tiistai 8. maaliskuuta 2011

Pieniä ja isoja palmikoita

Nyt pääsen esittelemään aiemmin vilauttamani tuotoksen! Tosin en malttanut odotella kauniimpaa kuvaussäätä enkä mahdollista kuvaaja-assistenttia, vaan räpsin otokset tylsästi parvekkeella itselaukaisijalla.

Tässä siis upouusi neulemekkoni:




Tämä on ollut jo pari päivää käytössäkin, sillä tykästyin tähän oitis!




Malli: Baby cables and big ones too (50 villapeikkoa), muokattuna mekoksi
Lanka: Cascade 220, väri 8400, vähän reilu 600 g
Puikot: 5 mm

Kaikki lähti siitä, kun syksyn tullen kauppoihin tuli erilaisia neulemekkoja, ja katukuvassa niitä vilisi tiuhaan. En kuitenkaan löytänyt sopivanväristä tai mallista mekkoa, joka vielä olisi ollut sopivaa materiaalia (en tykkää, kun kaupan neuleet sisältää niin paljon akryyliä tai muuta keinokuitua). Päätin sitten tehdä mekon itse, ja mallia miettiessäni päädyin sitten tähän Villapeikon malliin.

Mekko on ollut syksystä saakka tekeillä. Pistin langat tilaukseen Lankakauppa Kujeeseen Kädentaitomessuilla, syyskuussa näköjään on maininta aiheesta. Langat tulivat pian messujen jälkeen, mutta sitten tuli joululahjakudelmat ynnä muut, joten aloitus viivästyi. Mekon tekoa hidastutti myös se, että jouduin tekemään laskelmia silmukoiden suhteen, kun langan tiheys ei tietenkään täsmännyt ohjeeseen. Mutta seli-seli, nyt se on valmis!




Tykkäsin langasta, enkä yhtään ihmettele, että sitä kehutaan. Mukava ja joutuisa kutoa, värisävyjä on älyttömän paljon, eikä hintakaan ole huima. Värivalinta olikin vaikea, mutta päädyin tähän harmaaseen siksi, että siihen voi helpommin yhdistää eri värejä. Oranssi oli vahvana kakkosena.

Tein ensimmäistä kertaa näin ison vaatekappaleen ylhäältä alas kutoen, mutta se kyllä helpotti oikean istuvuuden saavuttamisessa. Sovitin mekkoa useita kertoja helmaosan edetessä, ja tein sen mukaan vartalonmuotoiluja. Helmasta halusin hieman a-linjaisen, eli jatkoin helman levennyksiä helman ainaoikein-neuleeseen saakka.




Ohjeessa oli pitkät hihat ja hihoihin tuli pitkät palmikot, mutta ne jätin tekemättä. Sitä vastoin helmaan tein yhden palmikon, sen toiseksi isoimman eli d-palmikon. Hihoista päätin tehdä tällaiset puolihihat.




Mekkoa voi käyttää sekä trikoopaitojen että kauluspaitojen kanssa. Mietin hieman, että olisin kutonut pienen pystykauluksen vielä, mutta ehkä se on sitten liikaa. Takakappale meinaa nyt kyllä valahtaa liian alas, toivottavasti se ei venähdä käytössä ihan hurjasti. Tietysti, kun istahtaa niin mekko venyy takaa alaspäin.




Tämä on ensimmäinen neuleeni tästä langasta, ja nyt jään jännittämään, miten se käyttäytyy käytössä. Tuleeko nyppyjä, tai jotain muuta ikävää. Toivottavasti ei!

Cascade-langat eivät jää tähän, vaan seuraavaa on jo tulossa:




Tästä Cascade 128:sta on tarkoitus kutoa siskon Sylvi. Väri on keskiruskea, maitokahvin ja kaakaon sekoitus, tosi kaunis sävy. Mallitilkku on kostutettu, joten näyttää todellista tummemmalta kuvassa. Tämäkin lanka tuntui ihanalta kutoa! Mutta katsotaan, miten homma etenee...

