Talvitunnelmissa

Onpa mukava viettää pakkaspäivää sisällä ja katsella ulos, kun aurinko paistaa ja hanget hohtaa, ja välillä tuuli pölläyttää pakkaslunta, joka kimaltelee kuin taikapöly! Samalla voi puuhastella kotihommia, ja ihan ekstrana tuulettaa lankalaatikon sisältöä! Tänään on kunnolla pakkasta (-20), joten langat saa kovaa kyytiä.

Talven pakkaskeleissä käytän käsien lämmittimenä lapasia nahkahanskojen päällä. Omistan kahdet revontulilapaset, molemmat olen saanut mummilta. Hän ei tietääkseni ole kumpiakaan kutonut itse, enkä sitten tiedä, kuka ne on tehnyt.


Valkoiset lapaset sain penkkareihin viime vuosituhannen loppupuolella, ja ne ovatkin vähän kulahtaneet: toisessa peukalossa on reikä! Molempia peukkuja on paikkailtu jossain vaiheessa, mutta toiseen on tullut reikä paikkauksen viereen. Ja minä en osaa sitä parsia, höh.. Pitänee kysäistä mummilta apua! Mutta siis, penkkareihin sain nämä revontulilapaset, kun meidän koulun perintenen penkkariasu oli lapinpuku ja nämä sitten täydensivät asustuksen. Lapinpukuperinteestä on kyllä sittemmin luovuttu. Mustat lapaset sain jokunen vuosi sitten, ja ne ovat vähän paksummat kuin valkoiset, joten ne ovat olleet tänä talvena ahkerammssa käytössä.

Minua alkoi kuitenkin kyllästyttää, kun kummatkaan lapaset oikein sovi muiden asusteiden ja takkien kanssa yhteen. Siitäkin huolimatta, että ovat kauniit perinnekuvioiset lapaset ja niitä on ihasteltu! Päätin siis kutoa uudet lapaset.

Aiemmin jo mainitsin matkakäsityöstäni kassin pohjalla, mutta en tullut paljastaneeksi sen sisältöä. No, se on tässä, valmiina:


Malli: omasta päästä silmukkamäärä, Rinsessa-setin palmikko
Lanka: Novita Sointu (aika akryylipitoinen lanka, saatu ystävältä), reilu puoli kerää, ehkä 60 g
Puikot: 3,5 mm

Tein joku viikko sitten junamatkan Vaasaan, ja otin mukaani lankaa, puikot ja tulostetun ohjeen. Ohjeesta oli kuitenkin jäänyt tulostumatta kaavio. Halusin kuitenkin kutoa matkalla, ja mietin pääni puhki kaikki ulkoa osaamani mallineuleet, mihin ei tarvita apupuikkoa. Päädyin rinsessa-seteistä tuttuun valepalmikkoon. Tuon junamatkan aikana ei lapaset ihan valmistuneet, vaan käsityö on kulkenut työmatkaneuleena. Ihan kivat lapaset näistä tuli, mutta hieman tiukat kyllä.. Olisi voinut käyttää puoli numeroa isompia puikkoja, ehkä. Itsekseen nämä olisivat ehkä just sopivan napakat, mutta vielä ei tarkene ilman hanskoja alla!

Kun tämä matkaneule valmistui, tarvin tietysti uuden työmatkan ajankuluksi. Kässäpussiin mahtui hyvin aiemmin esittelemäni huivinalku. Sielläpä se nyt on:


Pitäisköhän pistää kässäpussi välillä pyykkiin... Samassa käsveskassa kun kulkee myös mm. hesari, niin siitä tulee näköjään mustetahroja vaaleaan pintaan. Tuo vihreä-valkoinen käsityötarvikekuvioinen kangas on ostettu Rovaniemeltä parisen vuotta sitten paikallisesta Taito-liikkeestä, ja oli mun mielestä oikein osuva kässäpussiin.