Vaihteeksi on ommeltu!

Värimaailma jatkuu edelleen kesäisen pinkkinä, mutta laji vaihtui hetkeksi ompeluun, kuten edelliskerralla lupailin! Pitkästä aikaa surauttelin ompelukoneella, kun keksin tehdä tunikatopin, tai miksi tätä yläosaa nyt kutsuisi. Oli tarve ja oli kankaat, ja kaavakin löytyi helposti, joten siitä se sitten lähti.

Toppi oli jo yhden päivän käytössä, siksi pinta on ryppyinen...

Viime kesänä mietin jo, että puuvillainen tai pellavainen toppi voisi olla kiva työpaita helteillä. Meidän toimisto on aika hikinen aurinkoisella säällä, joten aika vähällä vaatteella tarkenee. Tosin häätyy silti pitää joku raja, ettei ihan liian lyhyellä helmalla ja avonaisella yläosalla steppaile :)

Viime kesänä ompelemastani pellavaisesta kesämekosta jäi reiluja paloja jäljelle ja jätin ne jemmaan odottelemaan täydellistä ideaa ja sen toteuttamista. Talven aikana idea sai hautua, nyt tuli sopiva hetki toteutukselle.



Kaavat: Joka tyypin kaavakirja, nro 7 yläosa, muokkaukset kirjan ohjeiden mukaan tunikaksi
Kangas: pellavaa Eurokankaan palalaareista, kukkakangas käsityöpuuvillaa, myös Eurokankaasta
Vetoketju vasemmassa sivusaumassa, piilovetska



Tuo kaavakirja on kyllä mainio, vaikka tämä onkin vasta ensimmäinen toteutukseni sen ohjeista. Kirjassa on peruskaavoja, ja niille useita muokkausohjeita. Esimerkiksi tälle yläosan kaavalle annettiin kuusi eri variaatiota, joista kaksi olivat mekkoja! Pieni hajamielisyys mulla kyllä kävi, kun en muistanut mitata helman leveyttä kaavoissa (kirjassa tähdennetään koko ajan mittojen ottamista), ja helma osoittautui hieman tiukaksi. Siksipä jätin pienet halkiot. Yläosasta jouduin matkanvarrella kyllä ottamaan sisään reilumminkin, vaikka sen juuri mittasin ja piti olla kohdillaan.

Kukat päätin laittaa väriksi ja koristukseksi muuten yksiväriseen tunikaan. Mielessäni oli useampia malleja, mitä olin nähnyt, mutta tällaiseen aika yksinkertaiseen sitten päädyin.



Kukkaset kiinnitin ensin kaksipuoleisella tukikankaalla silittämällä, ja ompelin sitten suoralla ompeleella reunaa pitkin. Sitten tein keskustan ompelemalla ihan summissa viivoja keskeltä kohti reunoja. Onhan tuo kankaan kuvio vähän sekava, eikä noita ompeleita kunnolla näe kaukaa, mutta on ne silti aika kivat kukkaset! Kaulukseenkin hyppäsi yksi kukanpuolikas.



Kaula- ja hiha-aukot käänsin samalla puuvillakankaalla, leikkasin sen ensin vinokaitaleiksi. Tuosta yläkuvasta voi tarkkasilmäinen huomata, että mun ompelukone tekee alapuolelle suttuista jälkeä (ompelijastahan se ei ole kiinni!). En tiedä, onko säädöissä jotain vikaa, olen kyllä yrittänyt ohjekirjastakin katsoa, mikä siinä on pielessä. Mutta mua ei haittaa, kun tikki on kuitenkin oikealla puolella siistiä!

Yhden käyttökerran jälkeen olen tunikatoppiini todella tyytyväinen. Se valmistui ensinnäkin just sopivasti näille helteille ja toisekseen on juuri passeli vaikkapa noiden caprihousujen kanssa työpaikalle.

Ai niin, löysin nyt sitten oikein piilovetoketjun ompeluun tarkoitetun paininjalan, juuri kun tähän tunikaan olen pienen säädön kanssa saanut piilovetskan siististi ommeltua. No, onpahan seuraavaa ompeluprojektia varten sitten kunnon paininjalka valmiina! Näytti kyllä niin tehokkaalta peliltä, että oli pakko ostaa.