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Sydämellistä sisustusta

Täällä on nautittu aurinkoisesta kevätsäästä, hiihtolenkillä tietysti! Johan näitä pakkasia olikin pitkä putki. No, pakkasella on aikaa tehdä sisähommia, ja niinpä otin ompelukoneen esiin ja surauttelin nopean sisustusjutun.




Kaikki lähti tuosta virkatusta sydämestä, jonka sain ystäväni viime kesäisistä häistä mukaan. Hääjuhlissa kattaukseen kuului ystäväni mummun virkkaamat sydämet, joihin oli kiinnitetty nimilappu, ja sydämen sai jokainen ottaa mukaansa. Minulla oli pellavakangasta kangasvarastoissa ja siihen sopiva ylimääräinen puuvillapellavainen keittiöpyyhe, joista sitten ompelin korin. Sydämeen pujotin vielä ruskean satiininauhanpätkän koristeeksi.



Kori sopii keittiön avohyllyyn juuri sopivasti, ja sinne saa sitten heitellä kaiken sälän, mitä aina kertyy pöydännurkille. Eli tämä on oivallinen jemmakori! Tosin tässä on nyt vielä sellainen ongelma, että tämä on vähän lörppä, kun minulla ei ollut tukikangasta tarpeeksi, että olisin sitä laittanut tueksi. Ehkä kehittelen jonkun pahvikehikon sisälle pitämään korin kuosissaan. Tai ehkä se pysyy pystyssä kun sen täyttää sillä sälällä!



Ja koskapa miellän tuon virkatun liinan pitsiksi, niin osallistun tällä myös tämänkertaiseen MaMa-haasteeseen, missä teemana oli pitsi. Tämä oli aikomuksenani tehdä jo edelliseen haasteeseen, minkä teemana oli sydän, mutta jotenkin en ehtinyt ompelukoneen ääreen haasteen aikana!

Arjen askareita helpottamaan tekaisin täältä napatun idean virittämänä tällaisen kortin tiskikoneen kylkeen:





Ja vielä lopuksi vilaus, mitä puikoilla on pyörinyt jo tovin.




Loppukiri olisi nyt paikallaan, kun nämä viime syksyisten käsityömessujen langat olisi tarkoitus saada kudottua ennen ensi viikonlopun käsityömessuja! Lanka on Cascade 220, ja on kyllä miellyttävää kudottavaa.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Fanipipo pienelle

"Kun Kärpät pelaa, niin tolpissa soi..."!




Serkkuni sai tyttären ihan hiljattain, ja olin jo varautunut hyvissä ajoin uuden tulokkaan lahjaan. Kärppäpipohan se pitää olla, tulevalle oululaiselle! Serkkuni on ollut Kärppä-fani lapsesta saakka, ja muistaakseni pelannutkin junnuna Kärpissä, joten siitä se idea sitten lähti. En tiennyt etukäteen, onko tulossa tyttö vai poika, mutta päätin tehdä pipon joka tapauksessa.

Mutta helpolla en päässyt, kun logoa ei löytynyt googlettamallakaan ruutupiirroksena. Joten ei muuta kuin itse taiteilemaan kuvio ruutupaperille. Eihän tuo ihan kärpältä näytä, mutta värit on ainakin kohdillaan!




Ohje: Moda 1/2007, malli 57
Koko: 56 cm
Lanka: Le fibre nobili by Filatura cervinia, ja kärppälogossa ja tupsussa 7-veljes-jämiä
Puikot: 3,5 mm


Samanlaisen myssyn tein aiemmin ystäväni tyttärelle, ja vieläpä samasta langasta, tosin eri värisenä. Tähän kärppäpipoon tein vain erilaisen kiinnityksen: kudoin nauhat kolmen silmukan i-cordina.

Ja taas mallina toimi uskollinen (vaikkakin hieman laiskanlötkeä) koiraystäväni!





Näytänpä tässä samalla, mitä muuta näpertelyä on tullut tehtyä, tosin ei niin onnistuneesti. Tein villapaidan jämäpaloista kehyskukkaron, ja koska en ole aiemmin kehyskukkaroita tehnyt, ei lopputulos ole hääppöinen.




