muir-huivin ohjeella. Malli oli sen verran vaativa, että huivintekele eteni hitaasti ja totesin jo silloin, että ei millään ehdi juhliin valmiiksi. Huivintekele jäi siis hautumaan ja eipä siellä kesän juhlissa huivia tarvittukaan, kun oli hellettä.

Tuossa joskus syksyllä kaivoin tekeleen taas esille, purkasin sen ja vaihdoin mallia. Harunihan siitä sitten kehkeytyi.

 


Malli: Haruni  
Lanka: Manos del Uruguay Lace, pikkuisen yli 50 g
Puikot: 3,5 mm 
Koko: n. 120 cm x 55 cm
 



Olin hankkinut lankaa kaksi vyyhtiä eli 100 g. Huivin edetessä mietin kuumeisesti, kuinka paljon suuremmaksi voisin huivia kutoa. Ohjeessa ensimmäisen mallikerran lehtikuviota tuli 12 toistoa, minä lisäsin kaksi, eli lehtikuvioita tuli 14. Ohjeessa varoiteltiin reunakuvion vievän lankaa hurjasti, joten en uskaltanut tuon enempää huivia suurentaa. No, korkkasin uuden kerän vasta kolmanneksi viimeisellä kerroksella, joten muutaman toiston olisi voinut hyvinkin tehdä lisää. Vähän harmittaa, kun tuo ei ole nyt suurensuuri. Mutta reunusta purkamaan tuskin lähden, kun eihän noita kaikkia langankiertoja ja silmukoita saa enää takaisin puikoille!




Huivin malli on kaunis, olen näitä ihastellut muiden tekeminä. Ja uutena oppina tuli virkattu päättely ja huivin pingottaminen tuollaiseksi pyöreäreunaiseksi. Piti muuten ostaa lisää nuppineuloja että sain kunnolla pingotettua!

Langasta tykkäsin kans, ihana ylellisyyslanka, jossa on kasmiria, silkkiä ja alpakkaa. Ja sitä olisi vajaa kerä jäljellä, millaiseenhan huiviin se riittäisi?




Perjantain lumimyräkkä on laantunut, mutta pakkasta on edelleen parinkymmenen tienoilla. Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisen kirkkaana.






Ihana talvi!

torstai 2. helmikuuta 2012

Lyydian lämmitin osa 2

Kaulurin kaveriksi kudoin saman setin lapaset. Oli kyllä nopeatekoiset, kun valmistuivat viikonlopun aikana, lähinnä autossa matkalla Pohjanmaalta kotiin! 




Malli: Lyydian lämmittimet, lapaset, Kotiliesi 19/2011, Mari Muinonen
Lanka: Manos del Uruguay, Rittenhouse
Puikot: 4,5 mm
 
Tällä viikolla on kyllä ollut todellista tarvetta lämmittimille, kun pakkaset on täällä etelässäkin hiponeet -20 astetta. Käytän lapasia nahkahanskojen päällä talvisin, mutta on kyllä välillä tullut vilu tälläkin yhdistelmällä.

 
 
 
Saman sarjan myssy olisi kiva, ja lankaakin olisi jäljellä. Tosin myssyvarastoja tutkiessani voin todeta että varsinaista tarvetta ei ole! Punainen Hedda passaa mun mielestä ihan kivasti luonnonvalkoisten seuraksi, ja on myös palmikkoinen.


 
 
Tykkään tästä palmikko-pitsikuviosta, ja sitä on mukava kutoa. Työ etenee kuvioita väännellessä kivasti, mutta kuviota ei ole liikaa.


 
 
Näillä kiikareilla ei kyllä näe!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Villatakki viisivuotiaalle

Serkkuni tytär oli kasvanut ulos pari vuotta sitten tekemästäni villatakista ja siellä kaipailtiin uutta takkia tilalle. Toki otin tilauksen vastaan. Onneksi syksy oli lauha ja villatakilla ei ollut tulenpalava kiire, neule siis valmistui sopivasti näille pakkasille!



 
Malli: Sovellettu eri ohjeita sieltä täältä, kudottu ylhäältä alaspäin, 2 o 2 n joustinta sivuilla ja hihan alareunassa
Langat: harmaa Any sukkalanka (Pronksi Lõngapood, Tallinna), vaaleanpunainen Schoppel Wolle Admiral, vihreä Araucania Ranco solid, valkoiset Novitan Nallea ja Woolia ja mahdollisesti Gjestalin Maijaa. Kaikenkaikkiaan lankaa kului vähän reilu 200 g
Puikot: 3 mm
Napit omista varastoista

Langat löytyivät omista varastoista, harmaa ja punainen olivat korkkaamattomia keriä, vihreää lankaa oli puoli kerää jäljellä ja valkoiset olivat tosi jämiä, pikkukeräsiä ja nyttyröitä. Harmaata ja punaista jäi edelleen aika reilusti, vihreä kului melkein finaaliin ja valkoiset sain kulutettua kokonaan. 






Neule on kokoluokkaa 110 cm. Sain tytön trikoopaidan malliksi, ja se oli tosiaan hyvä vertailukohde, mihin sovitella neuletta matkalla. Neuleesta tulikin sitten juuri sopiva, ja lankaa jäi sen verran, että hihoja voi hyvin jatkaa tarvittaessa. Sain toiveen joustavasta neuleesta, jossa riittää kasvunvaraa, niin keksin kutoa sivuille ja hihan alle joustinneuletta. Se kokoaa tässä vaiheessa tarpeettoman kasvunvaran.




Kudoin i-cord-reunuksen kaulukseen ja etureunoihin ja napinlävet virkkasin. Reunukset tein ensimmäistä kertaa tällä tavalla, ja minusta tämä oli kyllä siisti ja nopea tapa reunuksiin.