Villapaidasta on aiemmin tehty siskolle setti, ja paidasta oli vielä pieniä paloja jäljellä. Siitä sitten värkkäilin kukkaron, ja vuoreen pistin puuvillakangasta. Katsotaan, onko tästä käyttöön, hieman muotopuoli se on, vaikka ei ehkä niin selvästi kuvasta näe. Ehkä peruspuuvillasta saisi helpommin toimivan kukkaron aikaiseksi!

Yksi joululahjatilaus tuli tässä myös, ja sitä pitäisi nyt alkaa suunnittelemaan ja työstämään. Siskonihan sai joululahjaksi lahjakortin neuleeseen tai ompelukseen, ja hän päätyi tilaamaan Sylvin...

perjantai 28. tammikuuta 2011

Norjalaisvillapaidan uusi tuleminen

Tämä on tarina eräästä norjalaishenkisestä villapaidasta ja sen viimeisimmistä vaiheista. Tarina alkaa 90-luvulta, jolloin ainakin pohjoisen hiihto- ja laskettelupiireissä norjalaisvillapaidat olivat kovasti pinnalla.




Ehkäpä ne olivat muotia muuallakin maassa, sillä Suuri Käsityölehti julkaisi neuleohjeita norjalaishenkisiin kirjoneulepaitoihin. Minä olin tuolloin lukioikäinen, ja päätin tarttua puikkoihin ja kutoa itselleni tällaisen villapaidan lasketteluvarusteeksi. Malli siis löytyi Suuresta Käsityölehdestä ja langat paikallisesta lankakaupasta. Lanka oli muistaakseni islantilainen Lett Lopi, eikä ollut mitenkään ohjeen mukainen paksuudeltaan (olin jo silloin taipuvainen muokkaamaan ohjeita haluamalleni langalle, erinäisin tuloksin). Muistaakseni ohjeessa kuului tehdä pilkkuja pitkin paitaa, mutta jätin ne pois, ja tein vain helman ja hihansuiden siksakit ja rinnuksen tähtikuvion.




Leikkasin muuten silloin ensimmäisen, ja toistaiseksi ainoan kerran hiha-aukot, sillä kudoin kirjoneuleosion pyörönä. Äiti neuvoi leikkaushommassa, ja onnistuin oikein hyvin.

Käytin paitaa hyvin ahkerasti lasketellessa sekä toppatakin alla (juu, laatikkomaisesta ja väljästä muodosta huolimatta se mahtui toppiksen alle, silloin!) ja ihan päällimmäisenä vaatekertana (koska väljyyden vuoksi alle mahtui paljon lämmikettä). Villapaita pääsi myös alkuperäismaisemiinsa Norjan Stryniin juhannuspäivänä 90-luvun puolivälin maissa.



Onpa mulla pitkä tukka, ja roikkuuko tuo paita nyt vähän hassusti...

Mutta muoti muuttui, ja villapaita ei enää tuntunut sopivan lasketteluvarusteisiini. Paita jäi mökille varapuseroksi, mutta eipä sitä tainnut kukaan enää pitkään aikaan siellä käyttää. Sieltä sen sitten otin mukaani joululomalla. Kirjoneuleosio on niin herkullinen, että siitä pitää saada jotain kivaa aikaiseksi. Saa muuten heittää ideoita, mitä siitä tekisin! Se on säästetty, sillä näin alkuun tein hihoista vähän kokeiluja. Ihan ensimmäiseksi pesin puseron 40 asteessa ja se huopui ihan kivasti. Sitten leikkelin siitä pohjalliset, kun näin Kummitustalon joulukalenterissa näppärän ohjeen.




Tein ensin pohjalliset itselleni saappaiden pohjallista mallina käyttäen. Reunat on siistitty pykäpistoin Lucca-langalla. Pohjalliset pääsivät heti käyttöön ja ovat olleet todella lämpimät ja mukavat. Toiset pohjalliset tein ihan hiljattain, kun toinen MaMa-haaste maanantaina ilmestyi. Aiheena oli villa, ja nämähän ovat täyttä villaa, joten sopii mainiosti haasteeseen! Ellei se sitten ole haasteen ohjeiden vastaista, että ensimmäiset vastaavat on tehty jo aikaisemmin...?




Nämä toiset pohjalliset ovat isommat kuin omani, katsotaan löytyisikö kotikotoa käyttäjää näille. Tästä kuvasta näkee, kuinka omani (vasemmanpuoleinen) on käytössä muotoutunut ja huopunut lisää.

Pohjallisten reunoille jäi suikaleita, joista tein vielä kukkakoristeen.





Tämä on toinen MaMa-haastetehtäväni tähän villa-haasteeseen, vaikkakin on näin pieni ja samaa henkeä kuin edellinen!

torstai 20. tammikuuta 2011

Sekalaista settiä

Isä sai minulta jouluna lahjakortin, jossa lupasin toteuttaa ompeluksen tai kudelman, ja isä toivoi uudet säärystimet hiihtovarusteisiinsa. Pistin säärystimet sitten heti puikoille, kun joululomalta kotiuduin.




Malli: aikalailla hatusta vedetty silmukkamäärä (mittoja otettu vanhoista säärystimistä), ensin jokunen kerros 1 o 1 n joustinta ja sitten 3 o 2 n joustinta raidoittaen sopivasti
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm
Kirppisnapit koristuksena ja myös merkkinä siitä, että säärystimet tulevat oikeinpäin, joko napit ylös tai alas.

Säärystimet on toimitettu pohjoiseen, ja testattukin hetimiten tositoimissa hiihtoladulla. Kuulemma toimii hyvin, vaikka ehkä pituutta voisi lisätä. No, jatko-osuudet voidaan toteuttaa seuraavalla pohjoisen reissulla, lankaa kuitenkin jäi!

Huomasin hauskan Mahdottomasti Materiaalia -haasteen 37 tuntia vuorokaudessa -blogissa. Päätin osallistua ainakin tähän ensimmäiseen nappihaasteeseen, ja varmasti ajan ja innostuksen puitteissa muihinkin. Materiaalia mun huushollista löytyy moneen lähtöön, eikä ne vissiin ole tarkoitettu säilöttäväksi ikuisiksi ajoiksi! Ja saahan noista muiden tekemistä jutuista taas mainioita ideoita.

Säärystimissä on napit, eli sopivat haasteeseen. Lisäksi virkkailin vähän kukkasia.




Isompi on tehty Virkkaajan vinkit -kirjan ohjeella Novitan Floricasta ja toisesta harmaasta langasta (nimetön nyttyrä lankalaatikossa) kaksinkertaisena. Koukku oli 3,5 mm. Tämä kukkanen päätyy ehkä rintakoruksi, pitäisi vielä ommella hakaneula taustalle.




Pienempi on pelkkää Floricaa, virkkasin tällä ohjeistuksella, koukku taisi olla 2 mm. Kukkasen lähetin ystävälleni kutomani Rinsessa-pipon mukana, että hän voi laittaa sen pipon koristukseksi jos haluaa. En nyt saanut piposta julkaistavaa kuvaa ennen kuin pistin sen postiin, mutta Rinsessa-pipohan on tuttu Ullaneuleen ohje.

Aikaa nappihaasteessa on sunnuntaihin saakka, katsotaan ehdinkö värkätä vielä jotain muuta nappiaiheista. Idea kyllä on!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Pussukka tärkeille tavaroille

Vuoden ensimmäiset synttärijuhlat on juhlittu, kun serkun tytär täytti 4 vuotta. Ompelin hänelle pienen pussukan tärkeitä tavaroita varten.




Valitsin kangasvarastostani kankaat, joissa on vaaleanpunaista, koska sehän on tietysti tämän 4-vuotiaan prinsessan lempiväri! Tarvikevarastostani löytyi myös sopivan pinkki vetska ja nauhavarastosta pinkkiä polvekenauhaa koristeeksi. Olen vähän keräillyt tarvikkeita tällaisia pikkupussukoita varten, ja nyt sitten sain osan käyttöön.