Neule pääsee kuulemma heti käyttöön, mikä on kutojalle mukavaa kuultavaa, on ainakin todelliseen tarpeeseen tämä neule! Niin ja se pieneksi jäänyt villatakki, se on päätynyt pikkuveljelle, kuten parin vuoden takaisessa jutussa kerroinkin.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Ompelukoneharjoituksia

Tunikan valmistuttua jätin ompelukoneen hollille, ja päätin vähän kokeilla koneen ominaisuuksia ja uusia tekniikoita. Lainasin ison pinon erilaisia ompelukirjoja (lähinnä tilkkutyö) ja niistä löytyi kaikenlaisia ideoita ja tietoa ompelukoneen eri mahdollisuuksista, ja innostuin vähän harjoittelemaan. Harkkojen lopputuloksena tuli pari valmista tuotetta. 




Tilkkutyökokeiluna tein pienen pussukan. Etsin kangaslaatikoistani tuohon pöllötilkkuun sopivanvärisiä puuvillakankaita, ja löysin myös passelia polvekenauhaa. Pöllötilkku on joskus käsityömessuilta ostettu, Naavalaisen valikoimaa.




Ei tämä ihan niin hienosti onnistunut kuin visioin, mutta kokeiluksi kuitenkin aika hyvä. Tarkoituksena oli leikellä tilkuista eri levyisiä ja sijoitella ne varta vasten vähän vinksalleen, ettei tarvisi kohdistaa saumoja, mutta aika lähelle ne meni. Ja nyt näyttää siltä, että vahingossa on mennyt saumat vinkkuraan!




Vetoketju oli vähän reilunmittainen, niin ompelin häntäpäähän yksivärisen tilkun. Vuorikankaana on kukkakangasta, ja silitin tilkkukankaan nurjalle puolen tukikankaan tukevoittamaan pussukkaa.




Tilkkukirjoissa ohjeistettiin tikkaamaan tilkut, ja laitoin sitten pöllötilkun reunoille oikein koristetikkauksen. No, lehtiköynnös ei ihan näytä samalta kuin ompelukoneen ommelvalikossa!




Pussukalla on kokoa jotakuinkin 21 cm x 21 cm. Pistän sen lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa kohdetta.
 
Kokeilin myös vapaata konekirjontaa hyvin pieneen (mutta tarpeelliseen) tuotteeseen: 



Tein lasinalusen olkkarin työpöydälle tietokoneen viereen, muuhun sisustukseen sopivasta kankaasta tietysti. Meillä on Vallilan Bulevardi-kankaasta taulun lisäksi myös sohvatyynyt, ja näistä jääneet jämätilkut pääsivät nyt hyötykäyttöön. Surauttelin molemmille puolille pientä tikkausta ja toiselle puolen uskaltauduin pyöräyttämään pikkulinnun puhelinlangalle! On muuten hauskaa tuo vapaakirjonta. Laitoin kangaspyörylöiden väliin molemminpuolin liimautuvaa tukikangasta ja ompelin reunaan useamman kierroksen suoraa ommelta. Eiköhän näillä harjoitteluilla voi siirtyä isompiin tikkailuihin!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Välipäivien ompelus

Joulun lomareissulla piipahdin Ottobren myymälässä, ja sen valtavista ihanista kangasvalikoimista tarttui mukaan vadelmanpunaista pellavaa tunikan verran. Kaava piti löytää heti samantien, joten oli poikettava vanhempien lähikirjastoon selaamaan käsityölehtien valikoima. Sieltä löytyi hyvät kaavat, ja sattui kyllä niin istuva malli, että ei ole tosikaan! 




Kaavat: Suuri Käsityölehti 8/2007, nuoren suunnittelijan malli kuvitetuin ohjein (ohjenumeroa en muista)
Kangas: 100 % pellava ja kauluksen alavarana poikaystävän vanha paita
Koristuksena pitsiä Sysimetsä Designin mallistosta, sattui vielä sopivan värinen

Pidensin kaavaa n. 13 cm ja muotoilin kaula-aukon pyöreäksi (kaavassa se oli neliönmallinen). Tunika tuli ommeltua melkein hetkessä, tosin lanka loppui kesken kun helman käännettä oli enää 30 cm jäljellä, joten se hidasti hieman. Koristuksia miettiessä meni myös tovi, kun olisi ollut niin paljon ideoita, millä olisi voinut tunikaa somistaa, mutta piti malttaa mieli ettei kaikkea tunge samaan ompelukseen!



Pitsiä laitoin tuohon rinnukseen ja taskun reunaan. Pitsi on hankittu aikaa sitten käsityömessuilta, mutta se oli sattumalta lähes samanvärinen kuin pellava. Pakkohan se oli käyttää tähän!




Takakappaleelle kirjoin pienen kukkasen. Silitin sen kaksipuoleisella liimakankaalla kiinni ennen ompelua, ja sitä jäi näköjään vähän reunoilta yli.




Tässä tunika vielä takaa, mutta ei se kukkanen oikein erotu tuosta (hankalat kuvausolosuhteet...). Ja hieman on ryppyjä havaittavissa helmassa, kun tunika oli tänään käytössä jo.




Alavaraan löysin aika passelia ruutukangasta paidoista, joita olen tarvikevarastooni haalinut.

Tästä tuli kyllä ihana käyttövaate, tosin aloin jo haaveilla villaneulostunikasta, kun tämä tuntui näin talvikelillä vähän viileältä pelkän trikoopaidan kera.

Kuvien taustalla on mun keskeneräinen puutyötekele heinäseipäistä, saa nähdä saanko siitä valmista... Puu ei jotenkin tottele samaan malliin kuin nämä pehmeämmät materiaalit!