Päällikangas on Eurokankaan puuvillalaarista ja vuorikangas on Marimekon poistomyynnistä ostettu tilkku, kuosina Keisarinna (sopii siis vallan mainiosti prinsessalle!). Silitin tukikankaan päällikankaaseen, niin pussukasta tuli vähän tukevampi. Pussukan kokoa en mitannut tarkalleen, mutta vetoketju oli 15 cm, ja korkeutta taitaa olla vähän enempi. Osviittaa otin Hipun pussukkaohjeesta. Mulla on aina hankaluuksia ompelujärjestyksen kanssa, kun teen jotain vuorillisia juttuja, niin tällaisista perusteellisista ohjeista on todella hyöytyä!




Ja ketäs sieltä kurkistaakaan! Pussin sisälle pistin lisäksi sorminukke
kaverukset lehmän ja hepan.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Joulupaketeista paljastunutta, osa 2

Näin on pistetty viime vuosi pakettiin ja käännetty uusi vuosi kalenterista. Hyvää alkanutta vuotta siis!

Palataan kuitenkin hetkeksi vielä joulutunnelmiin ja siskon joululahjaan. Värimaailma jatkuu samana kuin edellisessä postauksessa esitellyissä äitin villiksissä.





Ja näistä rullista paljastuu....




... sukat, melkein polvipituutta.

Malli: perussukka kärjestä aloittaen, raidoitus neljällä kerroksella, tiimalasikantapää, varren levennykset hatusta heittäen
Lanka: Novita Tico tico puna-keltainen ja Bärengarne Tom Klassik (löytö Menitan alekorista), yhteensä n. 100 g
Puikot: 2,5 mm
Varren päättelyssä käytin Elizabeth Zimmermann's sewn bind off -tekniikkaa, mikä oli tähän sukanvarteen ihan oivallinen ja joustava päättely. Tosin hieman työläs normaaliin päättelyyn verrattuna.

Muuta: Tein ensimmäiseen sukkaan heti alussa virheitä, jotka piti muistaa toistaa oikeassa järjestyksessä toiseenkin sukkaan! Eli silmukoita tuli lisättyä kärjessä kaksi liikaa ja kerrosten vaihtumiskohta tuli sivulle, ei keskelle taakse. Nämä molemmat erheet huomasin vasta kantapäätä aloittaessa, joten purkamista en harkinnut!

Aloitin sukat varmaan jo elokuussa, ja ne kulkivat mukana työmatkaneuleena koko syksyn. Mietin, annanko sukat siskolle jo synttärinä marraskuussa vai vasta jouluna, ja kun keksin tämän liivin synttärilahjaksi, niin nämä päätyivät joulupakettiin.

Sukan vartta koristaa pieni virkattu kukkanen ja nappi:




Nämä sukat tein siis ennen äitin villiksiä, ja kun lankaa jäi sukkien jälkeen vielä n. 50 g per kerä, niin sain hyvät pohjalangat villahousuihin.

Annoin sukkien raidoittua omaan tahtiinsa eikä niistä tullut symmetriset, mutta näin ne on kyllä hauskemmat! En tykännyt Tico tico -langan kaikista väreistä, ja katkaisinkin jossain vaiheessa pitkän pätkän persikan sävyä pois. Tiesin, että siskoni ei välitä kaikista näistä väreistä, mutta kuulemma hyviä värejä oli kuitenkin ihan riittävästi!




Sukkien lisäksi sisko sai lahjakortin tilaustyöhön, eli lupasin tehdä jonkun vaatteen ommellen tai kutoen. En tosin ole vielä saanut tilausta! Isä sai samanmoisen lahjakortin, kun en millään keksinyt, mitä hänelle tekisin joululahjaksi. Tilaus tulikin samantien, isä tarvitsee uudet säärystimet. Hän kun hiihtäessään tykkää pitää säärystimiä ja edelliset mun tekemät on jo kertaalleen korjattu, ja on ne vähän venyneet ja huopuneet käytössä.

Aikalailla raidallisvoittoisia on olleet mun viime aikaiset kudelmat! Mutta on ne kivoja kutoa ja raitaneuleet on pirteännäköisiä, ja saahan raitoihin kivasti pieniäkin lankakeriä tuhottua.